Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että ihmiset olivat 1900-luvun alussa haluttomia lähettämään lapsiaan kouluun.
10.09.2025 |
Ainakin jotkut aikuiset. He ajattelivat, että eivät pärjää kotitöistä ilman lasten apua. Esim. ruoanlaitto, lastenhoito, vesien kantaminen järvestä pirttiin, puiden hakkaaminen ja ties mitä kotitöitä. Esim. vähän yli 10-vuotiaana pojat olivat aikuisten mielestä valmiita vaikka puiden hakkaamisessa, vesien kantamisessa tai sellaisessa, kun taas tytöt olivat jo valmiita laittamaan ruokaa, siivoamaan ja hoitamaan nuorempia lapsia.
Totta tuo onkin ainakin tyttöjen kohdalla. Kyllähän vaikka joku 12-vuotias tyttö on jo valmis laittamaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä, hoitamaan lapsia ja ennen kaikkea valmiita palvelemaan miestään ainakin minusta. Olemaan siis vaimoja miehille.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin radiosta kiinnostavan historiatarinan naisesta. Olivat hyvin köyhiä ja asuivat maakuoppaan tehdyssä hökkelissä. Nainen kävi koulua silloin tällöin. Se oli hänestä lepoa raskaasta työntäytteisestä arjesta. Lapsia oli paljon ja hän joutui vanhimpana hoitamaan pieniä sisarruksia. Kuusivuotiaana neljävuotiasta jne. Jonkun tapaturman seurauksena pikkusisarus menestyi, kun olivat kaksistaan. Olisi kovin halunnut käydä koulua, muttei kotitöiden takia päässyt. Sitten tuli oppivelvollisuus ja kunnan miehiä tuli hakemaan hänet kouluun. Hän oli riemuissaan.
^menehtyi. Aika hurjaa. Tuvassa oli esim. tulipesä, jota sitten pienet lapset lämmittivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluttautua mitä varten? Jos oli köyhän perheen lapsi, niin koulutuksesta ei ollut mitään hyötyä. Hyötyä oli oppia työntekijäksi. Pärjäämään kesät talvet sillä mitä oli saatavilla. Töitä piti tehdä jotta sai ruokaa.
Niin. Fiksut ihmiset näkivät koulutuksen hyödyn. Kaupungissa oli helpompi käydä koulua. Oli lähempänä. Maalta oli vaikeampi lähteä kouluun ja tuli kalliimmaksi, koska piti olla erillinen asunto.
Ei näkemisellä elätetä perhettä. On monta tarinaa fiksuista lapsista joista jopa vanhemmat olisivat toivoneet lukijaa, mutta tosiasioille ei voinut mitään. Rahaa ei ollut eikä mahdollisuutta lähteä opiskelemaan.
Aika monessa tapauksessa on esteenä tiedon puute. Ei nähdä metsää puilta. Koulutuksen tuomaan etua elämässä. Vaikka on tiukkaa, niin silti, kyse on enemmän halusta kuin köyhyydestä. Lukuunottamatta ääritapauksia.
Omasta nuoruudestani 1990-luvulla muistan yksinhuoltajaperheen tytön. Jonka äiti oli sitä mieltä, että ehdottomasti ammattikouluun. Lukiosta ei ole hyötyä. Hän oli ehkä väsynyt elättämään lapsia. Tytöllä oli melkein 9 keskiarvo.
Siihen aikaan ei ollut kansakoulua joka kylässä, vaan lasten piti olla asuntolassa. Voisit lukea muutaman kirjan siitäkin aiheesta. Aloita vaikka tästä: Pimennetyt ikkunat. Siinä oli muistaakseni asuntola-aikaakin, vaikka onkin myöhemmältä ajalta. Äitini kulki kouluun 5 kilometriä kotoa päivittäin, mutta monessa kansakoulussa oli asuntola vielä 1960-luvulla.
Toiseksi lapsiakin tarvittiin kotitöissä varsinkin maalla. Kalle luki kuitenkin rakennusmestariksi. Vielä 1950-luvulla oli aivan tavallista, että tytöille sanottiin, että "naimisiin sinä kuitenkin menet" eikä koulutettu. Eikä kaikilla ollut todellakaan varaa muuhun kuin emäntä- tai maatalouskouluun, joissa sai sentään ruuan ilmaiseksi toisin kuin keskikouluissa ja lukioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätalo on romani kirjailia. Ei ne ole kaikki asiat totta.
...kirjoittaa ihminen, joka onnistuu noin lyhyeen postaukseen mahduttamaan kaksi tankeroa kirjoitusvirhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää tuo paikkansa. Silloin oli paljon sitä asennetta, että lapsilla on muutakin tekemistä kuin istua koulussa. Lisäksi kouluja oli harvassa ja koulumatkat oli todella pitkiä.
Onhan tuota vastaavaa asennetta nykyäänkin, "opiskelu on herrojen kotkotuksia, kirjoista lukemalla ei oo kukaa koskaa mitään oppinut, tekemällä oppii, ja katu opettaa, ja elämä mkoulu..." mutta yhteiskunta kyllä pitää huolen että peruskoulua ei onnistu välttämään, ja joku ammatillinen koulutus sen lisäksi.
Niin. Jos ei ole ruokaa, sitä pitää hankkia. Ei ole montaa päivää aikaa miettiä, ennen kuin kunto alkaa heikkenemään.
Näitä on kiva teininä pohtia. Siis, että mikä on järkevää, ja mikä ei.
Terveisiä kasarilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wikipediasta:
Kansakoulun käyminen tuli kuitenkin pakolliseksi vasta vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä. Syrjäseuduille myönnettiin pitkät siirtymäajat. Lapin ja Raja-Karjalan kunnissa etäisimmät kylät saatiin kansakoulujärjestelmään vasta 1950-luvulla.
Syvä Joki. . . .
Ja ap... vanhemmat ei päästäneet syrjäseudulla kasvanutta aptä kouluun 50-luvulla ja ajatuksenjuoksu apllä edelleen tällainen.
Alue: Aihe vapaa
Ei näkemisellä elätetä perhettä. On monta tarinaa fiksuista lapsista joista jopa vanhemmat olisivat toivoneet lukijaa, mutta tosiasioille ei voinut mitään. Rahaa ei ollut eikä mahdollisuutta lähteä opiskelemaan.