Mistä johtuu tällainen asenne vanhemmilla ihmisillä? Hienostelusta ja pröystäilystä

Tiedän, että Suomi on vaatimaton maa ja minustakin on outoa jos joku itsekehuu kovaan ääneen. Mutta olen ystävieni kanssa keskustellut siitä, miten meidän vanhemmat tuntuivat häpeävän tai ainakin pitävän pahana kaikenlaista ns. hienostelua. Isäni esimerkiksi piti vaatteiden ostamista turhamaisena ja turhana, kun taas itse ajattelen että laadukkaat vaatteet ovat sijoitus. Ja puhun nimeomaan laadusta, en mistään ultra-luksus-merkkivaatteista. Isän mukaan kaikki rätit oli samaa paskaa loppupeleissä eikä hän yhtään ymmärtänyt konseptia että joillekin vaatetyyli on tapa ilmaista itseään. Sama ilmiö toistui myös esim. ruokakaupassa. Kuulema perunalla ja sikanaudalla pysyy ihan yhtä hyvin hengissä joten turhuutta ostaa jotain vähän parempaa ruokaa. Emme edes olleet äärimmäisen köyhiä, mutta tuollainen tietty pakotettu vaatimattomuus päti ihan kaikkeen. Isä myös teippaili rikkinäisiä kenkiä ja muuta vastaavaa ja tuntui jollain oudolla tavalla haluavan että ne lapset leimaudutaan köyhiksi ja erilaisiksi. 

 

Toinen hyvä esimerkki on kun serkkuni sai hieman erikoisemman, joskin perinteisen nimen tyyliin Charlotta ja vanhempani puhuivat pitkään tuhahdellen että on siinäkin hienosteleva nimi annettu lapselle. Omat lapset ovat sitten tietysti Tiinoja, Antteja ja Jusseja vaikka suurin osa meistä ei ole edes 30v.