Istun ja mietin,mitä järkeä on elää.

Vierailija kirjoitti:

En itsekään keksi syytä elää. Viime vuosina on tullut aivan liikaa vastoinkäymisiä. Sekä oma että puolison terveys on heikentynyt huomattavasti. Molemmilla etenevä sairaus, johon voi vain jonkinverran oireita helpottaa. Kahdella läheisellä on todettu syöpä ja hoidot ovat rankat. Työttömyyttä eli ainaista pulaa rahasta.

Eilinen on aina parempi kuin tämä päivä. Ja tämä päivä on aina parempi kuin huominen.

Otan osaa,voimia. Sehän se on,että aina voi mennä huonommin. Vaikea enää iloita mistään,kun aina heti tullut seuraava vastoinkäyminen. Ja kaikesta pahasta pää niin tohjona,että välillä jo pää estää fyysisesti asioiden parantamista, iskee pelko ja ahdistus vaikka normaalisti ei niin pitäisi käydä. Vaikea kun ei keho enää toimi jos pää sanoo ei. Nämä vaikeat vuodet ovat vain syöneet kaiken pois.

Kaikki on vaan saman toistoa, päivästä toiseen.

Ei kannata vihata, kannattaa yrittää ymmärtää. Kaikessa, jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolet. Mieti hyviä puolia. 

Toisekseen kuuntele tunteitasi, mitä paremmin opit kuuntelemaan niitä niin sitä paremmin voit. Jos et ole kuunnellut tunteitasi pitkiin aikoihin, niin tämä voi tuntua haastavalta alkuun. 

Harrastuksia on miljoonia erilaisia, kannattaa hankkia harrastuksia. Kaikki harrastukset eivät maksa rahaa. Niistä saa elämään merkitystä.

Mitäköhän järkeä on olla kuolleena, olematta? Varsinkin kun se on edessä joka tapauksessa. 

Elossa kun on, ja jos olosuhteet ovat surkeasta epätoivoiseen, on kuitenkin vielä erilaisia vaihtoehtoja.

Kaikissa tapauksissa ensimmäinen askel on asian rationaalinen hyväksyminen. Itsesääli saa nousta vähän, itsemyötätunnolla hoidetaan. Saa surra menetettyjä haaveita, muistaen että ne tosiaan oli vain haaveita, ei mitään todellista ole menetetty.

Lopulta kaikki on vain niin arvokasta minkä arvon sille mielessäsi annat.

Työttömiksi valmistuneille, onko paikkakunnalla mitään yrityshautomotyyppistä toimintaa? Niihin on usein helppo mennä tutustumaan. Sieltä voi löytyä jotain. Tai mitä tahansa alaan liittyvää,, vaikka ammattiliiton paikallisosaston puuhailu. Pysyy joku tatsi ja aina voi tutustua hyödyllisiin tuttavuuksiin. 

Jos päivät ovat samanlaisia, aloita pienestä. Nuku sängyssäsi väärinpäin. Tee aamurutiinit eri tavalla. Mene toista reittiä, osta uutta jugurttia, kuuntele itsellesi uutta musiikkia. Yksi asia vaikka viikossa.

Lopuksi, tosi moni on nyt heikossa tilanteessa tavalla tai toisella. Voimme lisätä tai keventää toisen taakkaa. Satunnainen hymy, hetken yhteisymmärrys kantaa kauan. Toisen auttaminen oikeasti parantaa itseäkin. Jos ei ole paljoa antaa, voi aina olla ystävällinen.

Toivon koko sydämestäni kaikille teille epätoivoisille parempaa huomista. Tuntuu, että tosi monella menee nyt huonosti ja menetyksiä on enemmän kuin jaksaa kantaa. Itselläni on myös useamman vuoden pimeä kausi ja välillä tuntuu, ettei muuta osaa enää tunteakaan kuin surua. Mutta elämä on joka tapauksessa lyhyt, joten itse ainakin aion vaikka väkisin katsoa sen loppuun asti. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jokin edes pieni asia jossain vaiheessa yllättäisi positiivisestikin.