Miksi nykyajan mummot sanovat, että nykyajan äidit eivät jaksa oikein mitään

Ja ennen ei saanut valittaa, nykyään saa.

enää auta nykyajan äitejä. Ennen oli toisin. Vituttaa tollaset kommentit minuakin. Mikään ei oo niin vittumaista kun joku vanha kääkkä arvostelemassa ja antamassa neuvoja joilla ei tänä päivänä tee mitään.

astianpesukonetta, kertakäyttövaippoja, laadukkaita vaatteita jne.

siksi kun ennen vanhaan koko suku asui samas talossa ja kaikki hoitivat yhdessä lapsia...näin se on, nykyään isovanhemmat voivat asua monien satojen kilometrejen päässä, ei paljon saada lastenhoitoapua. ja nykyäidit käyvät töissä, mitä ennen ei niin tehty!!!!!!!!ei kaikki taho vaan ymmärtää!!!!!!!

Toisin on nykyään, kun monet eroavat vanhoilla päivillään ja perustavat uusia perheitä, golffaavat ja juoksevat harrastuksissa. Eipä ole oikein aikaa omille lastenlapsille. Esimerkiksi me olimme aikoinaan kesällä usein monen monta päivää, jopa viikon mummolassa ja muutenkin vanhempamme saivat todella paljon apua lastenhoidossa omilta vanhemmiltaan. Toista on meillä kun apua ei tue ollenkaan.

vuosikausia kun vanhemmat kävivät töissä. Ilman palkkaa, toki. Ja vähän väliä olimme isovanhemmilla viikonkin putkeen, kun vanhempamme olivat jossain reissussa.

Ei kyllä paljon ollut vaatteitakaan.



Eikä tarvinnut höylätä pillukarvojaan ollakseen kunnon ihminen.

Hoitivat parhaassa tapauksessa maatilaa ja lapset olivat vain sivuhomma.



Luulen, että mummojen marmatus johtuu siitä, että he ovat itse tulleet syrjäytetyiksi tai syrjäyttäneet itse itsensä. Nykyään isovanhemmat eivät ole apuna ja tukena kuten ennen vaan perheet pärjäävät hyvin itsellisesti. Nykymummot ja -vaarit ovat osaltaan itse vaikuttaneet tilanteen syntyyn, mutta eivät silti ymmärrä, että vanhemmuus on paljon yksinäisempää nykyään ja silloin jaksaminenkin on koetuksella.



Plus että valittaminen on sallittua nykyään kun suomalainen ' kaikki päin persettä mutta turvat pidetään kiinni' -asenne alkaa murtua.

" Ette te koskaan huutaneet ja kiukunneet noin."



Nykyajan mummo asui sukulaisten lähellä ja sai lastenhoitoapua automaattisesti.



Nykyajan mummo on sitä mieltä, että valittaa ei saa, eikä muutenkaan liiemmälti puhua omista ongelmistaan/tunteistaan. Ei hänkään niin tee, ja pärjää siis hyvin. Tärkeämpää kuin miten ihmiset todella voivat on se, miltä kaikki näyttää ulospäin.

nyt kun meillä on lapsi, niin eipä paljon meidän vanhemmat sitä hoida. Mun 75-vuotias mummo taas hoitaa myös lapsenlapsenlastaan!

Vierailija:

---kuulinpa taas viime viikonlopulla tällaisen kommentin eräältä nykymummolta-

verenpaineeni nousi TAAS!

Entä muut?

helppo nyt kuittailla.

Jos äiti on surkea tms., saavat itse tekosyyn olla lapsen kanssa enemmän " kun et sinä näytä pärjäävän" , jolla taas hyvitellään sitä tosiasiaa, että mummot jättivät omat lapsensa yksin aikoinaan. Minun kanssani vanhemmat viettivät paljon aikaa ja olen pienestä asti jaksanut ihmetellä että miksi lapsenlapset ovat niin tärkeitä vanhuksille. Isäni pohti asiaa ja vastasi, että hänen kanssaan ei kukaan lapsuudessa ollut pahemmin, eli kai haluavat nyt hyvittää sen. Mielestäni aika loogista.



Niin ja onhan se aina kiva kattoa vierestä ja arvostella, kun on unohtunut kaikki omat ongelmat äitinä aikoinaan...

rankkuus tulee monelle yllätyksenä. Tämä palsta on loistava keino jakaa asioita, saada vertaistukea ja tietoakin, jota ennen sai omalta perheeltään, kun kaikki olivat yhdessä. Yhteiskunta myös olettaa, että äitiys ei saisi näkyä missään, ei kiloina, raskauarpina, silmäpusseina, seksin vähenemisenä, työssä poissaoloina lasten takia, harrastusten karsimisena tai missään. se on väärin, jälkeläisten kasvattaminen kunnolla on kovaa työtä, ei siitä voi eikä tarvitse suoriutua jälkiä jättämättä. Kun katson vanhoja valokuvia, isäni äiti näytti ihan mummolta jo 40-vuotiaana ja se ihan ok silloin. Nykyajan mummot, ymmärtäkää, että eivät koneet auta, kun henkiset paineet ovat koventuneet.

Ymmärrän äitiäni, joka ihmettelee nykyajan äitejä, jotka vievät esikoiset hoitoon ja eivät silti meinaa pärjätä yhden kanssa.

Kun äitini tuli miniäksi, hänellä oli hoidettavana anoppi ja appi, jotka olivat huonokuntoisia. Lisäksi lehmät ja maatyöt. Puut haettava ja vesi kaivosta. Maito vietiin veneellä toiselle puolelle jokea. Pieniä lapsia oli 3, joista 2 ikäero oli 1 vuotta.

Ei hän voi ymmärtää sitä, että on mikrot ja muut ja istutaan päivät tietokoneella ja isommat lapset on hoidossa.

Moni mummo ei tiedä arjen rankkuudesta mitään kun lapset on kiikutettu hoitoon parikuisina.

Vierailija:

Kun äitini tuli miniäksi, hänellä oli hoidettavana anoppi ja appi, jotka olivat huonokuntoisia. Lisäksi lehmät ja maatyöt. Puut haettava ja vesi kaivosta. Maito vietiin veneellä toiselle puolelle jokea. Pieniä lapsia oli 3, joista 2 ikäero oli 1 vuotta.

Ei hän voi ymmärtää sitä, että on mikrot ja muut ja istutaan päivät tietokoneella ja isommat lapset on hoidossa.

Hänen on ollut pakko venyä ilman valinnanvaraa, sitähän tulee melko katkeraksi sillä tavalla.

Omilla vanhemmillani - esim - ei ole tuollaista tilannetta ollut, koska he ovat olleet todella varakkaista perheistä, joissa taloudenhoitajat ovat hoitaneet lapset samalla kun äiti on voinut " harrastella" , isä on tuonut leivän taloon.

Ainakin kaupungeissa 70-luvulla aika harva joutui itse hoitamaan lapsiaan. Olivat hoidossa parikoisesta.



Itse ajattelen, että sankarisukupolvi on ollut nuo ennen sotaa syntyneet, jotka ovat vielä tehneet raskaita maatöitä, nähneet sodan ja pula-ajan yms. Mutta kyllä suuret ikäluokat ovat elämässään päässeet mahdottoman helpolla.

Omilla vanhemmillani - esim - ei ole tuollaista tilannetta ollut, koska he ovat olleet todella varakkaista perheistä, joissa taloudenhoitajat ovat hoitaneet lapset samalla kun äiti on voinut " harrastella" , isä on tuonut leivän taloon.

oli vielä koko 70-luvun loppuun asti varaa palkata kotiin hoitaja lapsille. 60-luvun lopussa ja vielä 70-luvun alussa heillä asui taloudenhoitaja, joka siivosi, pyykkäsi, laittoi ruokaa ja otti vastaan koululaiset.

Itse en sellaista aikaa muista, koska olen liian nuori siihen.

Minulla ei olisi rahaa palkata kotiin hoitajaa tai taloudenhoitajaa omilla rahoillani.

Mutta onko nykyajan äideilläkään? Kun lapsi tulee kysymään jotain, hän näkee vain äidin selän tietokoneella. Päivät vietetään päiväkodissa.

Äitini on erittäin empaattinen ihminen ja suree sitä, että ei ehtinyt lasten kanssa leikkiä kun olimme pieniä. Olen iltatähti ja minuun hän satsasi ihan eri tavalla, koska pääsi jo helpommalla.

Kumma, että vanhemmat sisarukseni rakastavat äitiäni, vaikka joutuivat pienestä asti töihin ja äiti ei ehtinyt kontata pitkin lattioita ja leikkiä heidän kanssaan. Nyt kun äitini on vanha ja huonossa kunnossa, pidämme hänestä mielellämme huolta, koska tiedämme, että hän oli hyvä äiti ja teki kaiken, minkä ehti ja pystyi.

Minun lapsiani hän ei enää jaksa hoitaa apuna, kuten on tehnyt vanhempien sisarusten lapsien kanssa. Mutta nauttii heidän seurastaan ja soittaa heille ja juttelee kaikkia kivoja ja leikkii sen, minkä jaksaa sairauksiltaan.



Mutta edelleenkään hän ei voi ymmärtää, miksi nykyajan äidit valittavat niin sitä elämän vaikeutta kun päivässä ei ole muuta kuin aikaa.