Onko mun tapailumies nyt sitten sellainen narsissi?

Kyseessä ihan aikuisen ikäinen mies, kolmenkympin puolessavälissä. Hän on hauskaa seuraa ja hyvä puhumaan, mutta puhuu koko ajan vain itsestään, ja kääntää kaiken itseensä. En edes liioittele jos sanoisin esimerkkinä, että olemme kävelyllä ja minä nyrjäytän nilkan sijoiltaan, hän varmaan seisoisi siinä luettelemassa kaikki ne kerrat kun on loukannut itsensä, ja toipumisajan mäkättäisi siitä etten kyllin pysty häntä paapomaan kun menin heittämään nilkkani nurin. Hän kykenee pitämään tunnin mittaisen esseen jostain spessuintressistään huomaamatta tai välittämättä että on ainoa puhuja. Kun olemme videopuhelussa, hän on mieluiten ilman paitaa ja ihailee lihaksiaan kamerasta, ei varmasti edes näkisi jos vaikka irvistelisin tai pyllistäisin. Hän on hakannut ihoonsa kaikenmoisia merkkejä jotka tarkoittavat viisautta, tai kertovat hänen ylivertaisuudestaan. En edes vitsaile.

Ihan komea on joo, ja vissiin aikoinaan tytöillekin hyvin kelvannut, mutta alkaa olla se tunne, kun katsoo 100 tuntia pitkää Shop-TV -mainosta, ja tuote alkaa vaikuttaa mitättömältä hypeen verrattuna.