Tarviiko työpaikalla tehdä kaikkien kanssa töitä?
Työstän yksin yhtä projektia ja esihenkilö paritti mut yhteen kollegan kanssa, jotta voidaan sparrailla projektia. Itse projekti on aika loppusuoralla, joten kyse on vaan hiomisesta. Tavattiin, työkaverilla oli ihan hyvä kompetenssi, mutta jotenkin meidän henkilökemiat eivät kohdanneet. Mua myös häiritsi hänen työtavassaan se, että hän tuli myöhässä, vastaanotti puheluita kesken kaiken ja päätti tapaamisen aikaisemmin mitä oltiin sovittu, koska joku toinen kollega alkoi juttelemaan hänen kanssa. Hän kuitenkin ehdotti, että sovitaan uusi tapaaminen.
Aloin itse miettimään haluanko jatkaa enää yhteistyötä hänen kanssaan, varsinkin kun tämä on vaan vapaaehtoista sparrailua. Olisi kiva kuulla ja saada aikaan keskustelua, miten helposti päätätte yhteistyön sellaisen työkaverin kohdalla, jonka kanssa ei kemiat kohtaa? Onko työpaikalla ok olla ns. leikkimättä toisen kanssa?
Ja taustaksi vielä, että kyse ei ole siitä, etten edes yrittäisi sietää kollegaa, vaan enemmänkin se, että olen viime aikoina miettinyt työhyvinvointiani ja nostanut yhdeksi edistäväksi tekijäksi sen, etten tuhlaa aikaani ihmisiin, joiden kanssa yhteistyö ei jostain syystä suju, oli kyse sitten henkilökemiasta tai käyttäytymisestä. Lisäksi ennen olin sellainen ihminen, joka yritti tulla kaikkien kanssa toimeen, kunnes tajusin että kaikki eivät edes yritä tulla toimeen muiden kanssa, miksi siis minäkään.
Kaikenlainen keskustelu aiheesta olisi mielenkiintoista, sillä musta tuntuu että tämä jakaa ihmisiä kahteen kategoriaan.
Kommentit (13)
Itse tulen kaikkien kanssa toimeen. Pitäsikö ap:n katsoa peiliin?
Vinkeä lähestymistapa.
Meillä tehdään yhteistyötä sen kanssa, jonka kanssa pomo käskee ja niissä asioissa, joissa pomo käskee. Ei sitä ryhdytä itse sen kummemmin lopettelemaan eikä rajailemaan - sehän on työstä kieltäytymistä - ellei sitten saman tien vaihda työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vinkeä lähestymistapa.
Meillä tehdään yhteistyötä sen kanssa, jonka kanssa pomo käskee ja niissä asioissa, joissa pomo käskee. Ei sitä ryhdytä itse sen kummemmin lopettelemaan eikä rajailemaan - sehän on työstä kieltäytymistä - ellei sitten saman tien vaihda työpaikkaa.
mutta jos toinen myöhästelee, ei keskity palavereissa jne., siedätkö vain tällaista käytöstä? Onha myöhässä oleminen ja se ettei pidä aikatauluista kiinni epälojaalia työnantajaa kohtaan.
No ei ainakaan tuossa tilanteessa, kun kyse on vapaaehtoinen sparraileminen. Vapaaehtoinen tarkoittaa, että voit valita olla tekemättä sellaista.
Itse en koskaan omassa koodaustyössäni tee kenenkään kanssa varsinaisesti yhdessä töitä. En pysty tekemään mitään, jos kukaan toinen on lähettyvilläkään. Siksi koodailen yksin kotona, eli 100% etätöissä. Silloin aikoinaan kun ei ollut vielä etätöitä, en mä silloinkaan kenenkään kanssa yhdessä töitä tehnyt. Omalla koneellani istuin näpyttämässä päivän. Teamsissa tai sähköpostilla sitten jos täytyi jotain kysyä joltain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkeä lähestymistapa.
Meillä tehdään yhteistyötä sen kanssa, jonka kanssa pomo käskee ja niissä asioissa, joissa pomo käskee. Ei sitä ryhdytä itse sen kummemmin lopettelemaan eikä rajailemaan - sehän on työstä kieltäytymistä - ellei sitten saman tien vaihda työpaikkaa.
mutta jos toinen myöhästelee, ei keskity palavereissa jne., siedätkö vain tällaista käytöstä? Onha myöhässä oleminen ja se ettei pidä aikatauluista kiinni epälojaalia työnantajaa kohtaan.
Eri, mutta kyllä tuollaista yleensä täytyy työelämässä vaan sietää. Ihmisiä nyt on tuollaisia aina, ja monet niistä on silti hyviä työntekijöitä, joita esimieskään ei todellakaan haluaisi alkaa ärsyttämään huomauttelulla.
Vaihdevuodetko pukkaa sulla päälle? Kuumat aallot tappaa sun työhalut.
"Mua myös häiritsi hänen työtavassaan se, että hän tuli myöhässä, vastaanotti puheluita kesken kaiken ja päätti tapaamisen aikaisemmin mitä oltiin sovittu, koska joku toinen kollega alkoi juttelemaan hänen kanssa."
Tällainen työkaverin käytöksessä ilmenevä sitoutumattomuus ja keskittymiskyvyttömyys vaikuttaa negatiivisesti myös siihen sitoutuneeseen ja tulosta tekevään työntekijään. Jos voisin valita, en "sparrailisi" kyseisen työntekijän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkeä lähestymistapa.
Meillä tehdään yhteistyötä sen kanssa, jonka kanssa pomo käskee ja niissä asioissa, joissa pomo käskee. Ei sitä ryhdytä itse sen kummemmin lopettelemaan eikä rajailemaan - sehän on työstä kieltäytymistä - ellei sitten saman tien vaihda työpaikkaa.
mutta jos toinen myöhästelee, ei keskity palavereissa jne., siedätkö vain tällaista käytöstä? Onha myöhässä oleminen ja se ettei pidä aikatauluista kiinni epälojaalia työnantajaa kohtaan.Eri, mutta kyllä tuollaista yleensä täytyy työelämässä vaan sietää. Ihmisiä nyt on tuollaisia aina, ja monet niistä on silti hyviä työntekijöitä, joita esimieskään ei todellakaan haluaisi alkaa ärsyttämään huomauttelulla.
mutta työpaikoilla on myös hyviä työntekijöitä, jotka eivät myöhästele tai ole noudattamatta aikatauluja.
Itse en kyllä tule kaikkien kanssa juttuun.
"mutta työpaikoilla on myös hyviä työntekijöitä, jotka eivät myöhästele tai ole noudattamatta aikatauluja."
Joo, mutta ei ne saa mitään papukaijamerkkiä siitä, eikä nuo toiset saa mitään toruja omasta tyylistään. Ainakaan jos kys eei ole myöhästelystä asiakkaiden kanssa pidettävissä tilaisuuksissa vaan enemmän sisäisissä.
Ainakin omalla alalla, kun konsulttihommia tehdään, niin ainoa mikä työnantajaa kiinnostaa on kova laskutus. Jos joku on jatkuvasti lähes 100% ajastaan hyvin maksavissa projekteissa, niin ketään ei kiinnosta millainen ADHD-koheltaja, myöhästelijä tms. hän on, ajatellaan vaan että kova tekijä, ja sellaiset saa usein olla vähän erikoisia persooniakin.
Vierailija kirjoitti:
"Mua myös häiritsi hänen työtavassaan se, että hän tuli myöhässä, vastaanotti puheluita kesken kaiken ja päätti tapaamisen aikaisemmin mitä oltiin sovittu, koska joku toinen kollega alkoi juttelemaan hänen kanssa."
Tällainen työkaverin käytöksessä ilmenevä sitoutumattomuus ja keskittymiskyvyttömyys vaikuttaa negatiivisesti myös siihen sitoutuneeseen ja tulosta tekevään työntekijään. Jos voisin valita, en "sparrailisi" kyseisen työntekijän kanssa.
Tätä mä just hain, sanoitit tosi hyvin. Mulle tuli vähän sellainen olo ettei toinen oikein kunnioita mua ja sen takia aloin miettimään, tarvitseeko mun sietää kaikkea. Ap
Jos ja kun kemiat eivät sovi yhteen, eiköhän se ole työnantajankin etu erottaa sellaiset ihmiset toisistaan? Heistä itsestään puhumattakaan...
Jos vaan kiittää kauniisti kaikesta ja toivottaa hyvää jatkoa. Jospa hänkin kokee tämän vain velvollisuudeksi, kun paritettiin.