Espoolaisäiti: 9. Luokkalainen tarvitsee kännykkänsä koulussa
Hesarissa espoolaisäiti menee minusta niin metsään kuin vain voi. Tähänkö on lastenkasvatus nykyään mennyt? Luullaan olevamme jotain leijonamamoja, kun autamme lapsia pysymään riippuvaisina itsestämme ja samalla ylläpidämme ja vahvistamme mielenterveyden häiriöitä. Ymmärrän, että äiti haluaa auttaa lastaan. Taustalla voi olla myös asioita, jotka lehtijutussa eivät tule esiin. Mutta toivon todellla, että tälle nuorelle saadaan myös osaavan ammattilaisen apua, joka tietää kuinka paniikkikohtauksiin kannattaa suhtautua.
Kommentit (39)
Joo myfreecams portaalist tulee show niin ei ihme
Mutta eikö se ahdista nuorta enemmän kun on poikkeus jolla on kännykkä?
Tekeeköhän äiti töitä vai miten selittää töihin että oltava koko ajan puhelimen ääressä jos ysiluokkalaisella on hätä. Kannattaisin myös terapiaa tms missä kehitetään muita keinoja auttamaan ahdistukseen kuin puhelin ja äiti.
Riippuvaisuus äitiin kuullostaa suuremmalta ongelmalta tässä, kuin kännykkäriippuvaisuus. Hiveleekö tämän äidin mieltä, kun ysiluokkailainen vielä tarvitsee äitiään kesken koulupäivänkin? Vai onko kyse nykyaikaisesta kyvyttömyydestä kestää pienintäkään epämukavuutta ja negatiivisia tunteita, ne pitää saada välittömästi pois keinolla millä hyvänsä?
Vierailija kirjoitti:
Espoo suorittaa taas.
lumihiutaleita on kuule jokapuolella!
Kyllä ne lumihiutaleet on edustettuina siellä etelän päässä.
On se itelläkin tullu paniikkikohtauksia koulussa, ei siinä äitiä tarvita vaan rauhallinen paikka ja sen jälkeen elämä taas jatkuu. Kohtaus menee aina ohi.
t.paniikkihäiriö jo vuodesta 93
Vierailija kirjoitti:
Tekeeköhän äiti töitä vai miten selittää töihin että oltava koko ajan puhelimen ääressä jos ysiluokkalaisella on hätä. Kannattaisin myös terapiaa tms missä kehitetään muita keinoja auttamaan ahdistukseen kuin puhelin ja äiti.
Eiköhän äiti ole kotona ja oikein odottamassa milloin lapsi soittaa. Lapsesta kasvaa palstainkkeli:/
Eihän tuossa lapsi opi muuta kuin sen, että elämästä ei selviä ilman että on luuri kädessä ja äiti toisessa päässä.
Laitetaan koulun aulaan kolikkopuhelin, jolla voi soittaa äidille.
Munchausen by Proxy.
Äiti tässä on riippuvainen siitä, että lapsi tarvitsee häntä koska lapsella on (olevinaan) sitä ja tätä.
Mt-puolelle molemmat terapiaan.
Lääkäriäiti ei voi kesken leikkauksen lähteä rauhoittelemaan säännöllisesti tunnin välein paniikkikohtausta saanutta lasta.
Ei myöskään kaupan kassa. Siivooja äitikin joutuisi nopeasti esimiehen puhutteluun, jos tunnin välein lätisisi puhelimessa.
Tässä tapauksessa ratkaisu olisi koulun käsissä. Jos lapsi ei kestä välitunnin hälinää, hän voi viettää välitunnit jossain sisätiloissa rauhassa. Opettajien kanssa voi asiasta sopia.
Tässä ko. tapauksessa tuntuu vain siltä, että lapsi rähjää ja kiukuttelee äidilleen koulun kännykkä kiellosta. Kun on tehnyt itsestään kännykän orjan. Lapsen kasvatukseen kuuluu oppiminen olemaan kodin ulkopuolella ihan omin voimin.
Tällainen tilanne on merkki siitä, että ollaan menty liian pitkälle. Millaisia aikuisia meillä on seuraavassa sukupolvessa? Kyvyttömiä tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa? Tämä on hälyttävää. Nyt olisi kiireesti jo tehtävä korjaavia toimia.
Ja sitäpaitsi, eikös se kännykkäkielto koskenutkin vain oppitunteja?
Vähän ohiksena, mutta lankapuhelinaikana oma poikani aloitti koulun. Minulla oli työ, jota ei pysynyt keskeyttämään ilman sunnittelua. Poika alkoi soitella koulun jälkeen ja kysellä, saako otta ompon, saako ottaa jäätelön yms.
Varmaan tiesi, että saa ottaa.
Selitin hänelle, että äiti ei voi olla paljoa puhelimessa ja sanoin, että mitä tykkää, jos äiti tai joku muu alkaisi soittelemaan hänelle kouluun ja rehtori tulisi muutaman kerran tuntien aikana hakemaan hänet puhelimeen?
Poika tajusi pointin ja soitti vain, jos oli oikeasti tärkeää asiaa.
Nyt on jo suurperheen isä ja hänelle ei muksut turhia soittele🤗
Äti kärsii itsekin ahdituksesta, on opettanut sen lapselleenkin.
No täällä taas paljon asiantuntijoita. Kun minäkin leikin käpylehmillä lapsena, ei nykyäänkään lapset tarvitse mitään leluja.
Millaista työtä tuo äiti voi tehdä? Tuntuu jotenkin molemminpuoliselta riippuvuudelta. 9.luokkalainen on kuitenkin sen ikäinen, että tulisi oppia jotain rauhoittelukeinoja, jotka lähtee itsestä. Kukaan äiti ei voi aina olla välittömästi tavoitettavissa! Tässä on luotu erikoinen kuvio enkä oikein tiedä kumman tarpeesta tällainen lähtee. Itsessäni on vähän curling äidin vikaa, mutta siitä on pitänyt tietoisesti opetella pois ja luottaa siihen, että nuoret osaavat jo itse ratkaista monta asiaa. Kännykkä on nyt kyllä täysin väärä keino.
Mun on nyt vähän vaikea ymmärtää vouhkausta tämän asian ympärillä.
Meillä kasiluokkalainen ei ollut asiasta millänsäkään, ja totesi että eipä sitä aiemminkaan ole saanut olla puhelimella tunneilla, ja taas välitunneilla aika menee kavereiden kanssa jutellessa.
Tosi puhelinkoukussa pitää kyllä olla, jos tämä on ongelma.
Onkohan ongelma enemmän lapsella vai äidillä?
Eilen kaupassa näin kyllä tapauksen, joka johtaa lapsen kohdalla ongelmiin. N 1,5 v lapsi oli rattaissa ja hä nellä oli käsissä joko iso puhelin tai pieni tabletti. Hän tuijotti ruutua lumoutuneena ja äiti shoppaili siellä sun täällä. Toki oli näköyhteys lapseen, mutta kuka antaa älylaitteen noin pienelle lapselle😨