Kirjoitetaan syksyisiä runoja

Syksyn tuuli kulkee hiljaa,

lehtiä pudottaa, kultaista kiiltoa,

maahan ne laskeutuvat, lempeästi,

peittävät maan kuin pehmeä villamatto.

Päivä lyhenee, yö saapuu aikaisin,

sumu nousee järviltä, taivaan tummuessa,

polut kostuvat, mutta sydän lämmin

väreilee elämän viimeisten hehkujen mukana.

Puiden oksat kaipaavat tuulta,

ja mekin hengitämme syksyä,

kaikki on rauhassa, maailmassa hiljaisuus,

se kertoo meille, että on aika jäädä,

lennättää muistot, nauttia tästä hetkestä.

tie täyttyy kengänjäljistä

elo on menehtymistä

laita handu handuun

tukitaan suumme

Seison laiturilla

kuuntelen järven hiljaisuutta

Musta syvyys, pinnalla ruskeat lehdet, 

rannoilla puiden rangat.

Henkäisen, silmäni suljen.

Missä kohtaa elämää olet

jos kohtaat kuoleman katseen

hymyillen?

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Lintu pieni syksyn tieltä

kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö

lentohon en pääsekään.

Tänne, tänne jäädä täytyy

syksyhyn ja ikävään.

Voi voi mikä ruska

Onpas mulla tosi pörrönen puska.👄

Tule jo

Pimeä ilta

Ja tuo tuuli mukanasi

Vavisuta voimalla puita

Ja lehtiäni

Ihailin kanssasi ruskaa pakkasella

Nyt olen sulle vain paskaa rukkasella

Syksy saapui tänä iltana,

se meille olkoon rakkauden siltana.

Sä katoit pöydän, mä ruuan tein

ja haudoille muistoks kynttilät vein.

Nyt lihapata uunissa tirisee

ja punaviini laseihin lirisee.

Kuulas taivas

Lintumyrsky

Ilmassa rubinola ja savu

Sydämessä jäähyväisjuhla

Syksy

Kesä palaa - sinä et

159/130 sateessa laahustaa

Tavismies hänen peräänsä oksentaa

Ei auta vaikka on panetuskin päällä

Tuohon ei tekisi tarpeitaan millään säällä

Väriloisto lehtien,

tunteet lailla muistojen,

tuskaa tuo luopuminen

ei rakkauskaan ole ikuinen.

Kun kesä on jo lähtenyt

Tilalle astuu muisto sinusta

Se asettuu minussa tyhjiin kohtiin

Täyttäen hiljaisuuden

Antaen syyn kestää kylmää

Ankeaa

Joskus vielä tulet vastaan

Kuin maaliskuussa alkava äkillinen kevät

Autio metsätie

Kuljen hiljaa

Luontokin on hiljaa. Lintujen kevät-ja kesän laulukonsertit ovat jo ohi

Kuljen hiljaa metsätiellä

Kuuset ja männyt reunustavat pystypäin, uljaina tien reunaa

Olen kuin kunniakujalla. Jokaisella puulla on vihreä uniformu ja ryhdikäs asento. Kuja jatkuu niin pitkälle kuin silmät näkevät

Kohennan itsekin ryhtiäni

Kuljen hiljaa eteenpäin

Raikas metsän pihkainen tuoksu ympäröi lempeästi 

Muistuttaa lapsuuden kesistä ja syksyistä

Tulen pian uudelleen

Voi olla, että silloin puut tanssivat tuulessa

Sopii oikein hyvin

Syksy, ihanaa aikaa. Luonto jo lepoa kaipaa. Tuikkii tähti, tippuu lehti. Kylmäkin jo tänne ehti. Linnut lähtee etelään, minä yksin tänne jään. Katseleman myrskytuulta, odottamaan sanaa suulta. Sanaa jota rakastan, sydänmessäin pakastan. Tule sano sana mulle. Annan sydänmeni sulle. Sanalla sen sulatat. Routaan maan istutat. Ja kun kevät tänne saapuu, haudallani sydän maatuu...

Syksy 

Naiset vaatteita päälle laittaa

se näkymiä kovasti haittaa

tissit jäävät takin alle

topissa nekin näyttäisivät makeammalle

tiukat housut takapuolen päällä

niitä ei käytetä kylmällä säällä

Paskan vitut kun nössöä

-Puissa on ruska

- housussa paska

-maasta kasvaa sieni

-kikkeli on pieni

Syksy maailman keskipisteessä

Kallaveden pinta on harmaa kuin märkä sanomalehti,

tuuli viiltää poskia,

syyskuu haisee märältä villalta ja yksinäisyydeltä.

Jäätelöauto kiroilee tiensä läpi Puijonkadun,

sen pirteä renkutus

kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi myydä iloa

kaupungille, joka on jo luovuttanut.

Kukaan ei tule, ei lapsia, ei koiria,

vain renkaat rahisevat soraa vasten,

kello on kolme, ja taivas on raskas kuin vanha takki.

Kukkapenkit torin laidalla

ovat autioita,

kuin baari neljältä aamulla.

Päivänkakkarat nuokkuvat,

ruskeiksi palaneet,

niiden terälehdet ovat luovuttaneet kesän unelmat,

jättäneet jälkeensä vain multaa ja lupauksia,

jotka eivät koskaan pidä.

Minä istun penkillä,

savuke käryää sormien välissä,

ja katselen, miten lehti putoaa,

kiertelee,

kuin viimeinen tanssi ennen kuin kaikki jäätyy.

Jäätelöauto kääntyy kulman taakse,

sen sävel katoaa tuuleen,

ja Kuopio hengittää hiljaa,

kylmä, väsynyt,

mutta jotenkin vielä täällä,

kuten minäkin.

Kohta Sanoma Oy julkaisee syksyaiheisen runokirjan joka revitään käsistä