Nykyajan huonot turvaverkot syys 'virikehoitoon'

Kuitenkin kotona on vielä 2lasta niin ei täällä todellakaan vaan nukuta sitä aikaa.



Päinvastoin rassaa pukea aamulla kolme lasta, sit kävellään päiväkodille, sit takaisin, vähän siivotaan pikaisesti tai käydään kaupassa, sit äkkiä pienet unille että ehtivät herätä ennen kuin taas puetaan ja lähdetään hakemaan esikoinen.



Hoitopäivät on ne stressaavimmat, mutta kun lapsi siellä viihtyy niin pakko se vaan on jaksaa se viedä.

lapset on minun vastuulla 100%.

2

Ennen lapsia heiteltiin ja pompoteltiin kenen sattuu hoivista toisten kenen sattuu hoiviin ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta tai pitkäjänteisyyttä. Hoitaja ja hoitopaikka saattoi vaihtua monta kertaa viikossa. Kaikki oli hyvin nin kauan kuin lapsille ei sattunut onnettomuuksia, ja lapset sai piiskattua tottelevaisiksi kaikissa oloissa.



Nykyään halutaan, että lapsella on yksi tai korkeintaan kaksi hoitopaikkaa jotka säilyy vuosia - myös vanhemman työttömyyden tai pikkusisaruksen syntymän yli - ja joissa on aina samat rutiinit ja tutut ihmiset.

On omituinen harhakuva, että tutussa hoitopaikassaan osaviikkoisena jatkavat lapset jotenkin hirveästi kärsisivät hoidostaan ja työssäkäyvien kokoviikkoiset lapset taas ylenmäärin nauttisivat joka hetkestä! Ja että ns. virikelasten vanhemmat haluaisivat päästä vaan helpolla ja dumppaavat isomman sisaruksen laitokseen.... kun yleensä nimenomaan halutaan, että lapsella säilyy tutut hoitajat, sama kaveripiiri, samat rutiinit edes osan viikosta... Vaivaakin on viemisineen ja hakemisineen yleensä enemmän kuin sitä helpolla pääsemistä...

Kuvitellaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus velvoittaa viemään lapsi hoitoon, vaikkei siihen tarvetta olisikaan. Ei luoteta omiin kykyihin hoitaa oma lapsi. Ne, ketkä tarvitsivat hoitoa, saivat sitä myös ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikka vanhemmat olisivat olleetkin kotona, mutta tällaiset lapset eivät kuormittaneet päivähoitoa läheskään yhtä paljon kuin nykyään.

ja silti en lapsiani virikei hoitoon päiväkotiin laita. Palkaan sittten mll:n kautta hoitajan silloin kun tarvitsen (1-2 kertaa /kk). Enkä myöskään katso hyvällä niitä jotka laittavat esikoisen hoitoon kun vauva syntyy.

Monilla virikehoidon tuomitsevilla on varmasti hyvät turvaverkot jolloin he eivät päivähoitoa tarvitse. Mutta monilla ei ole ketään!

Kuvitellaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus velvoittaa viemään lapsi hoitoon, vaikkei siihen tarvetta olisikaan. Ei luoteta omiin kykyihin hoitaa oma lapsi.]

Ja ei saaneet. Päivähoitoasioista koitui ennen tätä viimeistä lakia iihmisille hirveän suuria ongelmia, kun päivähoitopaikkoja ei saanut, vaikka tarve oli. Sen takia tämä nykyinen laki säädettiin. Sä voit hakea tietoa esim eduskunnnan komiteamietinnöistä 1980- ja 1990-luvuilta. Kas, kun lakimuutoksia ennen on aina tehty selvisty siitä, miten asiat nyt ovat, miksi ne ovat siten, mitä siitä seuraa, miten niiden pitäisi olla ja sitten arvio siitä, illaisella lailla siihen voitaisiin päästä.

Ne, ketkä tarvitsivat hoitoa, saivat sitä myös ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikka vanhemmat olisivat olleetkin kotona, mutta tällaiset lapset eivät kuormittaneet päivähoitoa läheskään yhtä paljon kuin nykyään.

Vuosi pk:ssa harjoiteltiin, lapsi oireili ja taantui, siirryimme kotihoitoon ja lapsi kehittyy taas kovaa vauhtia, turvallisessa hänen voimavarojaan kunnioittavassa ympäristössä. Kukaan tässä maailmassa ei ole niin kiinnostunut tuon lapseni tulevaisuudesta kuin minä! pk:n sijaiset ja kiireiset tädit eivät yllä lähellekään!

Meillä on 3kpl alle 3-vuotiasta, niin ei yksi hoitaja ota noin monta pientä. Aloitus oli mielestäni asiallinen! Meillä ei ole ketään joka ottaisi nämä, en kyllä ihmettele. Mutten myöskään kuuntele sitä että ratkaisujani arvostellaan, todella mietin lasteni parasta aina.

fiksu PERHE etsii itse turvaverkoston, jos luontaista turva-/ tukiverkostoa ei ole

päivähoidon järjestämisessä! Minunkin serkkuja on paiskottu kymmenissä hoitopaikossa.



Hoitopaikat lakkautetaan, jos lapset vähenee. Meidänkin lasten 12 paikkainen ryhmis lakkautettiin välittömästi, kun lapset vähenivät ja loput lapset ripoteltiin ympäriinsä. Joten jos virikelapset poistuvat hoidota, hoitopaikkoja myös lakkautetaan paljon. Ollaan taas samassa tilanteessa, ei saa hoitopaikkaa läheltä.

Itse olen kotona mt-ongelmien takia. Lyhyesti sanottuna pääni ei kestä lapsen kanssa kahdestaan oloa. Tässä on useampi sairaus ja trauma takana, sanon vaan että mies pitää huolta lapsesta nyt ja minä osallistun sen, minkä pääni kestää. Mies palaa ensi vuonna opiskelemaan ja tiedän jo nyt, ettei minusta ole lapsen ensisijaiseksi hoitajaksi.



Tukiverkkoja meillä on hyvin heikosti, omat vanhempani ovat haudassa (olen nuori ja tämä tapahtui juuri ennen laskettua aikaa), miehen äiti auttelee meitä välillä ottamalla lapsen luokseen yökylään. Nuo hetket ovat keino, jolla mies jaksaa kaiken pyörittämistä.

Meillä on käynyt kodinhoitaja, mutta tietojeni mukaan olemme yksi niistä harvoista perheistä joilla tuollainen edes käy, uskon että tällä on tekemistä ikäni kanssa.

Nyt ovat miettimässä jo kotipalvelun lakkauttamista kohdallamme, juuri kun saattoi luottaa siihen että saa apua kun sitä pyytää =(. Ihan yllättäen tuli tämä tieto myös heille, ilmeisesti resurssipulaa ilmassa...

Älkäähän nyt viitsikö lässyttää. Ainoa syy virikehoitoon on nykyäitien mukavuudenhalu ja ajatus siitä, että lastenhoito (eli "varhaiskasvatus") pitäisi voida ulkoistaa yhteiskunnalle. Myöntäisitte edes suoraan ettekä mussuttaisi jostain "lasten parhaasta" tai "jokaisen perheen yksilöllisestä tilanteesta".



Ennen sukulaiset olivat pelto-, navetta- tai tehdastöissä, ja jos jotain verkostoa oli, korkeintaan kotona olevat äidit hoitivat lapsia vuorotellen ja vanhemmat lapset hoitivat nuorempia sisaruksiaan. Ennen äidit eivät vaatineet, että heidän olisi päästävä "kahville" tai saatava "nuuhkia vauvaa rauhassa", kuten joku perusteli omien lastensa päivähoitopaikkoja tuossa toisessa ketjussa.

fiksu PERHE etsii itse turvaverkoston, jos luontaista turva-/ tukiverkostoa ei ole

Itse en ainakaan antaisi lapsiani jonkun satunnaisen puistotuttavuuden hoiviin.

kotiapuvastuunsa, ei paljon muita vaitoehtoja jää kuin viedä isompi lapsi "virikehoitoon"! Esim. Turussa joutuu leimaamaan itsensä lastensuojeluperheeksi, jotta saa edes vähäistä kodinhoitoapua! Eli joutuu samaan kastiin kuin lastensa pahoinpitelijät!

Nykyajan huonot turvaverkot syys 'virikehoitoon'

Ennen oli paljon enemmän apua sukulaisista lapsen hoidossa, esim maatalousyhteiskunnassa koko suku hoiti lapsia yhdessä, kun taas nykyään perheet ovat aivan yksin. Esim meillä ei ole turvaverkkoja vaan minunkin isälläni on itsellään uudesta liitosta syntynyt 3-vuotias lapsi, joten hän ei paljon meitä lastenhoidossa auttele. Muillakin lapsen isovanhemmilla on omat elämät ja työt.

Minusta on aivan älytöntä tuomita 'virikelasten' vanhemmat koska kyllä on totta että esim 10-15 tuntia viikossa hoidossa oleminen voi todella auttaa esim kotiäitiä jaksamaan. Monilla virikehoidon tuomitsevilla on varmasti hyvät turvaverkot jolloin he eivät päivähoitoa tarvitse. Mutta monilla ei ole ketään!

Kun ennen lapsia kaitsi sukulaiset, naapurit, tuttavat, nyt äiti pääsääntöisesti hoitaa lapsensa yksin. Ennen ei neuvolassa kiinnitetty huomiota lapsen psyykkisiin ja sosiaalisiin asioihin - äideillä ei ollut paineita, ei tunnettu suorittajaäitiä sillä nimellä mitä nyt.



Kurittomille lapsille annettiin selkään. Nyt nippaaminenkin on rangaistava teko. Huutaminen oli sallittua eikä kritisoitu, miksi äiti lähti suoraan synnytyksestä lypsämään lehmät. Ei silloin tunnettu vierihoitoa. Nyt on vauvan kanssa tehtävä vuorovaikutusleikkejä, mietittävä millaiset lelut kehittävät tarpeeksi, mitkä materiaalit ovat lapselle turvallisia, miten voi omalla mielialallaan vaikuttaa vauvaan...

Neuvolassa kysellään miten perhe voi. Ennen sitä äiditkin saivat lapiosta päähän vaan eipä se silloin mitään. Nyt on terapiaverkosto olemassa, vanhempia ohjataan keskittymään myös parisuhteeseensa. Hoitoon viemistä suositellaan monille äideille, joilla on itsestä riippumattomista syistäkin ongelmia tms.

Silloin katsoi Alman isommat tyttäret Inkerin pojan perään jotta äiti saisi tehdä leivät, lypsää lehmät ja siivota huushollin. Vaan eipä nykyään. Jos päästät lapsesi yksin pihalle, olet välinpitämätön äiti. Jos et kestä sitä että leipoessasi leipää lapset hajottavat telkkarin, olet huonon stressikyvyn omaava äiti. Ja lapset mukaan kotihommiin: Iloisina paistetaan kilo silakkaa, lapset mukana touhuissa... Silakat lattialla ja paistinpannu palaneena. Vaan eipä saa suuttua ja hermostua : On oltava pitkä pinna.



Ennen sitä sai apua ja tukea toisilta. Nyt ei. Jos pyytää, on laiska äiti. Jos ei pyydä mutta väsyy, on itsekäs äiti. Jos pyytää mutta perustelee asiansa faktoilla (usein järkevillä syillä), on ihan ok äiti. Jos vie tarhaan kun on itse töissä, on viisas äiti. Jos on kotona ja hoitaa lapsensa, on yliäiti. Jos on kotona ja vie jonkun lapsensa hoitoon, on virikeäiti.



Äitinä olemimisen ihanuus on siinä, että toinen äiti tietää aina paremmin asiasi kuin toinen!!

Vielä yksi sukupolvi taaksepäin (esim. vanhempani ja mieheni vanhemmat) oli tavallista että vanhempi sukupolvi JA SISARUKSET asuivat samassa kylässä elleivät jopa naapurissa. Esim. anopillani on ollut tosi paljon apua omasta anopistaan, mutta myös miehensä veljestä sekä naapurin tutusta tädistä.



Nykyään elellään niin erillään toisistaan. Naapureitakaan hädin tuskin tunnetaan, vrt. ennen vanhaan kun jokainen tunsi jokaisen.



Omalta kohdaltani voin reilusti myöntää, että päiväkoti/ryhmis on ollut minulle helpotus ja suuri apu! Meillä ei ole juurikaan muita hoitajia lapsille kuin ryhmis ja pk. Joskus pidän jopa vähän pidempiä päiviä että saan hoideltua asioita kunnolla loppuun. Mutta tätä ei tod. tapahdu usein! Muutenkin lapseni ovat aina olleet lyhyitä päiviä hoidossa.

Mulla muutama tuttu jonka ei ole tarvinnut viedä päiväkotiin äitiysloman ajaksi. MUTTA heillä onkin ollut tosi hyvät turvaverkot! On ollut oma äiti jatkuvasti apuna ja seurana, on lapsuudenkavereita, joilla omat lapset ja vuorotellen hoitelevat lapsia. On anoppia eläkkeellä ja joka tarjoutuu hoitajaksi.



Nämä kaikki ihmiset asuvat MAASEUDULLA omalla synnyinseudullaan! Siellä VOI vielä olla aika paljon jäljellä tätä vanhaa toisen auttamistahtoa. Naapurit tunnetaan hyvin ja heitä autetaan.



Sen sijaan ne jotka asuvat näissä uusissa lähiöissä, kaukana sukulaisistaan ja joissa kaikki ovat muuttaneet sinne jostain muualta, heillä on ollut enemmän ongelmia. Esim. veljeni joka asuu Nurmijärvellä 500 km päässä kaikista sukulaisistaan. He ovat osittain pitäneet vanhinta tyttöä hoidossa kun pikkuveli syntyi. Enkä ihmettele yhtään. Niin olisin minäkin heidän tilanteessaan tehnyt!

Jos entisvanhaan 2-vuotias hukkui sadevesiämpäriin, oli se onnettomuus. Nykyisin se on lapsen heitteillejättö!



Mutta yritetään yhdessä, että meillä lapsiperheillä olisi kaikki mahdollisimman huonosti. Viedään kaikki tuki lapsiperheiltä pois ja kasataan hillittömät paineet. Sitten voidaan kaikki yhdessä päivitellä, kun äiti on hakannut vauvansa pään paskaksi seinään!