Vanha Testamentti ennusti Jeesuksen. Jeesus täytti profetiat, jotka oli kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin.

Raamattu on hämmästyttävä kirja, puolet sen neljästä tuhannesta profetiasta on jo toteutunut. Loput koskevat lopun aikoja, kun Jeesus tulee takaisin. Raamattu kertoo meille, miten Jumalan suunnitelma Kristuksessa etenee, miten Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta päästään ja miten Kristus-elämää sitten eletään. Raamattu on profeettojen välityksellä annettu Jumalan sana. Vanhassa testamentissä Jeesus esiintyy myös pre-eksistentiaalisessa (ihmiseksituloa edeltävässä) muodossa useita kertoja. Jeesus on ollut aina ja tulee aina olemaan. Hän on Jumalan kirkkauden lähde. Jeesus on ylösnoussut ja elossa. Hän on ensimmäinen ylösnoussut ihminen, Jeesukseen uskovat kokevat saman ylösnousemuksen ja saavat eräänä päivänä uuden ruumiin.



Vanhan testamentin psalmi 22 kertoo suoraan Jeesuksesta.



Jumala, miksi olet minut hylännyt?



2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Minä huudan sinua avuksi,

mutta sinä olet kaukana.

3 Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.



4 Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,

sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.

Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,

6 sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.



7 Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,

olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,

pudistavat päätään ja ivaavat minua:

9 " Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"



10 Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta

ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,

sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

12 Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.



13 Sonnien laumat piirittävät minua,

villit Basanin härät minut saartavat,

14 kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,

kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

15 Voimani valuu maahan kuin vesi,

luuni irtoavat toisistaan.

Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,

se sulaa rinnassani.

16 Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,

kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

17 Koirien lauma saartaa minut,

minut ympäröi vihamiesten piiri.

Käteni ja jalkani ovat runnellut,

18 ruumiini luut näkyvät kaikki.

Ilkkuen he katsovat minuun,

19 jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.



20 Herra, älä ole niin kaukana!

Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

21 Pelasta minut miekalta,

pelasta henkeni koirilta,

22 pelasta minut leijonien kidasta,

pelasta villihärkien sarvista!

23 Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.



24 Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,

palvele vavisten, Israelin kansa!

25 Ei hän halveksinut heikkoa

eikä karttanut kurjaa,

ei kääntänyt pois kasvojaan

vaan kuuli, kun huusin.

26 Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.



27 Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,

Herraa etsivät ylistäkööt häntä!

Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

28 Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

29 sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.



30 Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,

hänen eteensä langetkoot

kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,

31 mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,

saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,

32 ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.