Kotiäitiys on tuhoisaa naisen itsetunnolle
Olen kuullut tämän väitteen muualta ja olen täysin samaa mieltä. Ikävä kyllä tuntemieni kotiäitien huono itsetunto ilmenee aina silloin tällöin, esim. pätemisentarpeena (tietää tasan tarkkaan miten lapset pitää kasvattaa ja mikään muu tapa ei kelpaa), sekä piilov****luna. Tai ei aina ihan niin hienovaraisenakaan.
Toisaalta tunnen äitejä, jotka monen kotivuoden jälkeen ovat palanneet töihin ja ovat selvästi enemmän sinut itsensä kanssa sekä osaavat arvostaa enemmän muitakin.
Kommentit (59)
Minusta se on kidutusta koko perheelle. Lapsilla on oikeus terveelliseen ja täysipainoiseen ravintoon, asianmukaisiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Jos miehen palkalla saa kaikki nämä ja äidillekin joskus uusia vaatteita ja eläkevakuutuksen niin siitä vaan kotiäidiksi. Jos ei miehen palkka riitä niin, äidinkin kannattaa mennä töihin.
Vierailija:
Minustakin monella olisi todellakin mahdollisuus kotiäitiyteen, jos vain joistain menoista suostuttaisiin tinkimään. Mutta raha ajaa lasten edun edelle...
Sillä summalla saa ihan ällistyttävän määrän ruokaa kaupasta...
Vierailija:
Sillä summalla saa ihan ällistyttävän määrän ruokaa kaupasta...
mutta työ mieluisa!:) (Kulttuuriala, en täsmennä sen tarkemmin...)
Erilaisten " edustustehtävien" vuoksi vaatetta tarvitsee hankkia aika paljon, koska tapahtumissa jotka liittyvät työhöni käy paljon samoja tyyppejä, ja asun pitää usein olla " edustava" =ei voi olla samat vaatteet joka kerta, toki tiettyjä " perusjuttuja" löytyy, mutta menee sitä rahaa kuitenkin kun ostaa asusteita ymv...
Asumme " puolivälissä" minun ja mieheni työpaikkaa, kivalla & pienellä paikkakunnalla josta löytyy kaikki palvelut ja asuminen on edullista. Tämä on ihanne ratkaisu, mutta töihin pääsemiseen tarvitsemme kaksi autoa. Julkisilla kulkiessa päivät venyisivät älyttömän pitkiksi:(
Ja kahden auton pitäminen maksaa, tosin asumiskustannuksissa säästämme kun emme asu niissä kaupungeissa joissa työmme on...
Olen laskenut, että noin 500e jää enemmän käteen kun menen töihin, ja minusta se on vähän...! Jos laskee että se on 6000e vuodessa, niin ei sillä paljon saa. Vaikka se tuossa voi tuntua isolta summalta, mutta ei se loppujen lopuksi ole sitä! Siihen rulianssiin nähden, mikä alkaa lasten tarhaan viemisistä ymv.
Kaikkeen on kuitenkin varaa, mistään ei ole puutetta ja joka kuukausi jää jotain aina säästöönkin " pahan päivän" varalle, joten miksi kiirehtiä töihin 500e:n vuoksi?
Melkoisen usein tällä palstalla kysytään selviytymiskeinoja kun rahaa on kolmeksi viikoksi jäljellä 200 euroa ja siitä pitää maksaa kaikki laskut ja ruoka.
Minusta se on kidutusta koko perheelle. Lapsilla on oikeus terveelliseen ja täysipainoiseen ravintoon, asianmukaisiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Jos miehen palkalla saa kaikki nämä ja äidillekin joskus uusia vaatteita ja eläkevakuutuksen niin siitä vaan kotiäidiksi. Jos ei miehen palkka riitä niin, äidinkin kannattaa mennä töihin.
Itse olen kotona viidettä vuotta ja rehellisesti sanottuna tiukkaa on JOSKUS, mutta monesti tuntuu että meillä on parempi taloudellinen tilanne kuin muutamilla perheillä joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä.
Välillä ihmettelen, kuinka voi olla mahdollista!!
Mihin se miehen palkka sitten menee?
jotk ovat näitä --100 euroa rahaa ja jääkaappi tyhjänä, bensa loppu, ja lapsen kengät hajosivat--- --mitä teen?--
Ja minusta kyse on 95% pelkästää siitä, että ei osata suunnitella omaa rahan käyttöä. Sillon kun tilille tulee rahaa, niin tuhlataan sitä älyttömyyksiin!!! Ostetaan lapselle esim. kallis paita --onhan tää laadukkaampi kun joku Hennesin rääsy-- johon ei oikeasti ole varaa. Käydää viikon-parin ajan melkein joka päivä hakemassa vähän kepsua tai pitsaa, ja ostetaan itsellekin --vähän jotain kivaa-- kunnes sitten huomataan että rahat on loppu, --unohdettiin tankata-- --just nyt kun kaappi on ihan tyhjä-- --kuinka ne kengätkin just nyt hajos?--
Ja sitten itketään --kun rahat ei riitä--, pummitaan rahaa lainaan jne.
Kai jokainen tuntee ihmisen, joka esim. tienaa saman verran kun itse, mutta on aina rahat loppu? Joillain raha ei käy kun pikaseen piipahtamassa tilillä, kaikki menee hujauksessa. Ehkä kyse on jopa jonkinlaisesta tyhmyydestä/heikkolahjaisuudesta?
Vierailija:
By the way en ole tavannut vielä yhtää miestä joka HALUAISI vaimonsa olevan kotiäiti. Täällä palstallahan niitä on pilvin pimein ;)
Vierailija:
Joillain raha ei käy kun pikaseen piipahtamassa tilillä, kaikki menee hujauksessa. Ehkä kyse on jopa jonkinlaisesta tyhmyydestä/heikkolahjaisuudesta?
44
JOSKUS (painotan, joskus!) voi rahat loppua vaikka molemmat olisivat töissä. On tilanteita joissa kaikki maksut tulevat samaan aikaan, vaikka olisi hiukan säästöjäkin niin nekin menevät.
Tyyliin;
-Lapsi sairastuu ja menee rahaa lääkkeisiin
-Autoon tarvitaan uudet renkaat tmv.
-Pesukone hajoaa
-Vakuutusmaksut tippuvat postiluukusta
-Lapsi tarvitsee talvitakin
+Erinäisiä muitakin laskuja voi tippua yhden kuun palkalla maksettavaksi, esim. sähkön tasauslasku ymv.
Eli kyllä sitä voi rahat olla loppu, mutta tuo on yleensä perheissä VÄLIAIKAISTA, ja tilanne tasottuu kuukauden päästä. Ja laskuihin ymv. saa yleensä lisää maksuaikaa jos tarvitsee, eli esim. helmikuun laskun voi siirtää maaliskuulle.
Vierailija:
Suurin osa työssäkäyvistä äideistä on ihan tavallisia palkansaajia, eikä urasta voi heidän kohdallaan puhua. Ura EI tarkoita sitä että on hyväpalkkaisessa duunissa suht. hyvässä asemassa...
on kotiäitiys varmasti tuhoisaa sille vähäisellekin itsetunnolle.
Hyvän itsetunnon omistavat äidit eivät kadota itsetuntoaan mihinkään kotiäitivuosinaan.
Minä olen ollut kotiäitinä lähes 4 vuotta eikä itsetuntoni ole mihinkään kadonnut =) Vielä muutamaan vuoteen en ole työelämään palaamassa enkä usko että itsetuntoni tästä mihinkään romahtaa.
Sillä sen sijaan on, miten uskoo ja ajattelee sen vaikuttavan itsetuntoon. Jos uskoo tai ajattelee, että se on tuhoisaa itsetunnolle, sitten se on sen ihmisen kohdalla. Jos uskoo, että ei ole, niin se ei ole. Kaikki on kiinni siis siitä, miten asioista ajattelee, mihin uskoo tai miten niihin asennoituu...
mutta en tunne kuitenkaan olevani " kotiäitityyppiä" vaan minulla on pikemminkin " uraäidin mentaliteetti" . Ja minua todella korpeaa tämä kotiäitifanaatikkojen hokema, että työssäkäyvät äidit laittavat aina työnsä lastensa edelle ja kyllä kotona pärjää kun karsii turhissa menoissa.
Onko niin vaikea tajuta, että kaikista ei ole kökkimään kotona vaikka olisi kaiken maailman kerhot ja puistot. Monella ei kyllä ole edes mitään seuraa, ei lapsi- eikä aikuisseuraa.
Ja sitten rahapuoli. Pitäisikö kaikkien muuttaa lapsia saatuaan halpoihin vuokralähiöihin, joissa olisi varaa kasvattaa lapset kotona? Myydään okt:t ja autot (ei niiden tarvitse olla uusia, että maksaa...) ja aletaan viljelemään omat vihannekset ja kasvatetaan karjaa...
Miehelläni on ihan hyvä palkka ja ollaan ihan ok pärjätty. Sillä musta on hirveän stressaavaa ruveta joka penninpyörylää laskemaan, vaikken kalliimpia ruokia kaupasta kotiin kannakaan. Miltä se elämä maistuu, jos ei ole koskaan varaa nautiskella?
Minua ihmetyttää miksi kysymys kotiäitiys vs. uraäitiys palaa aina rahaan. Raha ei ole kaikki (vaikka rauhoittaakin).
En häpeä tunnustaa, että työni on tärkeä osa identiteettiäni. Nautin siitä mitä teen. Jos viettää töissä suuren osan päivää, on mielestäni parempi tehdä jotain mielekästä, josta todella saa jotain itselle, kuin vain kärvistellä päivästä toiseen töissä palkan takia.
Joku amerikkalainen naisfilosofi (en muista nimeä) aiheutti hiljattain kotimaassaan kohun kirjoittamalla, että pienten lasten hoito on niin yksitoikkoista puuhaa, että kenenkään korkeasti koulutetun naisen ei tulisi joutua sitä tekemään.
Pienten lasten hoitaminen kotona on arvokasta, eikä aikaansa varmasti voi käyttää paremmin. Jokainen kuitenkin tekee oman ratkaisunsa, eikä kotiäitiys kerta kaikkiaan sovi kaikille.
hoitaminen on arvokasta; olen samaa mieltä. Jos voit käyttää aikasi paremmin älä tee lapsia. Niistä joutuu ihan itse huolehtimaan.
Ja jos sinulla lapsia on tunnet ilmeisesti syyllisyyttä töihinpaluusta ja yrität sitä peitellä millä lie huuhaaväitteillä.
Oma itsetuntoni on ainakin nossut kotona!
Vierailija:
Jos voit käyttää aikasi paremmin älä tee lapsia. Niistä joutuu ihan itse huolehtimaan.
Ja jos sinulla lapsia on tunnet ilmeisesti syyllisyyttä töihinpaluusta ja yrität sitä peitellä millä lie huuhaaväitteillä.Oma itsetuntoni on ainakin nossut kotona!
En tunne syyllisyyttä töihinpaluusta, koska en ole tällä hetkellä töissä. Olen äitiyslomalla. Olisin kuitenkin valmis palaamaan töihin vaikka jo lapseni ollessa puolivuotias (voi kauhistus), mutta olen päättänyt olla kotona hieman pidempään, kunnes lapsi on mielestäni valmis menemään hoitoon.
Työssäkäyvien äitien silmille heitetään usein, että heillä ei olisi oikeutta saada ollenkaan lapsia (Miksi tehdä lapsia, jos ei niitä itse jaksa hoitaa). Minusta se on aivan kohtuutonta. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa lasten hoidossakaan ja vaikka äiti kaipaa muutakin, hän voi hyvinkin olla myös hyvä äiti.
Miten niin kotiäitiys sulkee pois kaiken itsensä toteuttamisen? Minulla ainakin oli paljon enemmän aikaa ja energiaa tehdä itselleni mieluisia ja tyydyttäviä asioita kun olin kotona kuin nyt kun olen töissä. Työni on monipuolista ja mielenkiintoista, mutta on olemassa miljoona muutakin minua kiinnostavaa asiaa. Eikä lasten kanssa kotona olo edellytä kotiin ja lapsiin hautautumista. Iltaisin ja viikonloppuisin nyt vähintään on omaa aikaa, ja lastenkin kanssa voi tehdä jopa ihan aikuistakin kiinnostavia juttuja.
Sinä itse vai? Katsos kun lapsista huolehtiminen on myös taloudellista vastuunkantoa. Ja kappas kun ne tuet ' omista lapsista huolehtimiseen' eivät tipu taivaasta vaan töissäkäyvien verotuloista.
Vierailija:
Melkoisen pieni palkka sinulla on jos kampaajakäynnin, hoitomaksujen, työvaatteiden (ei niitä joka kuukausi tarvitse ostaa) ja matkakulujen jälkeen ei jää mitään käteen. Tavallinen palkansaaja saa käteen rahaa noin 1300-1500 euroa, jos siitä maksaa hoitomaksun, vaatteet, kampaajan ja kohtuulliset matkakulut jää käyttöön vielä 600-800 euroa. Eikö se ole mielestäsi rahaa?