Istun ja mietin,mitä järkeä on elää.

Vierailija kirjoitti:

En itsekään keksi syytä elää. Viime vuosina on tullut aivan liikaa vastoinkäymisiä. Sekä oma että puolison terveys on heikentynyt huomattavasti. Molemmilla etenevä sairaus, johon voi vain jonkinverran oireita helpottaa. Kahdella läheisellä on todettu syöpä ja hoidot ovat rankat. Työttömyyttä eli ainaista pulaa rahasta.

Eilinen on aina parempi kuin tämä päivä. Ja tämä päivä on aina parempi kuin huominen.

Otan osaa,voimia. Sehän se on,että aina voi mennä huonommin. Vaikea enää iloita mistään,kun aina heti tullut seuraava vastoinkäyminen. Ja kaikesta pahasta pää niin tohjona,että välillä jo pää estää fyysisesti asioiden parantamista, iskee pelko ja ahdistus vaikka normaalisti ei niin pitäisi käydä. Vaikea kun ei keho enää toimi jos pää sanoo ei. Nämä vaikeat vuodet ovat vain syöneet kaiken pois.

Kaikki on vaan saman toistoa, päivästä toiseen.