Lue keskustelun säännöt.
Lapselle ei synttäreitä, ok?
11.09.2025 |
Eli olen eronnut ja kumpikaan vanhemmista ei ole jaksanut tai halunnut järkätä lapselle mitään synttäreitä ikinä. Ei suku eikä eikä kaverisynttäreitä. Lapselta 11v. kun kysyy jotain niin vastaus on kaikkeen et en mä tiedä. Ei siis harrasta mitään, pelailee lähinnä huoneessaan molempien luona.
Voiko tästä jäädä lapselle jotain traumoja? Tai ettei nyt ole paljoa juhlittu tai käyty missään reissuissa tms. Mutta aika hiljainen lapsi on, ei paljoa innostu mistään muutenkaan.
Kommentit (22)
Lapsi ei vaan pyydä, vaikka haluaisi synttärit! Hän haluaa suojella vanhempiaan olemalla vaatimatta itselleen mitään. Tietää, että näillä on ehkä vaikeaa ja energiat lopussa pelkästä arjen pyörityksestä. Ei halua olla taakaksi. Olin itse samanlainen, ja kyllä, tästä jää iso taakka aikuisuuteen! Sain juuri burnoutin, kun en edelleenkään osaa vaatia itselleni mitään ja sitten taas teen muiden vuoksi vaikka ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain edes pientä kannattaa keksiä tai muistaa syntymäpäivänsä pahoin mielin.
Lapsi on siis sanonut kyllä meille vanhemmille, että meidän pitää muistaa sitten hänen syntymäpäivänsä. Mutta ei siis ole juhlia pyytänyt. Riittää että saa jonkun lahjan, vaikka karkkipussin.
Lapsi oppii, jos synttäreitä ei vietetä, ettei hänestä välitetä, häntä ei arvosteta, hän ei ansaitse juhlia, hän ei riitä, hän ei ole tärkeä kenellekään. Jos vanhemmat eivät pysty/halua järjestää, niin mikä yllätys se olisi, jos joku muu sen tekisi!! Että joku rakastaa, haluaa muistaa ja ilahduttaa häntä, pitää häntä tärkeänä ja arvokkaana.
Kamala tilanne. :( Kuulostaa todella pahalta, ettei kumpikaan vanhempi ole "jaksanut tai halunnut" järjestää juhlia OMALLE LAPSELLEEN. Nyt on korkea aika korjata asia ja osoittaa, että lapsi on tärkeä ja juhlimisen arvoinen. Ihan kiva, jos näytätte arjessa välittämistä ja korostatte lapsen arvoa (kai teette edes niin?), mutta lapsi tarvitsee myös ihan omia juhlahetkiä ja tunnetta, että häntä varten on haluttu järjestää jotain ja häntä on tultu juhlimaan.
Lapsi sanoo, että "en tiedä", vaikka haluaisikin juhlat, koska ei uskalla sanoa toivettaan ääneen. On ehkä jo tottunut siihen, ettei hän ole juhlien arvoinen, eikä halua rasittaa vanhempiaan niillä. Varsinkin jos rivien välistä äidin/isän kysymys kuulostaa lähinnä siltä, että "et kai sä mitään synttärijuhlia halua viettää". Vaikka muka jotenkin neutraalisti kysyisit. Mutta varsinkin, jos lasta ei ole ikinä juhlittu, niin ei hän osaa ajatella, että se olisi edes mahdollista.
Nyt vanhemmat, ryhdistäytykää ja olkaa niin kuin oikeat aikuiset! Lapsen takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on siis sanonut kyllä meille vanhemmille, että meidän pitää muistaa sitten hänen syntymäpäivänsä. Mutta ei siis ole juhlia pyytänyt. Riittää että saa jonkun lahjan, vaikka karkkipussin.
Kyllä hän haluaa yhtenä päivänä olla juhlittu sankari, kuten luokkakaverit tai sukulaislapsetkin!! Sulla on herkkä lapsi, yritä auttaa häntä ilmaisemaan itseään, tarpeitaan ja halujaan. Tästä on kirjoja kirjoitettu, lue nyt ihmeessä edes muutama!
Vastauksena ap:n kysymykseen: EI TODELLAKAAN OLE OK!
Tottakai lapsi tarvitsee synttärijuhlat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tarkoita, että pitäisi pitää jotkut hullun isot synttärikemut, mutta kyllä ainakin henk.koht. jotenkin muistaisin lastani (jos sellainen olisi). Esim. pienimuotoisilla kakkukahveilla edes perheen kesken. Synttärit olivat ainakin omassa lapsuudessani tärkeitä, nykyään ei niinkään. Mutta lapsille varmasti on tärkeä asia.
Kuulostaa siltä, ettei lapsi uskalla enää edes toivoa synttäreitä, koska on jo niin monta kertaa pettynyt ja jäänyt ilman juhlia! Ei sitä montaa kertaa jaksa elätellä toivoa, kun sitten tuleekin se pettymys. Nyt on korkea aika järjestää kunnon kemut! Paljon vieraita, paljon syötävää, koristeita, leikkejä, menoa ja meininkiä! Tämä lapsi ansaitsee tämän kaiken, jotta usko maailmaan ja ihmisiin palautuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tällaisia vanhempia paljonkin? Olen aika järkyttynyt, ettei jollekin tule mieleen, että lapsi tarvitsisi synttärijuhlat. Ette "jaksa tai halua" järjestää, hävetkää!
Pidin lapselle 7,8,9,10 -vuotissynttärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin syntyy niitä syrjäytyneitä hikkyjä
Ap ei taatusti ole se vanhempi, vaan kirjoittaja on joku ,joka tietää tämän onnettoman tilanteen, eikä voi puuttua mitenkään siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oppii, jos synttäreitä ei vietetä, ettei hänestä välitetä, häntä ei arvosteta, hän ei ansaitse juhlia, hän ei riitä, hän ei ole tärkeä kenellekään. Jos vanhemmat eivät pysty/halua järjestää, niin mikä yllätys se olisi, jos joku muu sen tekisi!! Että joku rakastaa, haluaa muistaa ja ilahduttaa häntä, pitää häntä tärkeänä ja arvokkaana.
Ikävä kyllä kummallakaan ei ole oikein välejä omiin sukulaisiin eli kuka nyt sit synttärit järjestäisi? Noita kavereitaan näkee koulussa ja pihalla muutenkin. Kummitätiään näkee kerran vuodessa, hän on joskus luvannut viedä uimaan tai Lintsille tai jonnekin yhdistetyksi synttäri- ja joululahjana.
Minä olin tuollaisten vanhempien lapsi. Vaikeaa on ollut, veljeni on ihan syrjäytynyt, itse en mutta kuitenkin
Tiedän vastaavanlaisen tapauksen. Kumpikaan erovanhemmista ei jaksanut/huvittanut yksin järjestää lapsen kavereille tai muutenkaan mitään juhlia. Tai se isä ei oikeasti edes osannut. Lapsen kaverit ei ikinä saanut tulla heille kylään koska aina oli tyhjiä kaljatölkkejä kaikkialla ja tiskit ja roskat ympäri kämppää. Elämänhallinta on aika hukassa vaikka rahaa oli. Hän ei ikimaailmassa oli saanut aikaiseksi edes kutsuja lapsien kavereille lähetettyä, vaikka lapset nykyään kai itsekin voivat tekstarin kavereilleen lähettää. Mutta ei olisi osannut miettiä tarjoiliuja tai koristeita saatika mitään ohjelmaa. Ja valmis Hoploppiin/Mäkin synttäripaketti olisi myös ollut jotenkin vähän liian vaikea varata ja liian kallis kuitenkin yms. Ei olisi pärjännyt yksin ainoana vanhempana. Ja ei lapsen asiat nyt niin paljoa kiinnostanut. Ei jaksa mennä edes lapsen koululle todistustenhakuun 200 metrin päähän kun mieluummin halus nukkua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oppii, jos synttäreitä ei vietetä, ettei hänestä välitetä, häntä ei arvosteta, hän ei ansaitse juhlia, hän ei riitä, hän ei ole tärkeä kenellekään. Jos vanhemmat eivät pysty/halua järjestää, niin mikä yllätys se olisi, jos joku muu sen tekisi!! Että joku rakastaa, haluaa muistaa ja ilahduttaa häntä, pitää häntä tärkeänä ja arvokkaana.
Ikävä kyllä kummallakaan ei ole oikein välejä omiin sukulaisiin eli kuka nyt sit synttärit järjestäisi? Noita kavereitaan näkee koulussa ja pihalla muutenkin. Kummitätiään näkee kerran vuodessa, hän on joskus luvannut viedä uimaan tai Lintsille tai jonnekin yhdistetyksi synttäri- ja joululahjana.
Jos ei sukulaissynttärit mitenkään onnistu, niin kaverisynttärit nyt ainakin! Ihan eri asia nähdä kavereita pihalla kuin että olisi ihan omat synttärijuhlat, joissa on sankarina.
Mitä itsekkäitä lapasia te oikein olette, jos ette saa lapselle järjestettyä mitään juhlia.
Ei kai se lapsi osaa alkaa suunnitella mitään ohjelmaa synttäreilleen jos sellaisia ei olla ikinä järjestetty. Et sinäkään osaisi vastata jos sinulta kysyisi toimenpide-ehdotuksia tilanteeseen, jossa et ole ikinä ollut.
Jos kotona on muutenkin ollut sellainen aneeminen ilmapiiri, mitään ei ikinä jakseta tehdä ja hän itse tulee vanhemmilleen vähän "siinä sivussa", niin ei siinä muuta voi odottaakaan kuin vähään tyytyvää ja ponnetonta varhaisnuorta
Lapsiparka, eipä ihme että on hiljainen. Sääliksi käy.