Tyttären muutto edessä nyt viikonloppuna opiskelupaikkakunnalle. Itkettää jo nyt, kun tulee niin ikävä tytärtä.
Tyttärellä alkaa yliopisto-opinnot ensi viikolla toisella paikkakunnalla. Nyt viikonlopun aikana tytär muuttaa, minäkin olen tytärtä muutossa auttamassa.
Minulla tulee aivan kamala ikävä tytärtäni. Tytär on vasta 18-vuotias, täyttää marraskuussa 19. Kyllä sitä väkisinkin huolestuttaa, että kuinka tytär tulee siellä yksin pärjäämään. Ja kärsiikö tytär yksinäisyydestä ja koti-ikävästä. Kovin herkkäkin on. Tätäkin viestiä kirjoitan kyyneleet silmissä.
Tulen tyttärelleni sanomaan, että muistaahan sitten sen, että kotiin voi aina palata. Aina.
Kommentit (83)
Kuulun ainakin tämän ketjun perusteella vähemmistöön.
Olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä lapsistani, jotka itsenästyvät.
Ahdistavaa lapsillekin tuollainen itkeskely.
Tytär tarvitsee viisaan vanhemman tukea, ei ruikutusta.