Väikkärin tehneitä paikalla?

En oo tehny väikkäreitä mut useesti oon ottannu päikkäreitä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan taatusti heti tusinoittain: 

Tein väitöskirjan vuonna 2007 erinomaisin arvosanoin ja nyt on vaimo, kolme lasta, onnellinen liitto ja säästöissä yli 3 miljoonaa euroa.

Sain muuten väitöskirjan julkaistua juuri 2007, ja tein sen ministeriön määrärahalla, ts. olin palkallinen tutkija. Väitöskirjan tekeminen on parhaimmillaan hyvä oppimisprosessi, joka lisää omaa osaamista ja tietotaitoa tutkittavasta ilmiöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan taatusti heti tusinoittain: 

El tänne pääse kirjoittamaan ilman tohtorin tutkintoa. Moderaattorit ovat dosentteja. Siksi keskustelun laatu on myös taattua.

Minusta tämä on vauva.fi humoristisin aloitus evör. :-)

Kaikilla av-mammoilla on vaativa asiantuntijatyö ja vääntävät samalla väikkäriä. Puolisonsa on laatikkoleukakirurgi, kauniit lapsensa oikeanlaisissa harrastuksissa ja asuvat isossa omakotitalossa pk-seudulla. Rikas ja onnellinen mamma kannattaa oikeita ja muodikkaita arvoja ja äänestää oikeita puolueita.

Sain maisterintutkinnon jälkeen heti jatko-opinto-oikeuden, mutta pidin siinå ensin pari vuotta perhevapaita ennen kuin aloitin jstko-opinnot ja väitöskrijan teon. Sain hyvin rahoitusta, ensin lyhyen käynnistysapurahan ja sitten nelivuotisen tutkijakoulun palkkapaikan -  mutta jouduin luopumaan siitä jo toisen vuoden kesken, kun laitoksella tarvittiin työvoimaa toiseen projektiin ja minut pakotettiin lehtorin sijaiseksi. Siinä opettaessa ei väitöskirja juuri edistynyt. Sen loputtua en voinut enää palata tutkijakouluun, vaan jouduin hakemaan apurahaa säätiöiltä - ja sainkin pari vuotta putkeen, vaikka valitettavsti lyhyempinä pätkinä, eli koko ajan piti tehdä hakemuksia. Koko lystiin kuluin 6 vuotta mukaan lukien se kaksi vuotta jotka meni hukkaan opettaessa ja kolmas, joka kului kun arvoisat esitarkastajat ja vastaväittäjä käyttivät aikaansa kaikessa rauhassa.

 

Sinänsä oli hyvä joutua tutustumaan rahoituksen hakuun, ja oman tutkimuksen myyntiin - sitä taitoa on myöhemmin tarvinnut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sain maisterintutkinnon jälkeen heti jatko-opinto-oikeuden, mutta pidin siinå ensin pari vuotta perhevapaita ennen kuin aloitin jstko-opinnot ja väitöskrijan teon. Sain hyvin rahoitusta, ensin lyhyen käynnistysapurahan ja sitten nelivuotisen tutkijakoulun palkkapaikan -  mutta jouduin luopumaan siitä jo toisen vuoden kesken, kun laitoksella tarvittiin työvoimaa toiseen projektiin ja minut pakotettiin lehtorin sijaiseksi. Siinä opettaessa ei väitöskirja juuri edistynyt. Sen loputtua en voinut enää palata tutkijakouluun, vaan jouduin hakemaan apurahaa säätiöiltä - ja sainkin pari vuotta putkeen, vaikka valitettavsti lyhyempinä pätkinä, eli koko ajan piti tehdä hakemuksia. Koko lystiin kuluin 6 vuotta mukaan lukien se kaksi vuotta jotka meni hukkaan opettaessa ja kolmas, joka kului kun arvoisat esitarkastajat ja vastaväittäjä käyttivät aikaansa kaikessa rauhassa.

 

Sinänsä oli hyvä joutua tutustumaan rahoituksen hakuun, ja oman tut

Siis 6v siitä kun oikeasti aloitin katkoksineen ja tarkastusprosesseineen. En laskenut tähän noita vanhempainlomavuosia.

Vierailija kirjoitti:

väikkäri?

Päiväkoti päikkäriä tarkoitin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan taatusti heti tusinoittain: 

El tänne pääse kirjoittamaan ilman tohtorin tutkintoa. Moderaattorit ovat dosentteja. Siksi keskustelun laatu on myös taattua.

Mitä horiset. täällä moternaattorit on sanoma oyn ideolookisia vasemmisto toimittelija tyttösiä joilla on viellä korvantaustatkin märkänä tai kuivapilluisia puutteessa eläviä vanhoja akkoja

-palstapiru

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli jatkaa suoraan gradun jälkeen, ei bioteknologian alalla ole oikein muuta vaihtoehtoa. Eli suomeksi sanottuna töitä maistereille ei ole. Väikkärin jälkeenkin lähestulkoon ainoa työmahdollisuus on jäädä tutkijatohtoriksi.

Tunnen kohtalon toverin. Henkilö tekee nykyisin jotain IT-hommia. Kun se biotekniikka ei vain työllistänyt Suomessa.