Kerro,miten sinulla todettiin pakko-oireinen häiriö

Kysyn aiheesta koska löysin seuraavanlaisen aloituksen v 2018 j tunnistin niin paljon tuosta ja monista vastauksista itsestänikin.

Eli etsin ihmisiä,jotka kärsivät näistä samoista asioista tai jotka ovat saaneet pakko-oireihäiriö/ahdistuneisuushiriö dgn jossain vaiheessa elämäänsä.

Aihe ei ole minkään palstan säännön vastainen,ei minkään suomen lain vastainen eikä myöskään minkään '*poliittisen näkemyksen vastainen,eli jos tämä jälleen poistetaan,on pohdittava jatkotoimenpiteitä suhteessa moderointiin-työnantajanne tuskin ilahtuu mielivaltaisesta toiminnastanne yhtään sen enempää kuin ennenkään,varsinkin jos poistelussa kyse on mielenterveyskysymyksiin liittyvästä syrjinnästä.

2018 vauva-palsta:"Uskonasiat tekee hulluksi. Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo 2 vuotta tulla uskoon mutta psyyke vaan alkaa hajoamaan...Pelkään koko ajan helvettiin joutumista ja on nyt todettu pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Joka päivä rukoilen ja luen Raamattua välillä mutta asiat ei vaan aukene. En pysty ottamaan Jeesusta vastaan, ihan sama mitä teen. Olen varma että joudun helvettiin kun en osaa olla tarpeeksi nöyrä. Mt-taustaa on (mutta ei uskonnollista kotia). Mitä teen väärin? Miksi toiset tulevat kerrasta uskoo än ja minä en? Terapiasta ei ole apua. Onko kohtalotovereita?"

Tahdon omassa aloituksessani saada tietää,onko täällä ketään sellaista,jolla olisi ollut samankaltaisia kokemuksia tai ongelmia elämässään ja jos niin,kuinka ja mistä sait apua? Itse en enää kykene uskomaan raamattuun/käymään srkssa,johtuen monista eri syistä,yhtenä mm. ahdistuneisuushäiriön tuomat ongelmat,mutta jos täällä on joku,joka voi kertoa omia kokemuksiaan/ajatuksiaan, kiitos!

Eräs tuohon 2018 aloitukseen vastasi näin:

"minäkin olen kokenut juuri samanlaista kuin sinä. Voit ajatella, että tuo pakko-oireisuutesi tulee nyt mukaan tuohon uskon elämään. Minullakin on itselläni pakko-oireita ja etenkin silloin alussa, kun uskonasiat alkoivat kiinnostamaan, pakko-oireet olivat vahvasti läsnä ja myös helvetin pelko. Mikään vaihto vääränlaiseen hengellisyyteen (kuten buddhalaisuus) ei ole hyvä vaihtoehto vaan voit heikkona, voimattomana, kurjana, pakko-oireisena, helvettipelkoisena turvata Kristukseen. Voit rukoilla "Kristus, en tiedä miten uskoa, en saa uskonvarmuutta, Herra armahda minua". Osaako terapeuttisi käsitellä hengellisiä asioita? Kaikki terapeutit eivät välttämättä ota postiivisessa valossa uskoa ja silloin pitää miettiä, että onko terapeutti juuri sinulle oikea. Tokikaan terapeutin tehtävä ei ole edistää mitään uskoa työssään tai päästää niissäkään asioissa helpolla, mutta sinulla on oikeus vakaumukseesi ja uskoosi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pakko-oireinen helvetti-pelko ei myöskään ole sitä sinun aitoa hengellistä elämääsi, vaan se on pakko-oire. Hengelliset pakko-oireet ovat yksi pakko-oireiden alalaji, eivätkä ne sinällään liity uskonelämään, esim henkilö joka haluaa pestä jatkuvasti käsiään, ei tosiasiallisesti ole käsipesun tarpeessa läheskään aina."

Eli palstalla ei ole KETÄÄN joka kärsisi pakko-oireista tai ahdistuneisuudesta? Sitä on kyllä hyvin vaikea uskoa..

Mielenterveystalon pakko-oireiden omahoito-ohjelmasta (löytyy googlettamalla) saattaisi olla sulle apua ainakin ensi hätään jos et halua tai sulla ei ole mahdollisuutta jutella suoraan asiasta esim. terveydenhuollossa. Itselläni oireiden helpottuminen ja ahdistuksen vähentyminen alkoi siitä kun aloin ymmärtää mistä on kyse, yritin hyväksyä pakkoajatukset niistä ahdistumisen ja niiden torjumisen sijaan ja vähitellen lakkasin toteuttamasta pakkorituaaleja. Oireet voivat helpottua kyllä, tsemppiä sulle prosessiin!

No kato mä jankutin peruista AV-paltstalla päivittäin niin lääkäri sanoi, että nyt tuplataan lääkitys ja sitten katsotaan kuukauden päästä. 

Persuista*