Lue keskustelun säännöt.
Tyttären muutto edessä nyt viikonloppuna opiskelupaikkakunnalle. Itkettää jo nyt, kun tulee niin ikävä tytärtä.
29.08.2025 |
Tyttärellä alkaa yliopisto-opinnot ensi viikolla toisella paikkakunnalla. Nyt viikonlopun aikana tytär muuttaa, minäkin olen tytärtä muutossa auttamassa.
Minulla tulee aivan kamala ikävä tytärtäni. Tytär on vasta 18-vuotias, täyttää marraskuussa 19. Kyllä sitä väkisinkin huolestuttaa, että kuinka tytär tulee siellä yksin pärjäämään. Ja kärsiikö tytär yksinäisyydestä ja koti-ikävästä. Kovin herkkäkin on. Tätäkin viestiä kirjoitan kyyneleet silmissä.
Tulen tyttärelleni sanomaan, että muistaahan sitten sen, että kotiin voi aina palata. Aina.
Kommentit (102)
Kuulun ainakin tämän ketjun perusteella vähemmistöön.
Olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä lapsistani, jotka itsenästyvät.
Ahdistavaa lapsillekin tuollainen itkeskely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInkälainen välimatka? Yleensä on hyvä kun ihminen itsenäistyy jo tuon ikäisenä.
Tytär ei muistele sinua sen jälkeen kun saa hyvin varustellun mustan miehen reisiensä väliin.
Purkin avaaja unohtuu helposti. Ja siivilä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ap on sopeutunut ja kuinka eka opiskeluvuosi meni?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun äidillä ei ole omaa elämää. Hankkikaa kaikki äidit ihan oma elämä niin ei tarvitse roikkua lasten helmoissa kiinni.
Vaikka vanhemmilla on omaa elämää, niin turha sitä on mollata, että on suuria tunteita-ikävää, koska elämä muuttuu totaalisesti. Itsellä on aina ollut paljon harrastuksia, töitä, opiskelua ja ystäviä mutta silti lapsen poismuutto tuntuu rankalta. Suhde muuttuu vääjäämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä muistaa, että vanhempien tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomiksi lastensa elämässä. Silloin jälkikasvu on valmis itsenäiseen elämään ja vanhemmat tietävät että ne pärjäävät kyllä omillaan. Tietysti apua saa ja pitääkin antaa mutta yleisellä tasolla, ne pärjää kyllä ja silloin homma on hoidettu oikein.
Jos aikuisen lapsen opiskelemaan lähtö tuntuu kovin musertavalta (alkukirpaisun jälkeen) niin silloin vanhemmalla ei ole tarpeeksi omaa elämää.
Ap, joko tytär tuli lapsi kainalossa takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ainokainen muutti viisi vuotta sitten 600km päähän. Ikävä oli valtava. En siitä kyllä hänelle näytyänyt, kannustin ja annoin rahaa. Ehkä parissa vuidessa totuin. Nyt on asunut välillä ulkomailla, välillä täällä kotikotona suomessa.
Itse olin helpottunut kun ainoa lapsi muutti omilleen jo 16-vuotiaana kun lähti Helsinkiin Sibelius-lukioon täältä Pohjanmaalta. Uskalsin päästää hänet, lukuaineiden keskiarvo oli 9,9 ja on niin rauhallinen ja älykäs viulistityttö. Meni asumaan siskoni tyttären perheen luo Helsingissä, joten siltä osin lasku itsenäiseen elämään oli pehmeämpi ja äitinäkin sain siitä mielenrauhaa. Tuntui etten voinut riistää tätä unelmaa häneltä, tuonnehan on niin vaikea päästä opiskelemaan.
Lukion jälkeen tie vei Ranskaan ja siellä hän on viulistina ja pedagogina yhä 🥹 nähdään muutaman kerran vuodessa ja FaceTime-puheluita otetaan 2 krt/vko. Whatsapp-viestejä tuotakin useammin.
Vanhemmuus ja varsinkin äitiys on niin sitovaa, että ainakin itselleni se pesän tyhjeneminen oli maailman iloisin asia. Toki ikävä kalvaa joskus. Mutta lapseni pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ja sure. Tyttärelläsi on kymmeniä peniksiä tarjolla uudessa paikassa. Hän valitsee ottaako jokaisen, vai jonkun pitkän ja paksun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi. Kyllä se on nyt isukin hommattava itselleen fleshlight.
Vierailija kirjoitti:
Purkin avaaja unohtuu helposti. Ja siivilä.
Pitää muistaa, että aika kuluu kuin siivilä.
Ymmärrettävä tunne, sama tilanne paitsi pojan armeijan takia. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa helpottaa, ja totut uuteen elämäntilanteeseen. No normaalia, ja hienoa, että ihmisellä on tunteet! Älä liikaa rasita tytärtä tunteillasi, keskity antamaan tukea hönelle
Vierailija kirjoitti:
Kuulun ainakin tämän ketjun perusteella vähemmistöön.
Olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä lapsistani, jotka itsenästyvät.
Ahdistavaa lapsillekin tuollainen itkeskely.
Olepa rauhassa ylpeä itsestäsi.
Ei kai se, että tulee ikävä, tarkoita että ei olisi iloinen ja ylpeä lapsistaan? Oletko vähän yksinkertainen!
itse olen onnellinen, että minulla on paljon tunteita.
Ap, ajatteletko nyt tytärtäsi vai itseäsi.
Täällä odotellaan jo kieli pitkällä uutta tuoretta opiskelijalihan saapumista paikkakunnalle.
T:setämiäs
Tytär tarvitsee viisaan vanhemman tukea, ei ruikutusta.