Oikeus olla sellainen kun on vs. muiden huomioiminen ja joustaminen. ov ja keskustelua toivotaan.

Selvää kyllä että joku näppärä käyttää tuollaista selityksenään kaikelle. Tulee mieleen samoin rasismista syyttäminen, että moni asiallinenkin keskustelu vaiennetaan tuolla syytöksellä. Minusta tuo oikeus olla sellainen kun on rajoittuu selkeästi ja jyrkästi siihen, että siinä määrin kun se sallii muidenkin olla sellaisia persoonia kuin he ovat ja että omalla olemisellaan ei polje tai vaikeuta muiden elämää. Jos vaikka työpaikan tapana on että jokainen siivoaa jälkensä, siihen ei riitä vetäytymissyyksi että mä vaan olen tällainen sottapytty, jos joku muu saa sitten omien sotkujensa lisäksi siivota nämä ylimääräiset.

Eli mitä tilannetta tavoitellaan: sitä että kaikki ovat kavereita kaikkien kanssa vai riittääkö että työt sujuvat. Onnellista ja auvoista tilannetta ei varmaankaan koskaan ole, sillä työelämässä tilanteet muuttuvat ja toisten on pakko ajaa muutosta läpi ja on henkilöitä joita muutos ei mitenkään voisi kiinnostaa ja he yrittävät paeta tilannetta milloin milläkin verukkeella.



Kaikkien mieltymysten huomioiminen ja huomioonottaminen ei voi olla mahdollista. Ajatteleppas esim. esimiehiä. Eivät he tee ratkaisuja ottamalla jokaisen ajatukset huomioon ja tekemällä ppäätöksen sen perusteella; kyllä päätösket on aika pitkälti valmiikisi tehtyinä, mutta toteutustavat sovitetaan tiimin/ryhmän muotoisiksi. Ja kuitenkin kaikki joutuvat useimmiten tekemään niinkuin esimies on määrännyt.



Tiimiin ja ryhmään sopeutuminen on joillekin vaikeaa: tällöin mielestäni kyse on johtamisongelmasta. Tiimin/ryhmän esimies ei ole pystynyt vakuuttamaan ja esittämään henkilöille yhteistä tavoitetta jota kohti he pyrkivät eikä myöskään henkilölle itselle asetettuja tavoitteita. Tällainen tilanne saa ihmiset poukkoilemaan epätietoisuudessa ja tämä usein johtaa ääripäiden korostumiseen; vapaamatkustajat, jotka ovet tekevinään ja " draivipäällä" puskevat henkilöt, jotka haluavat kaiken valmiiksi nopeasti ja heti.



Usein erimielisyydet johtuvat näkäkantojen erilaisuudesta. Keskustelemisesta voisi olla hyötyäkin; tällöin voisi tulla ahaa-elämys siitä että tavoite onkin sama, mutta vain keinot niiden toteuttamiseksi ovatkin eri ihmisillä erilaiset. Yhteisen tavoitteen hahmottaminen ja siihen yhdessä pyrkiminen ovat varmaankin avainsana pyrittäessä kohti ongelman ratkaisua.