Lue keskustelun säännöt.
Kuulkaas kanat!
06.04.2007 |
Ja tarkoitan tällä näitä naisia, jotka tekee lukemattomia aloituksia tyyliin: Mä oon ihastunut, mulla on viis lasta ja hyvä mies, mutta kun mä en himoitse sitä enää ja nyt tää yks perheellinen mies on osoittautunut niin ihquksi, ja onko oikein hajoittaa perhe, KUN MÄ EN VOI TUNTEILLENI MITÄÄN, BYÄÄÄÄH!
Ettekö te tajua, että noin käy suurinpiirtein kaikille pitkässä suhteessa oleville? Se on luonnollista, ja niin käy jossakin vaiheessa luultavasti myös miehellenne. Hän istuu kanssasi ruokapöydässä, puhuu arkisista asioista ja samalla miettii lakkaamatta sitä naista, joka heillä on töissä. Sinä et sillä hetkellä ole mitään miehesi silmissä, niin rakastunut hän on. Tietysti se on huumaantumista, mutta sinustako on ihan oikein ja ok, että mies pakkaa kamansa, jättää sinut ja muksut, koska löysi sielunkumppaninsa? Tai mikä vielä parempi, höylää sitä sielunkumppaniaan selkäsi takana, koska sinusta puuttuu se " jokin" ?
Käyttäkää aikuiset ihmiset järkeänne näissä tilanteissa! Lapselliset etenkin on vastuussa vähän muustakin kuin omista hetken himoistaan.
Tahtosinpa todella, että joku kertoisi tänne tarinansa, kun ajatteli vain itseään tällaisessa tilanteessa, ja kun sitten kaikki ei käynytkään ihanasti.
Varmasti joku on sellaisen jutun kokenut, rohkaistukaa kirjoittamaan siitä niinkuin se oli, niin ehkä muutamalle kalkkunalle täällä alkaa taas valjeta tämä todellisuus (vaikka epäilen)
Kommentit (3)
(tai ainakin ennen oli, mullei oo vuoteen ollu teeveetä joten en tiedä nykytilannetta). mulle tulee monesti ihan brooke mieleen noista märinöistä. brookellekin oli aina lapset tärkeintä maailmassa kunnes rupes himottaan paneskella lapsen miehen kanssa, jolloin olikin sitten seurattava sydämen ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asia on oikein hyvä nostaa ajoittain esiin muistutukseksi kaikille.
Ei suhteen tarvitse aina olla intohimoa ja hekumaa tulvillaan. Välillä se rakkaus ei vain ole ihan pinnassa, mutta silti se ON siellä olemassa. Sitä pitää vaalia ja hoitaa kuin kasvia.
Miksi heittää jotakin niin arvokasta menemään pelkän ihastumisen takia? Itsekuria ja mielenhallintaa, hyvät ihmiset!
Jos kysytte 50 vuotta yhdessä olleelta parilta, oliko se pelkkää hekumaa ja lintusten laulua, niin taidan tietää vastauksen.
Parisuhteessa tulee vaihe, jolloin eriytyy kumppanista. Pystyy toimimaan omillaankin. Toinen alkaa kotona tuntua riesalta. Töissä olisi paljon ihanampia miehiä/naisia. Mutta se vain kuuluu parisuhteeseen. Kun siitä päästään, tulee vaihe, jolloin on ihanan leppoisaa ja ollaan vaan hitsauduttu yhteen.
Yrittäkää kestää, älkää antako periksi!