Osaatteko riidellä? Minkälaisia ovat teidän parisuhderiidat ja miten saatte sovinnon aikaiseksi. Kuinka kauan kestävät?

Vierailija kirjoitti:

Niin harvoin tulee mitään aihetta ja sitten kun tulee, niin en tosiaan osaa. Onneksi kestää sen päivän maksimissaan ja illalla viimeistään molemmat rahoittuu ja osataan puhua hommat selviksi. Yleensä lähden pois tilanteesta ja viestein käydään asiaa läpi kunnes puhutaan rauhassa asia läpi. 

Olen kateellinen. 

En. On kammo kaikkeen riitelyyn, kun lapsuus meni sen keskellä. Elämä oli yhtä huutoa ja pelossa elämistä. Vihaan kaikkea riitelyä vieläkin ja nimittelystä tuleekin jo ero. Sille on nollatoleranssi. Musta on helppo päästä eroon. 

Suutun kun minua vähätellään, dissataan ja arvostellaan 😡 Kuulemma ei tahallaan tai tietoisesti, mutta joka tapauksessa ensin tulee paha mieli ja sitten 🤬

En oikein siedä lukea ketjua, koska vanhempani riitelivät todella rumasti koko elämänsä. Olisi ollut parempi, että olisivat eronneet. Tämä vihjeenä.

Me ei riidellä. Ei olla kertaakaan oikeasti riidelty. En usko riitelyyn. Asioista pitää voida sopia.

Hmm. Joo 26 vuotta naimisissa ja on kai pahimmat "sodat" jo käyty. Eniten niitä tuli ekana vuonna ja sitten väsyneenä kun lapset oli pieniä. Sen kun tajusi, niin ei ottanut niitä niin vakavasti. 

Olen aika kärsivällinen, hajamielinen ja suurpiirteinen luonne, mies taas tarkka... .ja ne aiheuttaa suurimmat rähinät, kun joku tavara on hukassa tai ei ole hoidettu, koska mä olen yksinkertaisesti onnistunut kadottamaan sen tai unohtanut hoitaa sen. (Mulla on ehkä itsellänikin keskittymishäiriö, se on todettu meidän esikoisella.)

Joo, on tässä vuosien varrella hiottu kulmia. Kuitenkin on nopeasti sovittu, koska itsellä on muistikuvat lapsuuteni äitini harrastamista mykkäkouluista, ei kivaa, samoin miehellä. Joten ei meidän vihanpidot ole vuorokautta kauempaa kestäneet. Ja yhteinen huumorintaju ja kyky nauraa itselleen ja tunnistaa omat vikansa pelastaa paljon. Sana "anteeksi  että " on myös hyvä, vaikka olisi itse ollutkin oikeassa. Joskus voi ihan sovun vuoksi vaan tulla vastaan sieltä omasta kehän nurkastaan ja lyödä kättä. Lisäksi pitäisi yrittää ymmärtää se, miten toinen asian näkee. Meillä on onneksi molemmat tajunneet tämän. Muutenhan ei tulisi mitään. 

Mielenkiintoinen keskustelu, up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes muista, milloin ollaan viimeksi riidelty. Olemme useinkin eri mieltä asioista, mutta otetaan asiat asioina, eikä tehdä niistä henkilökohtaisia.

 

Ihanaa, että joillakin on noin. Meillä se ei onnistu. Meillä ei saa olla erimieltä, kuin puoliso tai sota syttyy heti.  Välillä suuttuu vaikka olen samaakin mieltä :D

 

Opettele typerys kirjoittamisen alkeet.

Jättäkää ne siat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes muista, milloin ollaan viimeksi riidelty. Olemme useinkin eri mieltä asioista, mutta otetaan asiat asioina, eikä tehdä niistä henkilökohtaisia.

 

Ihanaa, että joillakin on noin. Meillä se ei onnistu. Meillä ei saa olla erimieltä, kuin puoliso tai sota syttyy heti.  Välillä suuttuu vaikka olen samaakin mieltä :D

 

Opettele typerys kirjoittamisen alkeet.

Etkö saanut selvää?

-eri

Mistä lähtien riitely on ollut olympialaji?

Se, että osaa keskustella on hyvä taito. Riitely on sitä, kun ei osaa keskustella.

Palstan riitelynhaluiset naiset ylistävät riitelyä ja valitsevat miehenkin sen mukaan   "osaavatko" riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu, up!

Hei! Täällä AP = palstahullu. Kiva että olen onnistunut aloittamaan mielenkiintoisen keskustelun. Aika paljon minulla on aikojen saatossa ollutkin viestejä joihin on tartuttu.

Mekään ei riidellä. 25v yhdessä. Ei ole tullut tarvetta.

Nuoruudessa oli pari draamaa sisältävää suhdetta ja sain tarpeekseni siltä pahasta olosta, mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta mitä ne aiheutti. Sitten valitsin paremmin ja olen ollut tyytyväinen valintaani. En koskaan suostuisi olemaan ihmisen kanssa joka haukkuisi tai haluaisi satuttaa tai loukata tietoisesti.

Meidän parisuhderiidat on olleet vuosia sitä että mies kilahtaa välittömästi, huutaa minulle niin rumia ja loukkaavia asioita kuin ikinä keksii (hänen mielestään normaali tapa riidellä), ja koska minä en kykene sanomaan enää mitään kun en ymmärrä miten hän VOI huutaa minulle sellaisia asioita, hän on voittaja.

Hän on hieman rauhoittunut tuosta, enää en tiedä kilahtaisiko vastaavasti koska emme oikeastaan koskaan enää riitele. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän parisuhderiidat on olleet vuosia sitä että mies kilahtaa välittömästi, huutaa minulle niin rumia ja loukkaavia asioita kuin ikinä keksii (hänen mielestään normaali tapa riidellä), ja koska minä en kykene sanomaan enää mitään kun en ymmärrä miten hän VOI huutaa minulle sellaisia asioita, hän on voittaja.

Hän on hieman rauhoittunut tuosta, enää en tiedä kilahtaisiko vastaavasti koska emme oikeastaan koskaan enää riitele. En jaksa.

Tarkennan; pari vuosikymmentä. Milloin olen ollut h uora, milloin elämä kanssani on ollut pelkkää paskaa, ja milloin kuka tahansa kadulla vastaantuleva olisi parempi vaimo kuin minä. Ja koskaan ei tietenkään tarkoittanut mitä sanoi, vaan "kyseessä oli vain riita ja tämä kuuluu riitelyyn".

Up