Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon puolison vihaisuutta pitää sietää?
27.08.2025 |
Jos puoliso on jatkuvasti vihainen, esim. työasioista, kuinka paljon kumppanin pitää sietää ja ymmärtää? Ymmärrän, että yksittäiset harmituksen aiheet luonnollisesti pitäisi koittaa vain kuunnella ja ymmärtää, mutta usein nämä vihanpurkaukset ovat aina samoista aiheista ja samanlaisina toistuvia juttuja, joita puoliso ei halua ratkaista. Jossain vaiheessa tällainen vain väsyttää, en mahda sille mitään. Hänelle tuntuu olevan ok, että tilanne töissä jatkuu samanlaisena ja hän vain haluaa purkaa asiat minulle raivostumalla kotona, ei varsinaisesti löytää ratkaisua. Tilanne töissä jatkuu, koska siihen hän ei halua puuttua, joten mietin olenko minä lopun elämääni nyt miehen sylkykuppi?
Jos yhdenkin kerran puolisolle yrittää viestiä, että vihaisuus vaikuttaa myös minuun ja meidän parisuhteeseemme, hän raivostuu ja syyttää, etten ymmärrä häntä ja sanoo, että ajattelen vain itseäni. Viimeksi hän vihjasi minulla olevan narsismin piirteitä tästä syystä. Erityispiirteenä on se, että jos avaan suuni millään muulla tavalla kuin ymmärtääkseni (esim. ehdotan ratkaisua), hän unohtaa alkuperäisen vihaisuuden aiheen (työ) tyystin ja on nyt vihainen minulle, kun en ymmärrä häntä. Hän jopa taitaa uskoa toisinaan, että ei edes ole ollut äkäinen ennen kuin minä avasin suuni ja unohtaa, että tilannetta on edeltänyt esimerkiksi tunnin huuto suoraa kurkkua työkaverista. Minun sättimisen jälkeen hän yleensä rauhoittuu, ikään kuin olisi saanut vihansa päätökseen, kun sai kohdistaa sen edes johonkin eli tässä tapauksessa minuun. Tilanne raukeaa usein siihen, että minä pyydän anteeksi ja hän uskoo, että minä kaivoin ja härkin hänestä vihan esille.
Olen jopa alkanut miettiä, että yritänkö minä alitajuntaisesti lopettaa hänen vihaisuutensa ehdottamalla ratkaisua, koska ilman vihan siirtoa työkavereista minuun vihaisuus ja huuto jatkuisi koko päivän. Tämä saa minut epäilemään omaa mielenterveyttäni, koska olen mielestäni kuitenkin hyvä ja ymmärtävä kumppani. Tässä ei ole kyse siitä, ettenkö ymmärtäisi, että toista pitää kuunnella eikä ehdottaa ratkaisua. Minä en vaan pysty tai jaksa joka kerta vain ymmärtää, kun minulle huudetaan, vaan joskus minun pitää voida ehdottaa, että voisiko puoliso tehdä vihan juurisyylle (työlle) jotain, ettei vihaisuus aina tule kotiin tekemään ilmapiiristämme vihamielistä.
Kommentit (36)
Teksti on hyvin analyyttinen, neutraali kommentti.
Kuulostaa siltä että mies on "jumittunut" vihaansa ja syyttää muita kaikesta. Hänen olisi hyvä päästä purkamaan tuntoja jonkun ammattilaisen kanssa mutta sen ehdottaminen voi saada aikaan uuden viharyöpyn (?) Toinen vaihtoehto voisi olla joku hikiliikunta tai halkojen hakkaaminen missä tunteita voisi tuulettaa.
En tiedä mitä muut sanovat mutta ensiapuna voisit lakata pyytämästä anteeksi (tilannetta). Toiseksi voisit "keksiä" jotain tekemistä silloin kun purkaus alkaa, roskien vienti, pyykin laitto, pieni kävely tai lähikaupassa käynti. Näin pienestä tuskin tulee protestia mutta saat tilanteen poikki ennen kuin joudut maalitauluksi.
Pidemmällä tähtäimellä sitten jotain tehokkaampaa, ehdotus ei sisällä rivien välistä -vihjettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuun kohdistetaan henkistä väkivaltaa. Ei ole hyväksyttävää. Se jatkuu koska otat nöyrästi sen vastaan. Ymmärrät loputtomasti. Pidä nyt hyvä ihminen puolesi, ole selkeämpi viestinnässäsi. Kaiken mitä kerroit aloituksessasi voit myös kertoa miehelle suoraan, ei anteeksipyydellen vaan ilmoittaen että ellei rähjääminen lopu, tämä oli tässä.
Poistu tilanteesta jos pystyt, älä selittele miehelle tai pyytele anteeksi sitä. Jos et voi poistua kotoa, sano rauhallisesti ettet jaksa kuunnella ja laita vaikka korvatulpat päähän ja tee jotain muuta.
Kuten joku jo kirjoitti, tuo on henkistä väkivaltaa ja kenenkään ei pitäisi joutua kotonaan kuuntelemaan toistuvaa raivoamista.
Toistuvaa ja pitkäkestoista vihaisuutta ei pidä eikä kuulu sietää kovin pitkään.
En kuuntelisi enää, ei kuulu puolison kärsiä loputtomasti toisen ongelmista joihin ei edes etsi apua. "Riittää jo, en kuuntele enää yhtään!" Lähtisin pois jonnekin, ulos lenkille, asioille, kavereille, mihin tahansa hieman pidemmäksi aikaa, että kotona ehtii raivo laantua.
Kiitos vastauksista! Varmasti pelkään puolieni pitämistä ja sen seurauksia, joten tilanne on ajautunut tähän, että minuun saa vapaasti purkaa kiukkunsa. Kuten kirjoittaja nro3 sanoi, tilanne myös varmasti jatkuu, jos en itse muutu ja lakkaa nöyristelemästä. Ehkäpä minäkin saan tästä dynamiikasta jotain eli voin vähintäänkin kiillotella omaa kruunuani sen suhteen, kuinka paljon siedän ja ymmärrän ja tuntea oloni hyväksi ihmiseksi ja kumppaniksi. Tai jotain muuta, jota en vielä tiedosta. Muutenhan olisin laittanut tälle käytökselle jo stopin.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sisältyykö puolison vihanpurkauksiin kiroilua?
Itse en haluaisi, enkä jaksaisi kotona kuunnella puolison kiroilua, mutta asiaan puuttumisesta huolimatta sitä on jatkunut jo liian kauan.
Meillä auttoi että mies jäi työttömäksi ja irtisanoutui työpaikasta. Aiheutti verenpaineen nousua ja psyykkistä huonoa oloa. Mies on liian herkkä työelämään tätä nykyä, mutta kotona kätevä ja leppoisa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi että mies jäi työttömäksi ja irtisanoutui työpaikasta. Aiheutti verenpaineen nousua ja psyykkistä huonoa oloa. Mies on liian herkkä työelämään tätä nykyä, mutta kotona kätevä ja leppoisa nykyään.
Tossa on se ongelma että ap on valittaja. Hänelle ei kelpaa mies joka on työtön ideologisista syistä.
Kuinka pitkään ja paljon työelämää pitäisi sietää?
Siitä kärsii nainen ja lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
On kuin suoraan oma kokemus, puoliso kävi raskaassa työssä ja palasi usein kotiin raivohulluna. Jonkun aikaa jaksoin "ymmärtää" ja kuunnella, mutta kun illat alkoi mennä vain tuon raivoamisen kuunteluun niin pistin stopin, eli uhkasin erota (moni olisi varmaan lähtenyt lätkimään jo aikoja sitten, mutta olen itsekin tällainen loputon ymmärtäjä...). Asia "ratkesi" että puoliso irtisanoutui töistä, mutta vielä vuosia myöhemminkin alkaa helposti paasata jonkun aasinsillan kautta näistä menneistä työasioista ja -kavereista. Silloinkin vedän stopin, että tämä on jo kuultu ja koettu ja onneksi tämä työpaikka ollutta ja mennyttä, nyt eletään tässä hetkessä. Terapiaa tuo tarvitsisi, itse en enää loputon terapeutti suostu olemaan.
AP:lle suosittelen myös vakavaa keskustelua tai jopa eroa, jos ei tilanne muutu. Tuossa sairastuu pian itsekin. Voimia ja tsemppiä, ei ole helppoa keskustella raivoajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on mies niin sitä ei pidä sietää yhtään mutta jos on nainen niin sitä pitää sietää aina ja ikuisesti. Miehiltä kuuluu vaatia tunteiden hallintaa ja käytöstapoja mutta naiselta noita ei saa vaatia kun nainen saa aina toimia ja käyttäyty niin kuin itse haluaa ja kaikkien muiden outää vain hyväksyä ja sopeutua asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on mies niin sitä ei pidä sietää yhtään mutta jos on nainen niin sitä pitää sietää aina ja ikuisesti. Miehiltä kuuluu vaatia tunteiden hallintaa ja käytöstapoja mutta naiselta noita ei saa vaatia kun nainen saa aina toimia ja käyttäyty niin kuin itse haluaa ja kaikkien muiden outää vain hyväksyä ja sopeutua asiaan
Älä jaksa olla lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Ethän itsekään sitten raivoa koskaan ja hallitset aina tunteesi etkä varsinkaan kaada muiden niskaan sinun omaa pahaa oloa?
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, lääkäriin.
Meillä helpotti kun mies alkoi käymään testopiikkillä.
Mies voisi mennä työterveydessä psykologin juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on mies niin sitä ei pidä sietää yhtään mutta jos on nainen niin sitä pitää sietää aina ja ikuisesti. Miehiltä kuuluu vaatia tunteiden hallintaa ja käytöstapoja mutta naiselta noita ei saa vaatia kun nainen saa aina toimia ja käyttäyty niin kuin itse haluaa ja kaikkien muiden outää vain hyväksyä ja sopeutua asiaan
Älä jaksa olla lapsellinen.
Lapsellinen kuin käytöstään hallitsemaan kykenemättömät naiset?
Vierailija kirjoitti:
Teksti on hyvin analyyttinen, neutraali kommentti.
Kuulostaa siltä että mies on "jumittunut" vihaansa ja syyttää muita kaikesta. Hänen olisi hyvä päästä purkamaan tuntoja jonkun ammattilaisen kanssa mutta sen ehdottaminen voi saada aikaan uuden viharyöpyn (?) Toinen vaihtoehto voisi olla joku hikiliikunta tai halkojen hakkaaminen missä tunteita voisi tuulettaa.
En tiedä mitä muut sanovat mutta ensiapuna voisit lakata pyytämästä anteeksi (tilannetta). Toiseksi voisit "keksiä" jotain tekemistä silloin kun purkaus alkaa, roskien vienti, pyykin laitto, pieni kävely tai lähikaupassa käynti. Näin pienestä tuskin tulee protestia mutta saat tilanteen poikki ennen kuin joudut maalitauluksi.
Pidemmällä tähtäimellä sitten jotain tehokkaampaa, ehdotus ei sisällä rivien välistä -vihjettä.
Missä mainittiin sanallakaan sukupuolesta? Kannattaa joskus miettiä omia ennakkoluulojaan.
Sanoit, että olet maininnut sen vaikuttavan sinuun ja lapsiin. Oletko sanonut, että tuota purkamista voi tehdä ilman sinulle huutamista? Minusta parisuhteessa on ihan OK purkaa turhauttavia asioita, kunhan sen tekee asiallisesti .