mielestäni ei VOI pakottaa lapsia olemaan kaikkien kanssa koulussa -

vaikka narun hyppääminen, yhtä tai kahta ei silloin jätetä ulkopuolelle.

työkavereitaan ei voi valita, ei asiakkaitaan, eikä sukulaisiaan.



Minusta koulussa lapsia pitää voida pakottaa tekemään asioita sellaistenkin luokkakavereiden kanssa, jotka eivät ole bestiksiä.

mutta mitä pitäisi tehdä silloin, jos omalla tytöllä ei ole ketään, joka juttelisi, kysyisi parikseen, viettäisi aikaa välitunnilla?



Ope voi ohjata tilanteita luokassa (ettei kukaan jää yksin) ja valvoa, ettei kiusata (nimitellä, olla väkivaltaisia, haukuta...)

mutta eristämistä on paljon vaikeampi valvoa, koska se on aikuistenkin mielestä ok.

kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen, eikä ketään saa syrjiä.



Me pidimme ala-asteella monta kertaa palavereja tyttöjen ja opettajan kanssa joissa avoimesti käytiin läpi, mitä kaikkea voi kaikki yhdessä leikkiä ja miksi ketään ei saa kiusata. Ne kokoukset auttoivat luokan tyttöjen yhteishenkeä.

Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa. Oman lapseni luokalla on tyttö, jonka kanssa mun tyttö on alvariinsa napit vastakkain. Mä olenkin sanonut että, älä ole sen kanssa, niin ei tarvitse riidellä. Onneksi molemmilla on kuitenkin kavereita, että kummankaan ei tarvitse olla yksin.



Mutta sellasaista en hyväksy, että joku " erotetaan" porukasta, tai jotenkin syrjitään, se on julmaa.

Siellä harjoitellaan tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Parhaita kavereita ei tarvitse olla, mutta kyllä täytyy pystyä pelaamaan, hyppimään hyppynarua, tekemään parityötä ym. ihan kenen kanssa tahansa. Jos ei pysty, sitä harjoitellaan.



Jos porukassa on joku joka jää joukon ulkopuolelle, on opettajan velvollisuus ottaa asia puheeksi vanhempainilloissa ja oppilaiden kanssa. Kiusausta ja vielä pahimmasta päästä olevaa kiusaamista on nimenomaan jonkun ulkopuolelle jättäminen.



Kuulostaa todella epäkypsältä, jos ei ymmärrä, mistä tuossa open tavoitteessa on kysymys. Eihän millään työpaikallakaan voi päättää, etten tee tuon ja tuon tyypin kanssa töitä. Vapaa-ajallaan voi sitten viettää aikaansa vaikka naapurin papan kanssa.

Ja jos joku jää ulkopuolelle leikeistä aina, kyllä mielestä voi pakottaa, että hänet on otettava leikkiin mukaan.

Meidän tytön ope oli erittäin fiksu, kun omalla lapsellani ja hänen ennen hyvällä ystävällään tiet erkanivat, ja tuli molemminpuolista kahnausta enemmän tai vähemmän. Ope sanoi, että 11-12-vuotiailla tytöillä tuo on hyvin yleistä, eikä se ole vaarallista, pitää vaan oppia käyttäytymään kohteliaasti sitäkin kohtaa, jonka ystävä ei halua lähemmin olla. Tämä oli minusta erittäin viisaasti todettu.

Eli näinhän se maailma toimii, kaikkien kanssa ON tultava toimeen. Parhaat kaverit on eri asia, myös aikuisilla sosiaalinen elämä keskittyy niihin ihmisiin, kenen kanssa synkkaa. Mutta koulu on lasten työpaikka, ja työpaikalla on toimittava sellaistenkin ihmisten kanssa, ketä ei kotiinsa kutsuisi. Koulussa lapset harjoittelevat tosielämää varten! Tosin ei se rajoitu vain kouluun, lapsille koko elämä on harjoittelua aikuisuutta varten.



Ap sahaa oman lapsensa oksaa, jos antaa hänelle luvan olla valikoiva. Lapsi ei tällöin opi toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja kärsii siitä sitten aikuisena. Ei häntä kauan katsota ekoissa työpaikoissaan, jos hän on täysin kykenemätön handlaamaan vaikeita tilanteita muiden ihmisten kanssa. Aikuisena ei vaan voi sanoa: " Mä en leiki sun kaa."

Opettaja voisi vaikka aina arpoa työryhmät ja istumajärjestykset. Näin kaikki tutustuisivat kaikkiin kunnolla. Parit myös aina arvottaisiin. Vaihdeltaisiin koko ajan.

mutta olen yrittänyt opettaa, että hyviin käytöstapoihin kuuluu, että tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, vaikka ei niin tykkäisikään. Siis kaikista ei voi tykätä, mutta voi yrittää tulla toimeen ja leikkiä joskus. Meillä ei lapsilla vielä ole tullut vastaan kaveria kenen kanssa ei olisi voinut leikkiä. Ovatkin kyllä kaikinpuolin hyvin joustavia ja sopeutuvaisia.

Aina on jollakin äiti, joka soittaa opettajalle, että hänen lasta ei huolittu leikkiin. Noo, tytöille pidetään saarnaa ja käsketään ottaa tyttö mukaan. Kun tyttö on mukana, hän on seuraavalla viikolla ensimäisenä työntämässä jotain muuta tyttöä pois ja kiusaamassa.

Mutta kas, silloin ei äiti soitakaan.



Eli en käske tyttöni leikkimään kaikkien kanssa. En halua, että hänestä tulee sellainen kiltti suorittaja, joka kääntää toisen posken kun toiselle lyödään. Eli jos joku on ärsyttävä kiusaaja niin silti pitäisi aina hänen kanssaan olla, vaikka kaikki inhoavat sitä sen kiusaamisen takia.

Olen sanonut, että jos joku on ärsyttävä haukkuja ja ränkyttäjä niin anna olaa. Piruako sitä väkisin sellaisen kanssa leikkimään, jonka kanssa on hankala tulla toimeen ja kenen kanssa on aina paha olla. Seuraa kyllä löytyy muista tytöistä.

Ookoo. Tällä täktiikalla tyttösi kyllä välttää siinä tilanteessa sanaharkan. Joten jos tyttösi pystyy olemaan välittämättä kiusaajan provosoinnista, niin sinulla on fiksu tyttö.



Mutta mitä sinä äitinä teet, kun tiedät luokalla olevan jonkun, joka kiusaa toisia? Toivottavasti jotain, ettet vain työnnä päätäsi pensaaseen ja toivo, että kiusaaja katoaa johonkin.



Kouluilla on valmis toimintasuunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi. Jos kiusaamista ilmenee, niin suunnitelma otetaan käyttöön. Ja nämä suunnitelmat ovat hyvin toimivia, ja katkaisevat kiusaamista hyvin.



Suurin ongelma kiusaamisessa on se, että kiusaaminen ei tule aikuisten tietoon, jolloin asiassa ei tiedetä auttaa. Jos sinulla äitinä on sellaista tietoa, että luokassa kiusataan, niin sinun velvollisuutesi on tiedottaa koulua asiasta, jotta siellä osataan ryhtyä oikeisiin toimenpiteisiin.

Jos jonkun seura ei miellytä niin ei minusta hänen kyllä kannata väkisin kutsua sitä kylään ja yrittää leikkiä sellaisen kanssa. Ei tyttöni ole mikään sosiaalityöntekijä, jonka pitää kerätä haltuunsa ja hoitaa kaikkia epäsosiaalisia tyttöjä, jotka eivät pärjää ryhmässä vaan melskaavat ja häiritsevät ja räkyttävät.

Se kuuluu ammatti-ihmisille ja sillä selvä. Opetan lapselleni sen, että hänen tehtävänsä ei ole olla kaikkien tukoppilas ja uhrata omaa koulunkäyntiään ja elämäänsä siihen, että yrittää tukea jotain paskiaista, joka ei edes apua halua.

vapaa-ajalla voi sitten nyhjätä parhaan ystävän/ystävien kanssa mutta koulu on mielestäni eri asia. Tätä asiaa on meidänkin koulussa puitu koska eräs tyttö koki jäävänsä yksin kun muut sopivat keskenään että a ja b on tänään koulussa kahdestaan ja c, d ja e leikkii kolmestaan niin sitten tämä yksi lapsi jäi yksin. Niin opekin oli sitten sillä kannalla että vapaa-aikana asia on toisin mutta koulussa ketään ei yksin jätetä :)

Sinun tytön tehtävä on kertoa aikuiselle, että se ja se kiusaa. Aikuisten tehtävä on sitten hoitaa asia eteenpäin niille ammattilaisille.



Äitikin on aikuinen - ei vain opettajat.

täydellisiä? Oisko 7-10v? Silloin ehkä synkkaa tämä kun hieman työnnetään oikeaan suuntaan mutta kokeilkaapa sitten kun tytöt 12-13v. On teoriassa niin kaunista ja hienoa, ajatus on upea että näin ja näin toimitaan ja tehdään ja sitten kaikki tanssii yhdessä kesäjuhlissa. Hihi. Oikeassa elämässä ei ole noin. Vaikka lapsille opetetaan että kaikkien kanssa ollaan, kaikkia pitää hyväksyä jne niin tosiasia on että TYTÖT (lähinnä) OVAT JULMIA TOISILLEEN - vaikka äiti sanoisi mitä ja vaikka kuinka hyvin kasvatettu lapsi on. Ei äiti ole läsnä tsekkaamassa aina mitä tapahtuu. Jos 13v ei halua olla esim Annan kanssa jostain syystä (tai ettei vaan synkkaa) niin 13v EI OLE ANNAN KANSSA. Syvän keskustelun jälkeen ehkä päivän - kaksi mutta sitten jatkuu sama juttu. Ei opeillekaan ole helppoa. Ja mielestäni 13veen ei tarttekaan olla Annan kanssa jos heillä ei synkkaa, mutta pitää kunnioittaa häntä, ehkä jutellakin hänelle - aivan niin kuin aikuisetkin työpaikoissaan. Tyhmää on väittää että ei aikuisten voi sanoa " en leiki sun kaa" töissä koska tosiasiahan on että kyllä me aikuisetkin vältetään joitakin ihmisiä työpaikoissamme vaikka tehdään heidän kanssaan töitä välillä. Ei ole ruusuilla tanssimista tämä elämä, eikä koulussakaan se sitä ole niin miksi pitää rakentaa kuvitelmia että ois.

Eskarissa on tyttö, joka potkii ja valehtelee ja haukkuu. Tyttömme kyllä pärjää sille ja tämä kiusaaja antaa tyttömme olla rauhassa.

Nyt suunnittelimme synttäreitä ja tyttömme ei halua tätä kiusaajaa kotiimme juhliin. Sanoi, että peruu koko juhlan jos tämä kiusaaja tulee meille. Kiusaa muutamaa tyttöä tosi julmasti.

Emme siis kutsuneet tätä kiusaajaa meille ja sillä selvä.



Eli pitäisikö minun nyt sekaantua asiaan ja soitella päiväkotiin, että tyttömme mukaan tämä toinen tyttö kiusaa muita tyttöjä?

Anteeksi vain, mutta minulla on sen verran tekemistä töissä ja perheen pyörittämisesta, että en kyllä jaksa huolehtia outojen lasten jutuista jos omani pärjää tämän kiusaajan kanssa.



Emme tosiaan elä mitään hippiaikaa, missä kaikki istuvat ringissä ja hymisevät. Jos kiusaavan tytön äiti ei välitä opettaa lapselleen tapoja niin en minäkään ala siihen sekaantumaan. Omissa hommissa on ihan tarpeeksi tekemistä.

Eihän kiusaaja toki tule kotiin koulun jälkeen ja iloitse äidilleen, että minäpä kiusasin tänään jonnaa!



Eikä se kiusaamisesta kertominen ole niin iso juttu, ettei sitä ehdi tehdä. Jos ei jaksa erikseen alkaa soittamaan, niin asiasta voi mainita edes joskus, kun näkee opettajaa muuten.

olla ystävä eikä välttämättä kaverikaan välitunnilla, MUTTA on epäkohteliasta tehdä niin, että esim. kuusi leikkii keskenään ja yksi jätetään ulkopuolelle. Eli syrjimistä ei saa sallia, mutta samoissa rajoissa kuin aikuistenkin kesken - esim. käydään kahvilla tietyn työkaverin kanssa eniten jne. - ymmärrän kyllä ap:n pointin. Ei lasta voi pakottaa olemaan ystävä, ainoastaan käyttäytymään kohteliaasti sosiaalisessa tilanteessa.