Kestitkö parikymppisenä hyvin bilettämistä, remuamista ja alkoholinkäyttöä, tupakointia yms?
Vielä nyt keski-ikäisenäkin ihmettelen miten hyvin opiskelukaverini kestivät kaikkea otsikossa mainittua. Joka viikonloppu sekä ainakin keskiviikkoisin biletystä. He olivat käytännössä koko ajan kännissä tai krapulassa. Opiskelupäivän tai työpäivän jälkeen vielä "yksille" kuppilaan istumaan. Hirveää meluisissa ja tupakansavuisissa tiloissa oleskelua koko ajan. Seuraavana päivänä sama juttu uudestaan. Jäin porukan ulkopuolelle kun en voinut elää niin. Toisaalta nyt heistä jotkut ovat ryppyisiä ja kulkevat kumarassa, masentuneita, eronneita, päihderiippuvaisia. He eivät varmaan uskoneet silloin nuorempana että heilläkin on vain rajalliset voimavarat ja terveys ja jossain vaiheessa raja tuli vastaan.
Kommentit (29)
Kyllä kestin . Vasta kun menin vakituiseen työsuhteeseen ja parisuhteeseen niin remuaminen väheni. Mutta olen toistanut jälkikasvulle että ei kannata ottaa mallia.
Kyllä kestin tiettyyn pisteeseen asti. Kolmeakymppiä lähestyessä siitä oli tullut jo ongelma. Onneksi tulin raskaaksi, niin sekava elämä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestin niin saakelin hyvin ja huumeitakin päälle. Nykyään en kestä paria viinilasillista enempää alkoholia, tupakki on ollut jo vuosia täysin pois. Huumeita kestää vielä ihan hyvin, mutta harvoissa itselle sopivissa aineissa onkaan niin pahoja sivuvaikutuksia kuin alkoholilla.
2000-luvun alkupuolella opiskelijapiireissä ei kukaan vetänyt aineita. Viinaa kaikki veti kaksin käsin.
Kyllä jotkut veti, mutta sitä ei todellakaan ihailtu. Asenteet ovat muuttuneet paljon ja aineita saa helpommin, jonka myötä käyttö on yleistynyt. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestin niin saakelin hyvin ja huumeitakin päälle. Nykyään en kestä paria viinilasillista enempää alkoholia, tupakki on ollut jo vuosia täysin pois. Huumeita kestää vielä ihan hyvin, mutta harvoissa itselle sopivissa aineissa onkaan niin pahoja sivuvaikutuksia kuin alkoholilla.
2000-luvun alkupuolella opiskelijapiireissä ei kukaan vetänyt aineita. Viinaa kaikki veti kaksin käsin.
Aijaa. Minä ja moni, moni muu kiskoi kyllä juurikin vuosituhannen taitteessa niin piriä, happoja kuin essojakin sen viinan lisäksi Ja tietysti hatsia, mutta se ei olekaan huume. Hyvin kestin silloin ja kestän vieläkin. Enkä kävele kumarassa, ole eronnut, masentunut tai ryppyinen. Joskus on edelleen kiva nollata ja juhlia.
N43
Monet niistä, jotka bilettivät monta kertaa viikossa alkoholisoituivat. Olivat varmaan silloin jo riippuvaisia, mutta ei sitä vielä huomannut, koska muutkin joivat melko paljon niihin aikoihin. Alkoholisti juo, kesti kroppa tai ei. Muut lopettivat tai vähensivät juomista viimeistään 30+, osalla "bileet" jatkuu edelleen keski-ikäisenä.
Suurin osa tutuistani kävi korkeintaan kerran viikossa. Toki aina oli jotain porukkaa liikkeellä, jos joku halusi useammin bilettää. Moni oli innokas kuski, mikä oli hyvä syy olla selvänä, mutta sai silti osallistua bileisiin (muuten kaikkien oletettiin juovan tai oli ilonpilaaja). Eli ei sitä moni jaksanut nuorenakaan, saati vanhempana. En todellakaan tiedä, miten kolmesti viikossa tai useammin bilettävät jaksoivat!
Onneksi en mitään niistä !!!!! Ikinä. Suosittelen muillekin !!!!!
Kyllä biletin joka viikonloppu pari vuotta. Sitten se loppui kun aloin seurustelee naisen kanssa. Tehtiin lapsi niin tajusin ettei enää baareja eikä bilettämistä. Muta aloin kalastamaan ja pelasin sit salibandyakin 20 vuotta.
Kyllä ja ei. Kestän nykyään isompia alkoholimääriä, mutta valvomista ja remuamista en.