Onko siis noin että narsistin kanssa ei pysty parisuhteeseen?

Eläköitynyt työkaverini on narsisti ja se oli ollut vuosikymmenet aviksessa.

Toisen narsistin kanssa mahdollisesti. Jos et siinä mitään vikaa näe nyt, niin älä tule jälkeenpäin vonkumaan, että se pahoinpiteli sua ja vei sun rahat ja eristi ystävistä ja suvusta, koska niin narsistit tekevät.

Miksi kukaan edes haluaisi narsistin kumppanikseen?

Pystyy tietenkin, kunhan on valmis luopumaan omasta elämästään, itsekunnioituksestaan, rahoistaan ja mielenterveydestään. Anna mennä vaan, ap!

Älä suotta lopeta. En minä ainakaan katunut aikanaan. Jälkipyykki on ollut hyvin rumaa, mutta ei se suhde itsessään niin kamala ollut.

Jos ihminen on ns. hyvä, hyvätapainen ja ystävällinen, ei se narsismi mitään estä. Flippailevat välillä, mutta jos et ala kisaamaan siinä parhaudessa, voi mennä ihan hyvin. Harkitse yhteisiä hankintoja pitkään, onko pakko tehdä ollenkaan vai pystyykö kaiken jakamaan selvästi kahtia jo ennakkoon. Ehkäise draamat, niin niitä ei ehdi tulemaan.

Narsisti paljastuu narsistiksi usein vasta sitten kun suhde on saattanut kestää pitkään. Narsisti on usein miellyttävä tyyppi ja osaa taitavasti peittää ikävät puolensa. 

Mies on ihana ja empaattinen, mutta mulla on omituinen tunne että en silti voi hyvin hänen kanssaan.

On tunne että olen ihan koukussa häneen, siis niin ihastunut että ns kerjään hänen huomiotaan ja hyväksyntäänsä. Hän on ihana mutta jotenkin etäinen ja ei esim viestittele mulle usein tai huomioi.

Muut taas kummastelee kun on näin, hän on minua reilusti vanhempi ja ylipainoinen, nuhjuinen ja ei päällisin puolin monelle naiselle kiinnostava. Minä olen nuorehko, sporttinen ja ulkonäöstäni hyvin huolta pitävä. Mut oon vaan ihan hulluna häneen.

Selevä 

Toki voi, jos haluaa alistua, tulla kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi.

Voi olla joskus joku virhe diagnoosissa, tulkintavirheitä tai vuosien aikana muutosta? Ellei ole krooninen. Mitä tehnyt että on se ajateltu diagnoosiksi? Tai rakastunut vielä? Oikein pahan narskun kanssa et enää pystyisi olemaan tai myöhemmin, sen huomaisi.

Totta kai olet ihastunut, koska olet nyt narsistin rakkauspommitusvaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihana ja empaattinen, mutta mulla on omituinen tunne että en silti voi hyvin hänen kanssaan.

On tunne että olen ihan koukussa häneen, siis niin ihastunut että ns kerjään hänen huomiotaan ja hyväksyntäänsä. Hän on ihana mutta jotenkin etäinen ja ei esim viestittele mulle usein tai huomioi.

Muut taas kummastelee kun on näin, hän on minua reilusti vanhempi ja ylipainoinen, nuhjuinen ja ei päällisin puolin monelle naiselle kiinnostava. Minä olen nuorehko, sporttinen ja ulkonäöstäni hyvin huolta pitävä. Mut oon vaan ihan hulluna häneen.

Traumasidos

Äläkä valita kun narsisti myy huonekalusi, koska niillähän on tietenkin istunut, maannut ym. joku lukuisista miehistäsi. Rahat hän pitää itse, koska hän kokee niiden kuuluvan hänelle. Häntähän tässä on satutettu.

Outo jos on kumottu diagnoosi. Veikkaan että kuitenkin jotain sinnepäin on koska miksi olisi muuten alun perin epäilty.

Sun kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdemalliasi, koska on täysin mahdollista, että sulle tällainen huomioimattomuus, jota mies harrastaa, on sulle merkki rakkaudesta ja tulkitset nyt kaikkea siitä käsin. Ei se ole. Ihminen, joka oikeasti välittää toisesta, kyllä näyttää sen. Se, että susta tuntuu huonolta, on tärkeä merkki, älä ohita sitä. 

Pystyy. Ja samalla rikot itsesi. Pahasti. 

Mikä on traumasidos?

Tulppaani saattaa olla parempi vaihtoehto parisuhteeseen, tai miksi ei kuumana rakastajana tunnettu ruusu? 

narskumuija laittaa sitten pinotexia ja maalausjärjestelmää pintaan niin ei paljastu mitä alla on?

Miksi ottais kun selväpäisiäkin on olemassa?