Mieheni koko olemassaolo on yksi loputon ääntelyn viidakko!! En jaksa!!
Ukko tulee kotiin. Ovi SLÄMPAM. Kengät ähkien jalasta HNNGG-UH-SCHLOP. Mies menee keittiöön. Lättäjalat SLÄP-TÖP. Keittiön kaapinovet BOM-BOM. Mehun kaato KLOGKLOGKLOG ja mies juo GLYÖGLYÖ-ÄÄHHMMMNNN!
Sitten mies syö KRAK-NJÄÄM-MH-NJÄÄM. Aterimet SKRIIK-VIIKVIIK-KLÄNG. Nenänniisto HRÖÖT-HRÖÖT-ÄHMNN. Mahanrapsutus SKRAAT-SKRAAT, röyhtäys GRYÖÖÖÖÖT. Sohvalle, lättäjalat SLÄP-TÖP, iskeytyminen sohvaan FLÖRT. Pieru FFFFFFRRRRTTTTTT-GRAAAAAT!
Naurua telkkarille HNÄHÄHÄHÄ. Lättäjalat SLÄP-TÖP sängyn luo. Iskeytyminen sänkyyn PUMFF. Mahanraavinta SKRAAT-SKRAAT, pieru GRÄÄÄÄÄT-FT! Naurua Tiktok-videoille HNÄHÄ-HÖHÖ. Lopulta kuorsaus GÖRNÄÄÄÄ-HAG-GÖRNÄÄÄÄ-HAG! Miljoona pierua GLORT-FFFFT, minä isken avarilla persaukselle SLÄT ja ukko havahtuu sekunniksi NÖF.
Ja huomenna sama helevetti alusta. Miten ihmeessä tätä jaksaa?? Päivästä toiseen?? Jos pyydän lopettamaan metelöinnin, niin tsemppaa ehkä päivän ja sitten alkaa taas. Miten te muut naiset jaksatte tällaista?
Kommentit (382)
Nykyiset työkaverit on onneksi hiljaista porukkaa. Tai puhutaan kyllä paljonkin, mutta ei ole sellaista turhaa meteliä. Aiemmin oli tiimissä sellainen vanhempi nainen, joka piti jatkuvasti jotain ääntä. Jos ei kuulunut jatkuvaa puhetta, niin sitten alkoi kuulua huokailua, rykimistä, nenän niiskutusta, sellaista ärsyttävää hyminää ja vihon viimeisenä alkoi hyräilemään, jos ei muuta keksinyt.
En ole vielä keksinyt, että mikä vaivaa ihmistä, jonka täytyy jatkuvalla ääntelyllä ilmaista maailmalle joka sekunti, että on olemassa. Ihan hemmetin ärsyttävää se kyllä on. Ihana rauha oli aina töissä, kun tuo ei ollut paikalla. Silloin meni iloisena töihin. Jatkuva meteli kuormittaa.
Olin työkaverin kanssa seminaarissa, lähempänä 6kymppiä oleva hyväkuntoinen nainen. Hoki koko ajan tota AI JAI jos ei muuten ollut äänessä ihan koko ajan. Pää oli hajota.