Ihan vitun sekanen tilanne, paha olo! Pitkä juttu, mutta jos joku kiltti auttaisi!
Menimme kolme vuotta sitten naimisiin ulkomaalaisen mieheni kanssa. Mies muuttui, tai on ilmeisesti aina ollut, tunne-elämältään sekaisin. Ilmeisesti halusi vain uskotella itselleen että on aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen.
Alku oli tietenkin ihanaa, kunnes selvisi, että miehellä on pieni lapsi. Käytiin oikeusprosessit lapsentunnustamisesta, ja minä autoin ja tuin parhaani mukaan. Nainen ei halunnut että isä ja lapsi ovat missään tekemisissä, ja yritti kaikkensa ettei tapaamiset järjestyisi. En tiedä mitä on ollut taustalla. Kauan eivät olleet yhdessä, tapasivat samantien kun mies tuli Suomeen. Ehkäisyä eivät käyttäneet. Liitto kariutui ja me tapasimme.
Mies muuttui melkein samantien. Hän oli etäinen ja kylmä, vaikka seksiä harrastimmekin intohimoisesti. Lastani hän ei huomioinut mitenkään. Miten olisikaan, kun omasta lapsestakaan ei välittänyt. Tunnekylmyydestä tuli pahoja riitoja. Ja tällöin miehen rakkauskin (?) kuulemma kylmeni lopullisesti. Ei kuitenkaan puhunut ajatuksistaan mitään, vaan jatkoi kanssani. Alun jälkeen elämä tasaantui ja tuudittauduin arkeen. Mies ei edelleenkään tavannut lastaan, eikä halunnut puhua koko asiasta. Olin jo tottunut siihen, ettei mies näytä tunteitaan. Ajattelin vaan, että sellaisia ne miehet on. Arki oli kuitenkin tasaista.
Nyt sitten yht`äkkiä kun puhuin siitä kuinka tarvitsisin enemmän hellyyttä, mies nousi ja sanoi, että haluaa eron, koska ei ole minulle hyvä, on vain kylmä eikä pysty rakastamaan mitään eikä ketään, ei pysty olemaan kuin yksin. Ja yksin mies on aina ollutkin: ei tapaa kavereitaan, ei käy missään, vaikka yritin ehdottaa että menee. Pitkät puheet käytiin ja mies oli ehdoton. Pakkasi tavaransa saman päivän aikana ja lähti. Nyt bunkkaa kavereillaan rahattomana ja työttömänä.
Mies laittoi viestiä neljän päivän jälkeen, että tiedätkö kuinka vaikeaa on ottaa susta ero, olet koko ajan mun päässä ja tunnen paljon hellyyttä sua kohtaan. Meidän pitää vielä puhua, en ole koskaan epäillyt ettet rakasta mua. Soitin miehelle ja sanoin että ehkä tosiaan olisi hyvä puhua. Kysyin myös, että mitä tarkoitti sillä että tuntee hellyyttä; ei hän voi olla tunne-elämältään kuollut jos kerta tuntee noin. Mitä yleensä edes soittaa? Sanoi, että hän tuntee hellyyttä samaan tapaan kuin jos olisi rakas lemmikki kuollut. Ajattelee lämmöllä. Kiva.
Sanoin, että jos on kerran niin kuollut ja kylmä, niin miksi soittaa enää. Mä käyn hakemassa eropaperit ja sillä hyvä, sen jälkeen minäkin unohdan kaiken ja heitän toiveeni lopullisesti roskikseen. Sanoin, että jos on edes halua muuttua ja tehdä töitä tunne-elämän kanssa, silloin en kuoppaa vielä koko asiaa. Mieskään ei halunnut välttämättä, että papereita tehdään vielä, vaan sanoi että tarvitsee vain aikaa, mutta ei tiedä miten muuttuu, jos muuttuu. Kuitenkin ilmaisi halunsa muuttua.
Olen IHAN sekaisin. Sanoin, että haluan jonkin aikarajan. Puoli vuotta on harkinta-aika, ja miehen aika. Tämän jälkeen kaikki on ohi. Mielestäni mies käyttäytyy oudosti ja epärationaalisesti. Onko esim. lapsi, josta kukaan ei tiedä, saanut äijän lopullisesti sekaisin? Miten voi olla niin KYLMÄ???? Mietin, että olenko itse jo sekaisin, vai mies!? Selkeästi hän on masentunut, vaikka ei sitä myönnä. Mutta ei tuollainen elämäntyyli ole mielestäni tervettä! En TAJUA, mitä hän minusta enää haluaa, jos kerran ei välitä mistään ja on kuin robotti omien sanojensa mukaan?
Haluaako hän minulta vain jonkun synninpäästön? Täysin kuollut ihminen tuskin enää välittäisi muutoksen mahdollisuudesta. Kaikesta huolimatta haluan auttaa miestä, koska hän ei itse tajua tilaansa. Olen itsekin niin RIKKI! Miksi mies esitti näin pitkään, eikä kuitenkaa näytä haluavan lopullista eroa? Olen niin yksin näiden ajatusten kanssa, ja lähtö oli niin shokeeraava, että taidan tulla itsekin hulluksi. En enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, kuka oikeassa, kuka väärässä. MIKÄ mun mies on? Kuka MINÄ olen??
Voisiko joku teistä antaa objektiivisen mielipiteen tilanteesta. Sillä minä en tiedä enää mistään mitään. Kamalaa on kun edelleen rakastan miestä ja näen hänessä hyvää, vaikkei sitä itse itsessään näe, ja sillä syyllä pilaa elämänsä ja muiden elämän. APUA!!!
Kommentit (21)
Olisko mahdollista saada hänet puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa asiasta, ja myös teidät yhdessä terapiaan?
Mutta eihän sen jutut ole terveitäkään!
Onko miehellesi etua siitä, että hän on suomalaisen kanssa naimisissa? Jos hän ei halua erota siksi, että naimisissa olo on hänelle parempi siviilisääty?
Kuulostaa siltä, että miehesi on masentunut ja/tai mielenterveysongelmainen (muista että mielenterveysongelmainen ei ole aina täysin kajahtaneen näköinen ja oloinen, heitä on monenlaisia.)
Miehesi käytös kuulostaa todella kylmältä ja jotenkin pelottavaltakin.
Aivan perstuntumalta sanoisin, että parempi että pidät mieheen etäisyyttä ja alat sopeutua ajatukseen elämisestä ilman häntä(vaikka eroa ei tulisikaan, ajattele mielessäis eri vaihtoehtoja). Mieti, haluatko todella elää elämääsi tuolla tavalla?
Vähän aikaa sitten sanoi kuitenkin ettei enää kykenisi asettumaan kotimaahansa, että täällä on hyvä. Nyt sitten sanoo, että haluaakin mennä kotimaahansa, muttei kuitenkaan ole varma eikä tiedä mistään mitään. Tuskin tilanne siellä paremmaksi ainakaan muuttuu. Kun vain osaisin lukea miestä. Haluaisin kovasti tietää rakastaako minua. Hän sanoo, ettei rakasta mitään eikä ketään, mutta silti laitteleen tuollaisia viestejä. Kaikki jutut on muutenkin niin ristiriitaisia, etten tiedä mitä uskoa. ap
Olitteko olleet kauan yhdessä ennen avioitumista? Ehkä et olekaan ikinä oikeasti miestäsi tuntenut, tai sitten olet sulkenut silmäsi tosiasioilta. Minussa ainakin tuo lapsijuttu jo saisi hälytyskellot soimaan.
Itselläni on egyptiläinen mies (kristitty).
En kyllä osaa yhtään auttaa. Yritä ottaa etäisyyttä. Onko sinulla ketään ystävää, joka tuntisi miehesi ja sinut hyvin, joku jonka kanssa voisit jutella?
Hän oli myös ulkomailta ja oli kokenut todella kovia.
Ehkä miehelläsi on kamalia traumoja joista ei vaan pääse yli. Ei ehkä koskaan pääse. Ja silloin teidän yhteiselosta ei tule mitään.
Jos mies ei halua hakea mitään apua niin ei kai se sitten halua muuttuakaan...?
jos näin on niin en tiiä pystyykö tollanen mies edes parisuhteeseen-Voi kuinka ikävää
Jossain vaiheessa pitää lyödä hanskat tiskiin ja alkaa elää omaa elämää.
halua satuttaa minua, kun tietää että haluan parempaa, eikä hän sitä pysty antamaan. Vilpittömästi hän uskoo, että on paha ihminen, ja tunkee mullekin sanoja suuhun, että olen kuitenkin samaa mieltä. Surkeaa vain nähdä ihmisen olevan noin toivoton itsensä suhteen! En ole vastuussa hänen elämästään, mutta vaimona tunnen, että minulla on jokin velvollisuus häntä kohtaan. Ehkä viisainta olisi antaa vain olla, ja jatkaa tästä.
Mutta tämä tuska on niin valtava! Mitä luulette, voiko hän olla onnellinen koskaan tuollaisen sekoilevan elämän jälkeen? En usko, että omassa maassaan naiset hänen kanssaan haluaisivat mennä naimisiin, koska on pedannut täällä elämänsä näin: lapsia ja rikkinäisiä avioliittoja. Takokaa nyt järkeä mun kaaliini! ap
Voi tosiaan olla, että on jäänyt kaikenlaisia traumoja. Odotuksetkaan eivät välttämättä olleet kovin realistisia Eurooppaan tullessaan: täälläkin onni on rakennettava itse. Rahaa, onnea ja menestystä ei tule ilmaiseksi. Luulen, että on tuntenut myös jonkinlaista alemmuuskompleksia siitä, että mulla on hyvä koulutus, kaksikin, vakituinen työpaikka, suuremmat tulot. Hänellä ei noista mitään. ap
Mut sä et pysty auttamaan toista,etkä parantamaan särkynyttä tunne-elämää ... mitä sä haluat loppupeleissä ja mitä mies haluaa..
Olette tällä hetkellä kultaakin kalliimpia!
Vierailija:
halua satuttaa minua, kun tietää että haluan parempaa, eikä hän sitä pysty antamaan. Vilpittömästi hän uskoo, että on paha ihminen, ja tunkee mullekin sanoja suuhun, että olen kuitenkin samaa mieltä. Surkeaa vain nähdä ihmisen olevan noin toivoton itsensä suhteen! En ole vastuussa hänen elämästään, mutta vaimona tunnen, että minulla on jokin velvollisuus häntä kohtaan. Ehkä viisainta olisi antaa vain olla, ja jatkaa tästä.
Olen samaa mieltä muiden kanssa, on mahdollista että miehelläsi on pahoja traumoja. Ehkä hän on tehnyt elämänsä varrella jotakin pahaa ja ruoskii nyt itseään siitä?
Olipa asia miten hyvänsä, minusta sinun olisi pitää häneen etäisyyttä. Antaa hänelle tilaa selvittää oma olonsa. Kannustaisin häntä puhumaan pahasta olostaan edes yhden ihmisen kanssa.
Hän saattaa sinua rakastaakin, mutta jos ihmisellä on paha kriisi menossa, jää jalkoihin kaikki muu. Teidän molempien kannalta on parasta, jos ette tee hätiköityjä päätöksiä, pidätte hiukan hajurakoa ja koetatte miettiä elämää ja olemista isolla mittakaavalla. Varmasti molemmille keskusteluapu olisi tarpeen.
8
Nyt pitää vaan auttaa itseään. Ja onhan minulla rakas lapseni. En vaan haluaisi luovuttaa niin helpolla. Mutta ehkä vaan täytyy. Osaatteko ennustaa, kuulenko miehestä vielä? Mitä luulette tapahtuvan? Rakastaakohan hän minua edes vähän jossain, vaikkei itse sitä tiedä? Kun vain saisin tietää, onko peli jo täysin pelattu. Itsekään en jaksaisi odottaa, se vie voimia niin paljon. ap
tietenkään miehes asioihin mut itsellä taustalla todella rankkoja juttuja,ja mun tunteet saattaa kylmetä hetkessä tai peräännyn rakkaasta ihmisestä,ihan kun tulis joku seinä mun eteen ja naps päätän et tää loppu tähän-siis tosi sekava teksti ja vaikeaa selittää mut tosta tunnekylmyydestä omaa kokemusta
Vierailija:
Nyt pitää vaan auttaa itseään. Ja onhan minulla rakas lapseni. En vaan haluaisi luovuttaa niin helpolla. Mutta ehkä vaan täytyy. Osaatteko ennustaa, kuulenko miehestä vielä? Mitä luulette tapahtuvan? Rakastaakohan hän minua edes vähän jossain, vaikkei itse sitä tiedä? Kun vain saisin tietää, onko peli jo täysin pelattu. Itsekään en jaksaisi odottaa, se vie voimia niin paljon. ap
Ei etäisyyden pitäminen tarkoita luovuttamista! Jos teillä on molemminpuolista rakkautta, palaatte vielä yhteen. Kärsivällisyyttä! (Vaikeaa tuossa tilanteessa, tiedän)
Kerro miehellesi selvästi ja rauhallisesti suoraan asiat, joita tunnet :" rakastan sinua, haluan että voit paremmin (hanki apua!). Tarvittaessa autan sinua avun hakemisessa."
Älä katkaise yhteyksiä, mutta pidä pientä etäisyyttä, anna miehellesi tilaa selvittää omia ajatuksiaan.
Elät nyt raskasta aikaa, mutta koeta jaksaa. Muista että miehellesikin on eduksi, että et tempaudu hänen ongelmiinsa mukaan vaan yrität tukea häntä selvittämään ne. Vaikka se sitten vaatisikin asumuseroa.
8
Vierailija: