Onko ulkopuolisuuden olo vain omassa päässä vai voiko se usein olla ihan tottakin että jätetään ulkopuolelle?

Sun päässä

Voi olla molempia.

Aina kun oon ulkona niin on ulkopuolinen olo.

Sekä että, joskus sitä jättäytyy ulkopuolelle ja joskus jätetään ulkopuolelle.

Mulla on erittäin ujo työkaveri ja tunne etten halua ahdistaa häntä ottamalla liikaa kontaktia tai puhumalla likaa vaikka muuten olenkin ulospäin suuntatunut. Vaikea tilanne.

Minua on vaivannut ulkopuolisuuden tunne koko elämäni. Perhe on ainoa jonka seurassa tunnen kuuluvani joukkoon.

Useimmiten se on oman pään sisällä, ja usein syytä on paljon itsessäkin, kun ei mene mukaan, vaan odottelee että erikseen pyydetään, jotta tuntisi itsensä erityiseksi. Moniin paikkoihin kaikki menee vaan, ilman erityiskutsuja. Se on kätevä tapa päästä sisään.

Jos olet liian passiivinen, niin putoat porukasta. Muistan yhden tutun joka oli aina hiljaa ja sitten valitti joskus, että häntä aina syrjitään. Älä roiku porukassa, jonka kanssa ei ole kemiaa tai jos et uskalla avata suutasi. Toisilta myös puuttuu sosiaaliset taidot keskustella. Ei se ole muiden vika.

Olen monesti töissä kokenut ulkopuolisuuden tunnetta. Ehkä se johtuu siitä että olen sellainen paljon puhuva pölöttäjä, niin ehkä mua pidetään ihan hupiukkona...

T. Insinööri

Sanoisin kanssa, että omasta päästä kiinni enimmäkseen. Oon pässyt siitä eroon olemalla aktiivinen muiden kanssa, rakennan siis itse oman porukkani. Ja näitä porukoita mulla on oikeastaan useampia, joten lopulta en ole koskaan yksin! Ja on se kiva olla vähän sellainen sateliitti, joka moikkailee paljon ihmisiä ja usean kanssa voi heittää sisäpiiriläppää. Vaatii vaan just sitä tutustumista ja toisen huumorin ymmärtystä. Mutta ekana pitää miettiä, mitä edes saisit siitä, että kuulut johonkin porukkaan? Turvallisuudentunnetta? Kun otat oman turvallisuudentunteen omalle vastuullesi, asiat alkavat muuttua. Sin turvallisuudentunne ei ole muista kiinni, vaan tyydytät sen tarpeen ihan itse! Se on sekä helpotus, että myös vastuun ottamista itsestään ja omasta onnellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kanssa, että omasta päästä kiinni enimmäkseen. Oon pässyt siitä eroon olemalla aktiivinen muiden kanssa, rakennan siis itse oman porukkani. Ja näitä porukoita mulla on oikeastaan useampia, joten lopulta en ole koskaan yksin! Ja on se kiva olla vähän sellainen sateliitti, joka moikkailee paljon ihmisiä ja usean kanssa voi heittää sisäpiiriläppää. Vaatii vaan just sitä tutustumista ja toisen huumorin ymmärtystä. Mutta ekana pitää miettiä, mitä edes saisit siitä, että kuulut johonkin porukkaan? Turvallisuudentunnetta? Kun otat oman turvallisuudentunteen omalle vastuullesi, asiat alkavat muuttua. Sin turvallisuudentunne ei ole muista kiinni, vaan tyydytät sen tarpeen ihan itse! Se on sekä helpotus, että myös vastuun ottamista itsestään ja omasta onnellisuudesta.

Erimieltä, psykologinen turvallisuus on kokoryhmän asia, tottakai jokainen yksilö vaikuttaa omalla toiminnallaan, mutta ryhmän turvallisuus ei ole yhdestä kiinni, siihen tarvitaan kaikki.

Sekä että varmaan. Olen huomannut monen ajattelevan että osa vain jotenkin otetaan porukkaan ja osa jätetään ulkopuolisiksi. Ei se mene niin, vaan nuo jotka "otetaan" porukkaan, menevät sinne itse. Passiiviset ihmiset unohtavat että koko porukkaa ei ole olemassakaan ilman ihmisten omaa myötävaikutusta. Se porukka muodostuu ihmisistä jotka itse muodostavat sen. Ulkopuolelta myös usein saattaa näyttää siltä että joku porukka on heti tosi tiivis ja kaikki muut lähentyvät hirveän nopeasti. Se ei kuitenkaan välttämättä ole totta, vaan he vain tekevät porukan muodostamiseksi sitä työtä jota jokainen voi omalta osaltaan tehdä eikä vain odottaa että pyydetään valmiiseen porukkaan.

Aikuisporukoissa tapahtuu paljon kiusaamista ja porukan ulkopuolelle jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisporukoissa tapahtuu paljon kiusaamista ja porukan ulkopuolelle jättämistä.

On paljon sanatonta viestintää jne joka tämän osoittaa.

Kaikki on mahdollista. Ulkopuolelle jättäytyminen, tai jättäminen, tai että jotenkin sairaalloisesti kuvittelee tulleensa jätetyksi ulkopuolelle.

Meillä esimerkiksi oli iso kaveriporukka joka tavattiin illanviettojen merkeissä säännöllisesti, useita pariskuntia. Sitten yhden pariskunnan mies lähti ulkomaille töihin pariksi vuodeksi. Jonkin ajan kuluttua tämä vaimo laittoi meille kaikille viestiä ja raivosi, miten törkeästi hänet jätettiin nyt illanvietoista ulkopuolelle vain koska mies on ulkomailla. Että nyt hän ei enää saa kutsua, vaikka kuuluu porukkaan.

Hän ei uskonut millään, ettei me muut olla kertaakaan istuttu iltaa sen jälkeen kun oltiin kaikki koossa. Siinä kun tuli samaan aikaan kaikkea muutakin miksi tapaaminen lykkääntyi. Yhden vakava sairaus, toisen sairauden paheneminen, kolmannen vauva-aika jne. 

Välit meni poikki kokonaan, koska hän ei päässyt yli tuosta, ja oli täysin varma että hänet nyt hylättiin.

Eikös suomaliset harrasta tätä tosi paljon? Ylipäänsä kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Eikös suomaliset harrasta tätä tosi paljon? Ylipäänsä kiusaamista.

Olin yllättynyt kun perehdyin aiheeseen. Esim koulukiusaamista on eniten maailmassa? Suomalaiset jollain tapaa tunnekylmiä, tosi kateellisia ja kaunaisia. Ei osata puhua ääneen jos joku vaivaa vaan kannetaan sit kaunaa ja ollaan passiivisagressiivisia. Ja tuo porukan ulkopuolelle jättäminen voi olla juuri tuota. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se on oman pään sisällä, ja usein syytä on paljon itsessäkin, kun ei mene mukaan, vaan odottelee että erikseen pyydetään, jotta tuntisi itsensä erityiseksi. Moniin paikkoihin kaikki menee vaan, ilman erityiskutsuja. Se on kätevä tapa päästä sisään.

Sanoo kuka?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet liian passiivinen, niin putoat porukasta. Muistan yhden tutun joka oli aina hiljaa ja sitten valitti joskus, että häntä aina syrjitään. Älä roiku porukassa, jonka kanssa ei ole kemiaa tai jos et uskalla avata suutasi. Toisilta myös puuttuu sosiaaliset taidot keskustella. Ei se ole muiden vika.

Entä jos taitoja ei ole koskaan opetettu? Lapsia opetetaan ottamaan mukaan nekin jotka eivät ole niin taitavia. Mutta miten oppivat jos vanhemmat eivät näytä mallia?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla molempia.

Naisilla vain omassa päässä. 

Totta se on. Ihmiset ryhmäytyvät jonkun johdolla jne