Nainen 50+

Tokihan se on kaikilla juuri samanlaisia...

Varmaan riippuu naisesta. Itse varmaan tekisin taidetta ja olisin kotihiiri mieheni kanssa.

Ihan samanlaista kuin ennenkin. Fyysinen voima ei riitä kaikkeen, mutta enpä keksi mitään muuta muutosta. Ai niin, ei nuorena ollut tällaista seesteistä zen-oloa kuin ennen. 

Ei mitään erityistä. Olin 51v. kun tapasin nykyisen mieheni.

Ihan normaalia. Kuukautiset jatkuvat normaalisti. Pari harmaata hiusta. 

Mitä haet kysymyksellä?

Mä oon kotihiiri ja teen taidetta. Seuraavaa näyttelyä kokoan. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan riippuu naisesta. Itse varmaan tekisin taidetta ja olisin kotihiiri mieheni kanssa.

 

Itse en tähän kotihiiri hommaan lämmennyt. Mies ei halunnut taas liikkua missään. Ero tuli 4v sitten.

N.54

Elämäninto jotenkin haihtuu. Keskittyy vaan hengittämiseen ja olemiseen. Kaipaan sitä nuoruudessa kun elämä oli innostavaa ja kiinnostavaa, enää ei oikein kiinnosta mikään. Mulla on matkasäästötilillä lähes kymppitonni mitä olen säästänyt siihen kun täytän 50. Nyt oon katsellut matkanjärjestäjien reissuja eikä kiinnosta oikein mikään lähtö. Ei siis yhtään mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Voimaantumiset ja oman ydinperheen paskomiset on hoidettu, loppuelämä lähetellään rahaa nigerialaisille rakkaushuijareille, kadehditaan nuorempia naisia ja uhriudutaan.

Höpö-höpö 

Tarkoitat varmaan että 20v ja syntynyt noin 70-80 vuotta sitten ja siihen päälle elettyä elämää 50 vuotta sisältäen lapset ja lastenlapset. Siihen aikaan tultiin täysi-ikäisiksi vasta 20-vuotiaina. 

Oma elämäni on ollut niin hirveää että en halua siitä enää puhua kenellekään yhtään mitään.

Riippuu ihan naisesta. Suurin osa vähän yli viisikymppisistä tekee täysillä töitä ja on kenties edennytkin urallaan. Lapset ovat voineet lentää jo pesästä, mutta toisaalta kotona voi olla ala-asteikäinenkin. Elämä on rauhoittunut, tai sitten eron myötä vauhtia on tullut lisää. Joku vielä etsii puolisoa tai on päätynyt siihen, ettei halua puolisoa ollenkaan. Suurin muutos tuon ikäisellä naisella on, ettei voi enää saada omaa biologista lasta. Se voi ahdistaa, mutta se voi helpottaa. Edessä pelottaa, miten selvitä raihnaistuvien vanhempiensa kanssa ja miten saada eloa liittoonsa, jos sellaisessa on. 

50 vuotta täysi-ikäisenä naisena siis.

Opiskelen, nuorin lapsista yläkoulussa, omaa aikaa ja vapautta on taas enemmän. Ihana miesystävä muuttaa tässä lähiaikoina samaan kaupunkiin ja viiden vuoden etäsuhde saa uusia sävyjä. Kaikenlaisia uusia ideoita ja projekteja, joita toteuttelen sellaisella rauhallisella temmolla. On sellainen olo, että hahmottaa itseään ja tätä elämistä jotenkin paremmin ja samalla tuntuu, että on vielä paljon tutkittavaa ja uusia asioita joista innostua. Olen vähemmän kärkäs ja osaan kuunnella paremmin kun en ole enää niin epävarma eikä ole mitään tarvetta päteä kenellekään. Haluan olla avuksi ja tukena tässä yhteisössä, jossa elän. Minulla on vielä annettavaa.

Yksilöitä. Erilaisia elämiä. Eri asuinpaikat. Joillakin oli mahdollisuus matkustaa ja joillakin ei. Ihmiset kiinnostuvat ja pitävät eri asioista, ellei ole samantyyppistä. Joillakin ei perhettä ja joillakin on.

???

50+ on jo vanha nainen.

x

Mä ainakin olen ihan loppusuoran kamaa.

Vierailija kirjoitti:

50+ on jo vanha nainen.

Mutta tyytyväinen, seesteinen, rauhallisempi kuin nuorena, varakkaampi, määrätietoisempi ja viis veisaa muiden mielipiteistä. Ei tarvitse miellyttää eikä mielistellä yhtään ketään, jos ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

50+ on jo vanha nainen.

Älä viitsi tuoda vanhuudenpelkoasi tähän ketjuun.