En pysty enää tekemään hoitotyötä
Rakastan olla hoitaja ja auttaa ihmisiä mutta olen liian empaattinen tälle alalle. Työskentelen vanhusten hoivakodissa jossa on aika tyypillinen jako, toisessa kerroksessa asuu parempikuntoiset joilla alkava muistisairaus joka ei vielä vaikuta elämänlaatuun radikaalisti ja toisessa asuu sänkyyn hoidettavat/niin muistisairaat etteivät enää tunnista itseäänkään.
Jälkimmäisessä työskentely rikkoo niin sydämen kuin motivaation. Yöpuulle aletaan laittaa ihmisiä 15.30. Siis puoli neljältä koska muuten ei kerkeä. Hoitajista 1/4 puhuu suomea ja muutenkin pelokkaat vanhukset leimataan hankaliksi kun eivät "tottele", lääkkeet suuhun ja sänkyyn makaamaan. Vaippa vaihdetaan seuraavan kerran aamulla 07-10 välillä.
Kommentit (25)
Ja tästäkö "hyvästä hoidosta" maksavat 85% eläkkeestä, makuutetaan päivät pitkät ja laitetaan yöunille 15.30, ja laitetaan lääketokkuraan, niin tajuavat vielä vähemmän maailmasta.
Jep osittain näistä syistä en enää alalle palaa. On etiikka kaukana tästä puuhasta.
Biojätettä.
Perilliset jo odottavat rahoihin pääsyä tekemällä edunvalvojia itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaiset saisivat osallistua enemmän.
Minä osallistuin ja olen siitä ylpeä.
Ja tälle alapeukkuja?
Sanontakin sanoo, että kaksi vanhempaa pystyy huolehtimaan viidestä lapsesta, mutta ne viisi lasta eivät kahdesta vanhemmastaan.
Ite taas en sovellu alalle siksi, että en ole hoivaava enkä riittävän empaattinen. Varsinkin kun on kiire je tulee paljon toistoja, alan tehdä työtä "mekaanisesti". Siis suoritan vaan ja se inhimillisyys jää kiireen ja rutiinien jalkoihin.
Että.. pitääkö alalla olla empaattinen vai ei?