Pitääkö miehen ulkonäön olla tosi WOW? Vai riittääkö se sisäinen kauneus.

Vai pelkäätkö mitä muut sanoo miehestä?



Huhhuh. Siis mikähän oli ikä?

Mulle on kyllä varsin hyvin kelvannut tuo oma mieheni, vaikkei varmasti ole komea tai hyvännäköinen millään mittarilla mitattuna. Sattuu vain mun silmiin olemaan söpö, ja on aina ollut.

yhtään kiinnostumaan. Mutta jos mies ymmärtää minua henkisesti ja kemiat sopii yhteen niin se on siinä!

En osaa oikein selittää, mikä mua tässä jukittaa. Ehkä mä sitten ajattelen, mitähän ne muut ajattelee. Mun äiti on kyllä sellanen, joka on aina kaikista miehistä laukonu mielipiteet heti tiskiin...



Ja se onkin sitten eri tarina, miks mun pitäis kuunnella äitini mielipiteitä tässä iässä. Niin, eihän se mies mikään näyttelyesine ole.



Kiitos vain, ehkä juuri tuon halusinkin kuulla.

Vaan sanotaanko, että komeampi.



Joo, naurettavia asioita sitä ihminen ajattelee. Se vaan tuntuu hassulta, kun en pysty nimeämään miehessä ulkonäön piirrettä, mikä ois jotain uskomattoman ihanaa. Siis en osaa sanoa, että lankesin niihin silmiin tai onpas ylväs leuka tms. Ainakin joka kerta aiemmin kun oon ihastunu, joku tietty ulkonäön piirre on noussut esiin. No, ehkä sen takia ne hommat ei ookaan kestäny. Kai tota miestä ei nyt saa päästää karkuun, kun se tuntuu välillä lukevan mun ajatuksia... Se ois kyllä turvallinen järkivalinta, silti tunteella.



ap

Muuten pelkäisin, että lähtee kauniimman mukaan. Näin sitä vaan nainen ajattelee...

Näin se vain on.



Pitkä, raamikas mies on kautta vuosituhansien ollut mielenkiintoisempi kuin pieni ja laiha ruipelo (idols-ari tmv.). Myös miehekkäät kasvonpiirteet ovat alfan merkki.



Ja hei, tämä on vain biologiaa. Näin naiset valitsee.



Miehen täytyy kiinnostaa myös ulkoisesti, olkoonkin sitten vaikka kuinka ruma. Mutta jos ulkonäkö on vastenmielinen, ei se kemiakaan toimi. Niin se on.

Tärkeintä se sisin ja muu olemus. Mutta se on että persoonassa täytyy olla jotain kiinnostavaa ja toki ulkonäön täytyy miellyttää jollain lailla. En voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa josta ajattelisin että se on ruma. Mutta monesti persoonallinen, rohkea ja sisäisesti kaunis ihminen myös näyttää ulkoisesti hyvältä mun silmään tai ne ulkoiset puutteet korvaa se sisältä tai muusta olemuksesta tuleva.

...jotkut ovat jopa joskus sanoneet jotain negatiivista mieheni ulkonäöstä ja jotkut lapset on joskus naureskelleet. Alussa se ei häirinnyt, mutta nyt välillä kun kuljemme yhdessä toivon ettei törmätä mun vanhoihin tuttuihin. Itse arvostan paljon muita juttuja kuin ulkonäköä, mutta se on silti ruvennut vaivaamaan muiden juttujen myötä. vanhat miesystävät ovat olleen aivan eri luokkaa, sellaisia joiden kanssa ylpeänä liikkuu. En haluaisi olla näin pinnallinen vaan arvostaa muita puolia, mutta tämä ikävä kyllä puskee esiin monissa jutuissa kotonakin nykyään. En kehtaisi tätä ääneen ikinä missään sanoa, enkä koskaan kenellekään itse hauku mieheni ulkonäköä, mutta muiden mielipiteet ovat alkaneet vaikuttamaan minuunkin.

Nyt 10 vuoden jälkeen en enää muista mikä kohta siinä komealta näytti :D. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois (okei, no ehkä muutaman).

Älä kuitenkaan pohdi ulkonäköasioita. On totta että ne voivat häiritä sinua jos niitä ajattelet, mutta aina miehessä on jokin asia mikä mietityttää. Ulkonäkö, pukeutuminen, ääni, puheenaiheet/järki jne....