Mieleni on niin kummallinen

Meri kuutamolla

Minun mieleni on niin kummallinen

kuin meri kuutamolla.

En tahtois ma touhuun ihmisten

ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin korkea

kuin taivahan tähtivyöhyt,

sen alle mahtuvi maailma

ja yhdessä päivä ja yöhyt.

Oi, äitini armas, kun eläisit,

nyt itkisin helmassasi!

Sinä anteheks antaen pyyhkisit

pois kyynelet poskiltani.

Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä

ja veljesvainoa miksi,

kun Luonut on Luojamme lempeä

maan kaiken niin kaunihiksi?

Miks ihmiset astutte allapäin,

vaikk korkea taivas on yllä?

Ylös silmänne luokaa ystäväin,

niin mielenne yhtyy kyllä!

En tahtois ma touhuun ihmisten

ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin kummallinen

kuin meri kuutamolla.

Eino Leino