Lue keskustelun säännöt.
miten selvitä erosta 50-vuotiaana?
02.09.2025 |
Mistä te, jotka erositte n 50-vuotiaina, saitte uutta sisältöä elämään? Millaista uutta tekemistä kannattaisi ruveta harrastelemaan, ettei tulisi tyhjä olo? Uusi suhde ei ainakaan juuri nyt kiinnosta. Helposti tulee se olo, että kaikki on jo ohi, kun lapsetkin on jo isoja ja ammatilliset haaveetkin on jo aika lailla toteutettu. Sitten joku keski-iän masennus ja väsymys tuntuu, millä siitä pääsee eroon? Joskus nuorempana erot olivat raastavampia mutta toisaalta uudet jutut innostivat. Nyt elämä menee vain samaa tylsää rataa.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit miettinyt näitä asioita ennen kuin voimaannuit ja paskoit suhteesi.
Suhde loppui ihan hyvistä syistä, enkä toivo sitä takaisin, mutta minulla on nyt paljon vapaa-aikaa, joka meni ennen kumppanin kanssa touhuillessa.
Ja kysyt täällä että mitä tekisit tuolla ajalla ja olet 50v. Luulisi että sitä jokainen tietäisi jo itse tuossa iässä. Paista vaikka pullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väsymys yms. ovat tietysti ihan tosi juttuja, mutta ehkä sinuun on myös iskostettu ajatus, että tavallisen tai varsinkaan vanhemman naisen ei kuuluisi haluta ja tehdä asioita vain itselleen? Ja siksi tuntuu ettei ole intoa keksiä itselleen mitään mukavaa ajanvietettä? Tuohan on meillä naislla valitettavan yleistä, että eletään suuri osa aikuisiästä muita varten, eikä seurata niitä omia haluja ja intohimoja, sillä puoliso, lapset jne. ovat "tärkeämpiä". Sitten, kun se mahdollisuus tulee, saattaa tuntua, että "eihän tässä nyt mitään viitsi yrittää vain itsensä vuoksi". Mutta sinähän se oman elämäsi tärkein ihminen olet!
Ap, olet arvokas, ja ansaitset hyviä asioita ja innostavia kokemuksia. Sinulla on vielä paljon elämää jäljellä ja niin paljon vapautta toteuttaa sitä haluamillasi tavoilla, että monet esim. huonossa parisuhteessa lopuuelämänsä kärvistelevät olisivat todella kateellisia. Nauti!
Toisaalta aika usein on niin, että elämän toisen puoliskon "kehityshaaste" on elämänkaaripsykologian mukaisesti jotain ihan muuta kuin juosta kokemusten perässä. Se on kääntymistä henkisempään suuntaan, löytämään täyttymys yksinkertaisesta ja pienestä. Toki, saa sitä mennä ja kokeakin jos tykkää, mutta jos käy niin että huomaa ettei se oikein enää huvita, sekin on ok, silloin on parempi "kääntyä sisäänpäin" ja oppia kokemaan tavallinen arki syvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että rasittaa lukea nää ilkeät kommentit, missähän vois keskustella asiallisesti, itsellä vähän sama tilanne, tsempit aloittajalle!
Niin, tälläkin palstalla ennen naiset kilvan kannustivat toisiaan eroamaan täysin yksipuolisten ja väritettyjen tarinoiden perusteella. Yhdessä voimaannuttiin ja paskottiin joukolla lukemattomia parisuhteita ja ydinperheitä. Nyt kun palstalla on vihdoin alettu kritisoimaan tätä älyvapaata ja kollektiivista perseilyä täysin aiheellisesti, niin onhan se rasittavaa! 😂
Perseilyä lähteä huonosta liitosta? Etkö selviä, jos nainen ei ole sinua hoitamassa ja elättämässä vaan olet ikuinen taapero ja puhe erosta kiukuttaa?
Vierailija kirjoitti:
No, ihmisellä olisi hyvä olla ainakin yksi liikuntaharrastus ja yksi henkistä puolta kehittävä harrastus. Lähtisin varmaan ensin etsimään sitä itselle mielekästä liikuntaharrastusta vaikkapa eri seurojen tai kansalaisopistojen tarjoomasta. Sitten se henkinen harrastus, kiinnostaako eniten lukeminen, kielten opiskelu tai esim. kulttuuririennoissa käynti?
Marttakerhoon liittyminen voi oikeasti olla hyvä juttu, vaikka tiedän, että tälle ehdotukselle täällä nauretaankin. Itse kuulun marttoihin ja heillä on monenlaista kurssia ja tapahtumaa tarjolla huokeaan hintaan. Tällä tavalla voi päästä kokeilemaan erilaisia esim. kädentaitoihin liittyviä harrastuksia ja myös kulttuuririentoihin porukassa jne.
Siis voiko olla niin tylsää kuin marttakerho tai joku kansalaisopiston ikäihmisten dreijauskurssi. Sama kun hautaan astuisi ennakoivasti virkuukoukun kera. Ehkä kanattaa miettiä myös ryijy-kurssia missä tehdään ryijyjä seinille.
Minä otin uuden, nätimmän ja nuoremman ;)
m53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten selvitä?
Miten nyt viisikymppisenä selviää ihan mistä vaan. Myyt kämpän, jaatte rahat, ostat uuden, jatkat elämää. Aloitus on taas jonkun "ero tuli yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta" -penan itkuvirsi.
Laihduttakaa äijät, sillä se liika läski ja estrogeeni elimistöstä lähtee. Käykää salilla ja keskittykää työntekoon.
Miehet harrastaa liikuntaa, siihen tulee ehkä kannustaa naisia. Ja sitten tämä räksytys jota sinäkin pidät, se antaa vähän yksinkertaisen kuvan. Samahan se on kun nainen kuuluu keittiöön öyhötys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihmisellä olisi hyvä olla ainakin yksi liikuntaharrastus ja yksi henkistä puolta kehittävä harrastus. Lähtisin varmaan ensin etsimään sitä itselle mielekästä liikuntaharrastusta vaikkapa eri seurojen tai kansalaisopistojen tarjoomasta. Sitten se henkinen harrastus, kiinnostaako eniten lukeminen, kielten opiskelu tai esim. kulttuuririennoissa käynti?
Marttakerhoon liittyminen voi oikeasti olla hyvä juttu, vaikka tiedän, että tälle ehdotukselle täällä nauretaankin. Itse kuulun marttoihin ja heillä on monenlaista kurssia ja tapahtumaa tarjolla huokeaan hintaan. Tällä tavalla voi päästä kokeilemaan erilaisia esim. kädentaitoihin liittyviä harrastuksia ja myös kulttuuririentoihin porukassa jne.
Siis voiko olla niin tylsää kuin marttakerho tai joku kansalaisopiston ikäihmisten dreijauskurssi. Sama kun hautaan astuisi ennakoivasti virkuukoukun kera. Ehkä kanattaa
Kuulostavat mitä mahtavimmilta harrastuksilta! Voi kun pääsisikin dreijaamaan, ne kurssit vain tuppaavat täyttymään sekunnin sadasosissa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli koko avioliittomme ajan myös oma elämä. Ero teki toki kipeää, mutta ei se minulta sentään elämän sisältöä vienyt.
No jatka hyvä ihminen sitä omaa elämää täällä palstalla.
sen tyhjyyden tunteen kanssa kannattaa tulla pikkuhiljaa sinuiksi, sieltä voi nousta monenlaista asiaa kun pysähtyy. Kannattaa hakeutua johonkin eroryhmään, saat vertaistukea ja terapiaakin kannattaa harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös eronnut yli 50 vuotiaana ja viihdyn valtavan hyvin yksinäni. Tämä on paljon parempi vaihtoehto kun että olisin jatkanut ex-miehen kanssa, sen verran kaukana oltiin jo toisistamme ja aivan eri mielenkiinnon kohteet yms. Joten väkisin ei kannata yrittää. Tämä vapauden tunne päättää itse omista asioistaan, eikä tarvitse tehdä kompromisseja missään. Voin asua missä ja miten haluan, matkustaa minne haluan, harrastaa mitä haluan, harrastaa vaikka irtosuhteita niin paljon kuin haluan jne. Käyttää rahani mihin huvittaa, välillä ihan tyhmäänkin, pakko tunnustaa.
Mutta toki vietän myös paljon aikaa yksinäni, mutta minulle se ei ole ongelma, koska olen aina tarvinnut paljon ns. omaa aikaa yksinäni ja nyt sitä on ihanan paljon. Sitten kun se alkaa puuduttamaan, niin lähden ihmisten ilmoille, ystävien kanssa jonnekin jne. Minulla on myös työn puolesta kollegoita, joiden kanssa käydään välillä vapaa-aikaa viettämässä.
Aika monet kaverit tuossa iässä on parisuhteessa ja perheellisiä tai lapsenlapsia, on omat jutut. Helposti ei löydy uusia ystäviä.
Itse aikanaan lähdin ryhmän mukana vaelluksille Lappiin, liityin Suomen latuun, aloin harrastaa avantouintia. Vaelsin ihan vieraiden kanssa santiago de compostelan ja opiskelin espanjaa sitä varten.
Käyn kirjastossa pari kertaa kk, englannin keskustelukurssilla joka viikko, pidän jälkikasvun ja kaverit villasukissa, käyn lenkillä ja maksuttomassa laviksessa jne. Koitan saada menoja, ettei jää sisälle. Asun rivarissa ja mulla on iso piha, kykin siellä. Nyt ajattelin syksyn tullen maalata ainakin olkkarin seinät. Mieli tekis ostaa sähköpiano ja koittaa palautella nuorena opittua soittotaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin sua vähän nuorempi,kun totesin,etten jaksa katsella loppuikääni kännistä ukkoa. Hommasin " purkukuntoisen" talon. Talon,ulkorakennusten ja pihan hoitaminen on vienyt kaikki rahat/ajan ja voimat. Remonttikamppailusta tuli sisältöä.😉
Mut myönnän. Olen ollut ajoittain hyvinkin onnellinen askareissani.
Koira kuoli ja sen jälkeinen "yhteiselämän" aikainen yksinäisyys olikin jo sietämätöntä. Parisuhteessa miehestä ei ollut seuraa yhtään mihinkään. Siis kirjaimellisesti. Jos toinen vetäytyy töidenkin jälkeen kaljoittelemaan autotalliin,pysyy siellä myös lomat ja viikonloput...
Olisko sulla kiinnostusta/mahdollisuutta hankkia jotain mökkeröä,lemmikkiä ym. Tsemppiä kuitenki,luulen pystyväni eläytymään tilanteeseesi
Rivien välistä huokuu erotraumat ja miesviha
Miksi miehiä ei saisi vihata? Varsinkin jos ei sellaista tarvitse enää kotona katsella.
Olen 44-vuotias ja reilu vuosi sitten eronnut. Minä kyllä kaipaan kumppania juttuseuraksi, läheisyyttä ja arjen jakamista ja on ollut vaikea täyttää tuo tuo tyhjiö eron jälkeen. En silti sano, että parisuhde määrittää koko elämän ja on se keskiö, mutta kyllä elämänkumppani parhaimmillaan antaa paljon sisältöäkin.
Olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta ei ole oikein napannut. Aloin sitten opiskelemaan avoimessa yliopistossa, olen käynyt terapiassa työstämässä eroa, liikkunut, panostanut kokkaamiseen ja lukenut. Vietän myös teini-ikäisen lapsen kanssa aikaa, soitan äidille vähän useammin ja luen. Pala palalta rakentuu uudenlainen arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit miettinyt näitä asioita ennen kuin voimaannuit ja paskoit suhteesi.
Suhde loppui ihan hyvistä syistä, enkä toivo sitä takaisin, mutta minulla on nyt paljon vapaa-aikaa, joka meni ennen kumppanin kanssa touhuillessa.
Kuulostaa siltä, että sinä halusit erota. Et siis joutunut miehesi äkkijättämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit miettinyt näitä asioita ennen kuin voimaannuit ja paskoit suhteesi.
Suhde loppui ihan hyvistä syistä, enkä toivo sitä takaisin, mutta minulla on nyt paljon vapaa-aikaa, joka meni ennen kumppanin kanssa touhuillessa.
Kuulostaa siltä, että sinä halusit erota. Et siis joutunut miehesi äkkijättämäksi.
Entä sitten? Sama tilanne ap:lla silti on. Ihan normaalia on erota omasta halustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit miettinyt näitä asioita ennen kuin voimaannuit ja paskoit suhteesi.
Suhde loppui ihan hyvistä syistä, enkä toivo sitä takaisin, mutta minulla on nyt paljon vapaa-aikaa, joka meni ennen kumppanin kanssa touhuillessa.
Kuulostaa siltä, että sinä halusit erota. Et siis joutunut miehesi äkkijättämäksi.
Yleensä jättäjä on se, jolle liitto on huono. Jos loisii toisen tuloilla ja kotitöillä, niin mielelläänhän sitä ilmaisessa täysihoidossa pysyy ja ero on järkytys.
Onneksi olkoon!
Ota vaikka päikkärit ja nuku pitkään lauantaiaamuna kun ei ole kukaan syyllistämässä. Näin minä tein eroni jälkeen. Ero oli minulle suuri helpotus. Nyt on aikaa kulkea rauhassa luonnossa, käydä kuntosalilla ja lukea kirjoja ilman tvn huutoa. En enää edes omista tvtä. Ihanaa. Kotona on aina siistiä ja tavarat pysyvät paikallaan. Saan paremmin nukuttua ilman vieressä pyörivää ja kuorsaavaa ja ilkeyttään valvottavaa.
Olet onnekas!
Usein juuri Keski-iässä tulee ero. Ihmiset muuttuu ja parisuhde muuttuu erilaiseksi. Itellä tuli ero siinä 6 vuotta sitten. Olin yli 40 v. Naisena sit vaan jatketaan elämää yksin. Hoitaa omat haavat pois. En oo kyl mitenkää aktiivisesti mitää edes etsinyt. Yrittänyt vaan hoitaa arkea. On mul jotai harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin sua vähän nuorempi,kun totesin,etten jaksa katsella loppuikääni kännistä ukkoa. Hommasin " purkukuntoisen" talon. Talon,ulkorakennusten ja pihan hoitaminen on vienyt kaikki rahat/ajan ja voimat. Remonttikamppailusta tuli sisältöä.😉
Mut myönnän. Olen ollut ajoittain hyvinkin onnellinen askareissani.
Koira kuoli ja sen jälkeinen "yhteiselämän" aikainen yksinäisyys olikin jo sietämätöntä. Parisuhteessa miehestä ei ollut seuraa yhtään mihinkään. Siis kirjaimellisesti. Jos toinen vetäytyy töidenkin jälkeen kaljoittelemaan autotalliin,pysyy siellä myös lomat ja viikonloput...
Olisko sulla kiinnostusta/mahdollisuutta hankkia jotain mökkeröä,lemmikkiä ym. Tsemppiä kuitenki,luulen pystyväni eläytymään tilanteeseesi
Rivien välistä huokuu erotraumat ja miesviha
Viha on kuluttava tunne, kannattaa vain välttää ja ignoorata ne asiat, joista ei pidä. Esim miehet. Toimii ja pysyy itse seesteisenä.
Miten selvitä?
Miten nyt viisikymppisenä selviää ihan mistä vaan. Myyt kämpän, jaatte rahat, ostat uuden, jatkat elämää. Aloitus on taas jonkun "ero tuli yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta" -penan itkuvirsi.
Laihduttakaa äijät, sillä se liika läski ja estrogeeni elimistöstä lähtee. Käykää salilla ja keskittykää työntekoon.