Haluaisin tehdä itsarin mutta olisiko se väärin koska minua tämä yhteiskunta todellakin on yrittänyt auttaa?
Ei ole ollut helppo elämä koskaan ja olen jo pitkän aikaa pyörinyt mt-puolen terkkarissa. Itsariyrityksiä elämässäni kaksi.
Olen pyytänyt apua useita kertoja. Vihdoin pääsin terapiaan, pääsin myös työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen ollut erittäin sitoutunut hoitoon ja yrittänyt oikeasti eheytyä. Olen aloittanut puhtaalta pöydältä ja lähes kaiken paskan raivannut elämästäni pois päihteitä ja ihmissuhteita myöden.
Silti minä en vain lakkaa haluamasta pois. En ole varma onko minulla tulevaisuutta.
Kommentit (23)
Yksi psilosybiinimatka antaa vastauksen kysymyksiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ikävä kuulla. Tuli mieleen Miki Liukkonen. En osaa vastata sinulle. Mutta lämpöisiä ajatuksia sulle
Hassua koska eräs läheiseni sanoi minulle kerran samaa vaikka mistään deepeistä aiheita ei puhuttukaan. Hän vain heitti, että minusta tulee mieleen Miki Liukkonen.
Olen minäkin herkkä ja syvällinen ajattelija, joskus impulsiivisempikin. Tunnen kaiken aika voimakkaasti, ilot ja surut. Tai voi olla myös täydellistä tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Oman mielen eri roolit ja vaihtelut tekee elämän raskaaksi enkä oikein pysty suunnittelemaan mitään koska kasettini saattaa muuttua pian toiseen.
Olen aika erakko enkä jaksa ihmisiäkään kauheasti. Ei ole mitään oikein. Ei ole oikein maata jalkojen alla ja minun on vaikea juurtua mihinkään. - ap
Olen tuo em kommentoija. Tunnistan paljon samaa itsessäni, mutta onneksi masennus pysyy kurissa kun hoidan itseäni.
Mutta ymmärrän aika hyvin. Koko ajan se siellä on odottamassa sopivaa kriisiä.
Sä oot ihan hemmetin nuori vielä. Tuossa iässä mä vasta aloin toipua.
T ihan tavallista, hyvää elämää elävä perheellinen viiskymppinen