Huom! Please, luovuttakaa munasolujanne ja auttakaa meitä lapsettomia

vuosi/pari vuotta sitten tuli telkkarissa ohjelma jenkeistä, jossa munasolun haluava hankkivat itselleen munasolun luovuttajaa lehti-ilmoituksen kautta (eli maksamalla luovuttajalle munasolusta). Ilmoituksessa oli selvät kriteerit minkä näköinen äidin piti olla sekä minkä kokoisia hänen lapset olivat syntyessä ja tietenkin lasten piti olla terveitä.



Kaippa täälläkin voisi hankkija itse munasolunluovuttajan jos ei välttämättä halua lähteä esim. Pietariin.

Itse voisinkin luovuttaa Kuopion alueelta, omat lapset olen tehnyt jo. Mutta minkälainen prosessi se on, saako matkakorvauksia edes tms.?

muuta kuin että kestää useita viikkoja ja voi olla kivulias mutta pitäisi olla vaaraton eikä pitäisi aiheuttaa hedelmättömyyttä.



Matkakorvauksia saa ja sitten ihan kohtuullisen " kulukorvauksen" , joka kattaa esim. sairaslomapäivistä ja lääkkeistä tmv tulevat kulut. Munasolun luovuttamisesta saa paremman korvauksen kuin siittiöiden, mikä on prosessin hankaluuteen nähden erittäin perusteltu asia..



Tiedän, että jotkut heteroparit ovat käyttäneet naisen siskoa luovuttajana ja tällöinhän kyseessä on nimenomaan " tunnettu luovuttaja" . Nämä ovat järjestyneet ihan hyvin, mutta tuttujen luovuttajien tai oman luovuttajan mukaan ottamisessa voi olla paikkakunta- ja klinikkakohtaisia eroja (näin on ainakin siittiönluovuttajien osalta).



Sukusoluista maksaminen, tapahtui se sitten klinikan toimesta tai " tilaajan" , eli lapsettoman parin aloitteesta, on lain mukaan kiellettyä. Mutta milläs sitä kukaan valvoo, että onko tämä " vaimon siskopuolena" esitelty tuttu luovuttaja oikeasti vaimon siskopuoli vai joku lehti- tai netti-ilmoituksella löydetty tuntematon, jolle on maksettu hyvät rahat. Tämä monitulkintaisuus lienee syynä sillekin, että monet klinikat ovat kieltäytyneet antamasta hoitoja tutun luovuttajan soluilla.



Mutta että luovuttamaan vaan kaikki tutut ja tuntemattomat, miehet ja naiset, koska sen isompaa lahjaa ei ehkä ole!

Me olemme saaneet kaksi poikaa luovutetuilla munasoluilla. Kaikkien omilla soluilla alkaneiden keskenmenoon päättyneiden raskauksien jälkeen olen saanut kokea vauvan kasvun vatsassani ja syntymän ihmeen. Se on niin suuri lahja tuntemattomalta luovuttajalta, ettei sitä käsitä kuin saman kokenut.



Meille uusi laki ei ehtinyt vaikuttaa. Klinikka, jossa hoito tehtiin, ei rekisteröinyt luovuttajia. Mielestäni se on iso puute muuten niin hyvässä asiassa. En voi kuvitella, ettemme kertoisi pojille heidän alkuperäänsä. Tieto on annettava niin, että he tuntevat aina tienneensä sen. Sitten ei ehkä tule niin isoja kriisejä esim. murrosiässä. Olisi mukava, jos voisin kertoa heidän saavan halutessaan tietää luovuttajan nimen. Onhan oma alkuperä kiinnostava asia. En kokisi sitä uhkana. Minä olen äiti, minun sisälläni pojat ovat kasvaneet mikroskooppisen pienistä aluista valmiiksi vauvoiksi. Ilman minua heitä ei olisi olemassa. Ainoastaan osa geneettisestä perimästä tulee perheen ulkopuolelta.



Sanotaan, ettei lasta saisi koskaan arvioida rahassa. Ihan mielenkiinnosta kuitenkin kerran laskin kaikkiin hoitoihin käyttämämme summan - sillä saisi kevyesti uuden hyvän perheauton. Kallein hoidoista oli tietenkin tämä pojat tuonut hoito. Vastaanottaja maksaa luovuttajan kaikki lääkkeet ja kulukorvauksen. Lapsettomuushoitojen lääkkeet ovat melkoisen arvokkaita, eikä kela-korvausta saa, kun lääkkeet menevät luovuttajalle, terveelle ihmiselle. Omilla soluilla tehtävien hoitojen lääkkeet korvataan. Aina kun kissanpentuja luovutetaan uusiin koteihin, muistutetaan, että pitää ottaa edes nimellinen summa. Takaa kissan hyvän kohtelun, kun siitä on maksettu. Varsinkin yksityisillä klinikoilla hoito luovutetuilla munasoluilla on sen verran hintavaa, että se karsii " huvikseen" yrittäjät pois. En väitä, että kalleilla hoidoilla saatuja lapsia kohdeltaisiin automaattisesti hyvin, mutta kyllä hinta pistää miettimään omia motiivejaan lapsen saantiin kerran jos toisenkin.



Suomessa on mahdollista käyttää tuttua luovuttajaa, mutta yleisempää taitaa olla ristiinluovuttajan käyttö. Lasta haluava pari löytää esim. tuttavapiiristään sopivan halukkaan luovuttajan, joka luovuttaa tuntemattomalle ja samalla pari pääsee jonossa eteenpäin ja saa tuntemattomalta solut. Tällä vältetään tulevat jännitteet luovuttajan ja saajien välillä. Luovutetun munasolun on tarkoitus olla lahja, jota ei seurata lopun elämää " äidin" silmin ja pahimmassa tapauksessa puutua kasvatukseen ym.



Olen itse kokenut monta kertaa ne samat hoidot, jotka luovuttajalle tehdään. En kokenut niitä ongelmallisina, mutta olinkin yrittämässä vauvaa meidän perheeseemme. Kunnioitan suuresti luovuttajia, jotka tekevät saman auttamisen halusta, saamatta (meidän tapauksessamme) koskaan tietää muuta kuin hedelmöittyneiden munasolujen määrän. Sitä, alkoiko raskaus, ei kerrottu. Klinikalla sanottiinkin, että luovuttaja antaa mahdollisuuden, ei lasta. Uuden lain myötä onkin sitten mahdollista, että reilun 18 vuoden kuluttua joku ottaa yhteyttä.

Itse olen monesti miettinyt luovutusta ja netistäkin vähän hakenut tietoa..Mutta sitä en tiedä,että voinko enää luovuttaa,kun viimeisen lapsen syntymän(sektio) yhteydessä pistettiin putket poikki..

Jos tämä ei ole asialle este,rupean entistä enemmän harkitsemaan..

Meillä tosiaan lapsiluku täysi(1 poika 2 tyttöä).

Itse en voi sanoa,että olisi kokemusta ns:lapsettomuudesta,mutta

sekundaarisesta lapsettomuudesta kylläkin,kakkonen antoi odottaa kolmisen vuotta itseään..

Tuttuja löytyy jotka ovat saanee avun luovutetuilla soluilla,ja itselläni taas on aina ollut kova halu auttaa muita..

Täytyisi varmaan soittaa jollekin klinikalle ja kysellä vähän lisää..

Tarkastavatko he terveyshistoriasta sukuhistorian?



Sehän on pelottavaa ajatella että jos lapsi myohemmin sairastuu johonkin ja lääkärit eivät voi saada tietoa suvun sairauksitsta.



Jopa tervelläkin ihmisellä voi olla suvussa sairauksia joihn jälkipolvi sairastuu vasta myohemmin.

Olen itse miettinyt luovuttamista paljonkin jossain vaiheessa, varmasti kelpaisin luovuttajaksi. Mutta se on minulle henkkoht erittäin tunnepitoinen asia, ja on erikoista että joku ottaa asiakseen kritisoida tätä valintaa. On todellakin oma asiani luovutanko sukusolujani, eikä siinä ole kyse siitä olenko auttamishaluinen vai en.

Kaikkia asioita ei voi ajatella puhtaasti järjellä.

taika74:

Minusta on vaikea seurata jonkun täällä esittämää ajatuksenkulkua siitä, mitä mahdollisesti luovuttamastani munasolusta kasvavalle lapselle tapahtuu. Minun on ihan tasapuolisesti sääli kaikkia lapsia, joita kohdellaan huonosti, olivat he sitten omasta munasolustani kasvaneita tai ei. Jos luovutan munasolun, todellakin LUOVUTAN sen ja sen sisältämän elämän mahdollisuuden. Enhän edes tiedä, kasvaako siitä joskus elämä ja ihminen vaiko ei, ehkä hoito ei tuota tulosta. Ja entä sitten, jos jonossa todellakin on joku ongelmaperhe? Ei se sieltä jonosta katoa, vaikka en munasolua luovuttaisikaan. Jono vaan liikkuu hitaammin, jos luovuttajia on vähemmän, ja kaikkien muidenkin perheiden odotusaika sen kuin pitenee.

Hyvä pointti, mutta toisaalta yllättävän iso osa lapsista ei tunne oikeaa isäänsä. Avioliitto tai isyyden tunnustaminen ei takaa biologista isyyttä.

mar1anne:

Sehän on pelottavaa ajatella että jos lapsi myohemmin sairastuu johonkin ja lääkärit eivät voi saada tietoa suvun sairauksitsta.

Hmm, ei ainakaan ollut tarkoitus kritisoida kenenkään valintaa olla luovuttamatta, tähänhän voi olla hyvinkin erilaisia syitä. Pohdin tätä erästä esiin tuotua näkökantaa ja sitä, että minun on vaikea ymmärtää tätä ajatuksenkulkua ja siihen liittyvää suhtautumista sukusoluun. Siitä sukusolustahan ei kuitenkaan synny elämää, ellei sitä joku hedelmöitä ja joku toinen kanna kohdussaan. Mutta siis ihan vain mielipiteenäni, ei kritiikkinä ketään kohtaan. Minullekin tämä on tunnepitoinen juttu, mutta toiselta kannalta. Luovuttamisen osalta olisin eniten huolissani fyysisestä puolesta, pyrin muuten välttelemään hormoneja. Ja tosiaan en tiedä, pystynkö koskaan itse luovuttamaan, ellei 35 ikävuoden rajaa olla muutettu tai muuttamassa. Mietin just, että tämä ikäraja saattaa monilla omat lapsensa tehneillä tulla vastaan, lapsia kun saadaan nykyisin suhteellisen myöhään.

Sanniina:

Olen itse miettinyt luovuttamista paljonkin jossain vaiheessa, varmasti kelpaisin luovuttajaksi. Mutta se on minulle henkkoht erittäin tunnepitoinen asia, ja on erikoista että joku ottaa asiakseen kritisoida tätä valintaa. On todellakin oma asiani luovutanko sukusolujani, eikä siinä ole kyse siitä olenko auttamishaluinen vai en.

Kaikkia asioita ei voi ajatella puhtaasti järjellä.

Nimimerkki Palstailija, joka kerroit Pieterissa tehtävistä hoidoista: oletko käynyt itse Pietarissa klinikalla, josta kerroit?



Jos olet, voisitko olla niin kiltti, että ottaisit minuun yhteyttä sähköpostilla (minni.mauku@hotmail.com). Haluaisin tehdä sinulle lisäkysymyksiä, ja vastauksistasi olisi minulle suuri apu!



terv. Minni

Mutta valitettavasti minä en pysty. Fyysisiltä ominaisuuksiltani (ikä, paino jne.) uskoisin olevani sopiva luovuttaja mutta en vain pysty. Vaikka kuinka ajattelen asiaa järjellä, että lapsihan kasvaa oman äitinsä kohdussa isänsä siittämänä, niin silti ajattelen kuin olisin luvuttanut oman lapseni pois. Miettisin varmaan monesti pieniä lapsia katsoessani, että onkohan tuokin " minun" lapseni. Ja minäkin pelkäisin juuri kuten joku aiemminkin, että lapsi joutuu kaltoin kohdelluksi. Lapsettomuushoitojen avustuksella syntynyt lapsi ei ole kuitenkaan saanut taetta onnelliseen lapsuuteen. Tämän olen lähipiirissänikin kokenut. On kuitenkin hienoa, että luovuttajia löytyy ja kaikki ei ajattele asiaa näin henkilökohtaisesti. Kyse ei ole auttamisen halusta (tai haluttomuudesta) vaan siitä, että tämä vain on minulle niiiiiiin tunnepitoinen asia. Olen pahoillani etten pysty tässä asiassa auttamaan.

mutta siihen menee vielä vuosi pari joten ihan heti musta ei ole teille ap apua, jollekin tulevalle lapsettomalle sitten toivottavasti..



Mutta tämän viestin tarkoitus on ihan vaan sanoa, että tsemppiä ap ja toivottavasti joku sopiva luovuttaja löytyy! Sekä yhtyä toiveeseen, että naiset luovuttaisivat munasolujaan. (Luovutettuja munasoluja tarvitaan jo nyt saman verran tai enemmän kuin luovutettuja siittiöitä, hyvin monessa tapauksessa piiiitkät hoitojonot johtuvat juuri munasolujen puutteesta).



Miehet myös luovuttamaan siittiöitä, väestöliitolla on tällä hetkellä vain kaksi uuden lain vaatimaa rekisteröityä spermanluovuttajaa, niistä on todella huutava pula!



Ja tarkennuksena vielä, että sukusolujen luovuttaminen uuden lain mukaisin vaatimuksin tarkoittaa, että lapsi saa halutessaan 18 vuoden iässä tietää luovuttajan henkilöllisyyden, mutta minkäänlaisia juridisia oikeuksia hänelle ei luovuttajaan nähden tule ilman luovuttajan nimenomaista halua ja suostumusta.

Olen 2 lasta synnyttänyt. Mutta mitä tähän luovuttamiseen tarvitaan ja mitkä on kriteerit?

Klinikoilla on vähän eri kantoja siihen, kuka kelpaa luovuttajaksi. Mutta helpoiten selviää, kun soittaa lähimmälle klinikalle ja kysäisee.

Naiselle homma on hankalampaa, mutta siihenkin haluaisin ryhtyä saatuani omat lapseni. Todella sääli, jos luovuttajat katoavat kokonaan :(



Itseäni se ei ainakaan tällä hetkellä ajatuksena haittaa, että lapsi haluaisi selvittää henkilöllisyyteni myöhemmin. Jossain vaiheessa luulin, että uudesta laista seuraa myös velvoitteita lasta kohtaan, hyvä ettei niin ole. Ehkä monet luulevat edelleen, että näin tuli lakiin?

kahdesti, kolmannestakin puhuttiin, mutta se jäi puheeksi jonkun riskin vuoksi joka mulla oli..joku hypo...



Kriteereistä. BMI sai muistaakseni olla 28 vai 30, pitää olla perusterve ja suvussa ei saa olla tiettyjä sairauksia. Verikokeilla selvittävät jotain hepatiitti ja HIV juttuja + pissasta katsoivat jotain.



Mutta googlettamalla löytyy aika hyvin tietoa ja klinikat mielellään vastaa kyselyihin.

Siis eikö munasoluja saa jos ei satu olemaan sellaiselta luovuttajalta jonka hiusväri ja pituus täsmää? Siitäkö se on kiinni? Eikö vaaleahiuksinen, lyhyt pariskunta saa munasoluja jos luovuttaja on tummahiuksinen ja pitkä?

kamu80:

Siis eikö munasoluja saa jos ei satu olemaan sellaiselta luovuttajalta jonka hiusväri ja pituus täsmää?

Tätä samaa minäkin rupesin ihmettelemään.

Kerran googlasin tietoja niistä lääkkeistä joita joutuu syomään ja se rupesi pelottamaan.

Ehdottaisin että jokainen luovuttaja palkkaa oman lääkärin jonka tehtävä on huolehtia sinun terveydestä - ei luovutettujen solujen laadusta tai määrästä.

katsovat pituutta, hiusten väriä ja silmien väriä.

Ja siis yrittävät löytää mahdollisimman hyvin vastaavan luovuttajan.



Itse olen ruskeahiuksinen ja ruskea silmäinen sekä lyhyt ja tämäntyyppisistä luovuttajista on pulaa.



Idea kai on vain se, että se lapsi muistuttaisi mahdollisimman paljon vanhempiaan?

Suomalaisella AVA-klinikalla on suomalainen tytäryhtiö Pietarissa, AVA-Peter. Siellä on tosi paljon munasolun luovuttajia, ja luovuttaja voidaan valikoida melko samannäköiseksi kuin hoitoa saava tuleva äiti. Hoidot suunnitellaan SUomessa Tampereen AVA-klinikalla ja Pietarissa käydään n viikon matkalla, luovuttamassa siittiöt, hedelmöityksessä ja alkion siirrossa samalla matkalla. Klinikalla oli tosi siistiä, näytti jopa hygieenisemmältä kuin suomalaisissa paikoissa. Kukaan ei tosin puhu suomea, siellä oli yksi hoitsu, joka tulkkasi englantia potilaan ja lääkärin välillä. Kannattaa ehkä harkita tällaista ulkomaanmatkaa, jos hoidot eivät onnistu Suomessa. Pietarissa ei ollut edes käytännöllisesti katsoen jonoa hoitoon, mitä nyt käytännönjärjestelyihin meni muutama kuukausi.