Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tyhjän pesän syndrooma

Vierailija
01.09.2025 |

Nytkö se jo alkaa!? Kolme lasta,  nuorin 12v. Vanhin 17v. Tätä omaa aikaa on kauan odotettu. Nyt sitä vihdoin on. Ketään ei näy missään. Tyhjältä tuntuu. Olen valmiudessa koko ajan, Enkä osaa tehdä mitään.

Ja kyllä, minulla on ollut omia harrastuksia ja parisuhde hyvä. 

Vinkkejä kaivataan! Miten pääsit uuteen vauhtiin uuteen vaiheeseen? 

 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
01.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkaako tästä vapaudesta nauttia. Nyt tuntuu, että on vaan tyhjää ja tylsää ja masentaa. Ap

Vierailija
2/5 |
01.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missäs ne lapset on jos eivät kotona?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
01.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta lapsethan on nyt siinä iässä, että voit tehdä heidän kanssa ihania lomamatkoja, käydä laskettelemassa tai mitä ikinä ilman jatkuvaa stressiä. Ja eikö ole ihanaa kun pääset vihdoin omiin harrastuksiin, tapaamaan ystäviä iltaisin yms.! Itse olen yh ja olin ihan fiiliksissä vuosi sitten kun lapset olivat vihdoin siinä iässä, että pääsin poistumaan muutamaksi tunniksi kotoa iltaisin. Uusi mieskin löytyi sopivasti ja oli ihana livahtaa treffeille. Nyt olen ihan fiiliksissä ilmoittautunut tanssikurssille, laulutunneille, sienestyskurssille..😅 Sain lapset nuorena ja oma nuoruus meni pitkälti lasten kanssa. Tuntui toisinaan kuin olisi ollut kotiarestissa.

Vierailija
4/5 |
04.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna itsellesi aikaa. On ymmärrettävää, että kestää hetken ennen kuin lisääntyneestä omasta ajasta tulee "uusi normaali". Olen siis itse samassa vaiheessa teinin vanhempana ja näin olen pähkäillyt. Pohdin myös lemmikkieläimen ottamista 

Vierailija
5/5 |
04.09.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

 Minun kuopukseni muutti pois viikonloppuna ja tämä on tosi outoa. Se kulminoituu tunteeseen: Kukaan ei tarvitse minua. Paitsi silloin, kun tarvitaan rahaa.

 

Ei, ei tämä yhtään liity omiin harrastuksiin, vaan siihen, että olen tarpeeton. Olen elänyt 25 vuotta moodissa, että olen saavutettavissa ja huolehdin muista. Nyt en tiedä, mitä ruokaa tekisin tai paljon jääkaapissa pitäisi olla ruokaa.