Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ihan vitun sekanen tilanne, paha olo! Pitkä juttu, mutta jos joku kiltti auttaisi!

Vierailija
08.04.2007 |

Menimme kolme vuotta sitten naimisiin ulkomaalaisen mieheni kanssa. Mies muuttui, tai on ilmeisesti aina ollut, tunne-elämältään sekaisin. Ilmeisesti halusi vain uskotella itselleen että on aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen.



Alku oli tietenkin ihanaa, kunnes selvisi, että miehellä on pieni lapsi. Käytiin oikeusprosessit lapsentunnustamisesta, ja minä autoin ja tuin parhaani mukaan. Nainen ei halunnut että isä ja lapsi ovat missään tekemisissä, ja yritti kaikkensa ettei tapaamiset järjestyisi. En tiedä mitä on ollut taustalla. Kauan eivät olleet yhdessä, tapasivat samantien kun mies tuli Suomeen. Ehkäisyä eivät käyttäneet. Liitto kariutui ja me tapasimme.



Mies muuttui melkein samantien. Hän oli etäinen ja kylmä, vaikka seksiä harrastimmekin intohimoisesti. Lastani hän ei huomioinut mitenkään. Miten olisikaan, kun omasta lapsestakaan ei välittänyt. Tunnekylmyydestä tuli pahoja riitoja. Ja tällöin miehen rakkauskin (?) kuulemma kylmeni lopullisesti. Ei kuitenkaan puhunut ajatuksistaan mitään, vaan jatkoi kanssani. Alun jälkeen elämä tasaantui ja tuudittauduin arkeen. Mies ei edelleenkään tavannut lastaan, eikä halunnut puhua koko asiasta. Olin jo tottunut siihen, ettei mies näytä tunteitaan. Ajattelin vaan, että sellaisia ne miehet on. Arki oli kuitenkin tasaista.



Nyt sitten yht`äkkiä kun puhuin siitä kuinka tarvitsisin enemmän hellyyttä, mies nousi ja sanoi, että haluaa eron, koska ei ole minulle hyvä, on vain kylmä eikä pysty rakastamaan mitään eikä ketään, ei pysty olemaan kuin yksin. Ja yksin mies on aina ollutkin: ei tapaa kavereitaan, ei käy missään, vaikka yritin ehdottaa että menee. Pitkät puheet käytiin ja mies oli ehdoton. Pakkasi tavaransa saman päivän aikana ja lähti. Nyt bunkkaa kavereillaan rahattomana ja työttömänä.



Mies laittoi viestiä neljän päivän jälkeen, että tiedätkö kuinka vaikeaa on ottaa susta ero, olet koko ajan mun päässä ja tunnen paljon hellyyttä sua kohtaan. Meidän pitää vielä puhua, en ole koskaan epäillyt ettet rakasta mua. Soitin miehelle ja sanoin että ehkä tosiaan olisi hyvä puhua. Kysyin myös, että mitä tarkoitti sillä että tuntee hellyyttä; ei hän voi olla tunne-elämältään kuollut jos kerta tuntee noin. Mitä yleensä edes soittaa? Sanoi, että hän tuntee hellyyttä samaan tapaan kuin jos olisi rakas lemmikki kuollut. Ajattelee lämmöllä. Kiva.



Sanoin, että jos on kerran niin kuollut ja kylmä, niin miksi soittaa enää. Mä käyn hakemassa eropaperit ja sillä hyvä, sen jälkeen minäkin unohdan kaiken ja heitän toiveeni lopullisesti roskikseen. Sanoin, että jos on edes halua muuttua ja tehdä töitä tunne-elämän kanssa, silloin en kuoppaa vielä koko asiaa. Mieskään ei halunnut välttämättä, että papereita tehdään vielä, vaan sanoi että tarvitsee vain aikaa, mutta ei tiedä miten muuttuu, jos muuttuu. Kuitenkin ilmaisi halunsa muuttua.



Olen IHAN sekaisin. Sanoin, että haluan jonkin aikarajan. Puoli vuotta on harkinta-aika, ja miehen aika. Tämän jälkeen kaikki on ohi. Mielestäni mies käyttäytyy oudosti ja epärationaalisesti. Onko esim. lapsi, josta kukaan ei tiedä, saanut äijän lopullisesti sekaisin? Miten voi olla niin KYLMÄ???? Mietin, että olenko itse jo sekaisin, vai mies!? Selkeästi hän on masentunut, vaikka ei sitä myönnä. Mutta ei tuollainen elämäntyyli ole mielestäni tervettä! En TAJUA, mitä hän minusta enää haluaa, jos kerran ei välitä mistään ja on kuin robotti omien sanojensa mukaan?



Haluaako hän minulta vain jonkun synninpäästön? Täysin kuollut ihminen tuskin enää välittäisi muutoksen mahdollisuudesta. Kaikesta huolimatta haluan auttaa miestä, koska hän ei itse tajua tilaansa. Olen itsekin niin RIKKI! Miksi mies esitti näin pitkään, eikä kuitenkaa näytä haluavan lopullista eroa? Olen niin yksin näiden ajatusten kanssa, ja lähtö oli niin shokeeraava, että taidan tulla itsekin hulluksi. En enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, kuka oikeassa, kuka väärässä. MIKÄ mun mies on? Kuka MINÄ olen??



Voisiko joku teistä antaa objektiivisen mielipiteen tilanteesta. Sillä minä en tiedä enää mistään mitään. Kamalaa on kun edelleen rakastan miestä ja näen hänessä hyvää, vaikkei sitä itse itsessään näe, ja sillä syyllä pilaa elämänsä ja muiden elämän. APUA!!!

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
08.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kauhea syyllisyys. Kuitenkaan emme ole edes riidelleet moniin, moniin kuukausiin. Sitten vielä puhuu ristiin, että alku oli onnistunut, mutta sitten.. Ota tuosta nyt selvää kun puhuu ihan läpiä päähänsä.



Täytyy taltioida tämä ketju ja lukea se huolella läpi epätietoisuuden skiessä. Olette niin kilttejä.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän seitsemän