Pakko purkaa sydäntä...
Alkaa äiti siis minä olemaan aika loppu, eilen meinaan pimahti kun mies tuli töistä kotiin, päätin etten sormellakaan puutu tyttöön 9kk enää tänään! Mutta toisin kävi ei mies edes tajunnut kelloon katsoa että hei tytöllä on puuroaika että äitin piti sitten puurotkin keittää!! ARGH!! Ahistaa.... eilen tosiaan oli taas sellanen päivä mones sellainen että tyttö kiukkuaa lähestulkoon koko hereilläoloajan, mikään ei ollu hyvin! Ymmärrän tietysti kiukun syyn ehkä, hampaiden tulo... kaksi hammasta on puhkeemassa! Mutta voi että on hermoja raastavaa sellanen jatkuva kitinä!! Ja mies vaan kysy hymyillen että onko tyttö kiukunnu äitille... voi että teki mieli ottaa jalat alle ja lähteä!!!!
Varmaan osa syy tähän vittuuntuneeseen olotilaan on jatkuva väsymys, on tässä 9kk aikana tullu varmaan kymmenisen yötä tullu nukuttua yhteen putkeen, mutta ei lähiaikoina! Meillä kun edelleen heräillään 2-3 kertaa yössä ja muu ei kelpaa kun äiti ja tissi. Meillä kaikki nukutaan samassa makkarissa, tyttö kylläkin suurimman osan yöstä omassa sängyssä. Odotan kuin kuuta nousevaa kun valmistuu lisää tilaa tähän torppaan että saadaan tyttö omaan huoneeseen!! Sitten kyllä saa kelvata iskäkin jos vielä yöheräämisiä on, tässä kun tyttö vaistoaa että äitikin on paikalla, niin aloittaa vaan hirveän huudon!
Miehelle olen kyllä vihjannut että miekin haluisin joskus nukkua, viikonloppu aamuna se onnistuisi kyllä, mutta ei näköjään ole mennyt asia miehen syvimpään aivolohkoon asti perille!!!
Mies aina sanoo että nuku päivällä päikkärit, mutta kun on tässä kotikin hoidettavana ja kaksi koiraa, niidenkin puolesta harmittaa kun nykyään ne vaan on ilman mitään aktiviteettiä... Niin ja ei minulta tuo päikkäreitten nukkuminen muutenkaan luonnistu, menee ainakin tunti vaan pyöriskellessä niin se on turha yrittää! Ja joskus kun olen yrittänyt niin eikös tyttö juuri silloin nuku päiväunet todella huonosti, että olen itseltäni unohtanut koko päikkärit!!
Olen toki päässyt käymään asioilla niin että mummo vahtii tyttöä, mutta se on se paaluu aina aika rankkaa kun on tytöllä selvästi eroahdistuskausi ollu menossa jo pari kuukautta, niin sitten ei viihytä kuin äitin sylissä loppupäivä, niin sitten samantien väsähät!
Joskus vaan tuntuu että kaikki kaatuu päälle, eikä äitiys tunnu yhtään ihanalta mutta onneksi näitä päiviä on sentään vähemmän kuin niitä ihania!! Tällä hetkellä äiti on vähän väsynyt!
Kommentit (15)
Ei voi yleistää, että kaikki miehet on semmoisia ja kaikki naiset tämmöisiä.
Kyllä meillä mies oma-aloitteisesti vaihtaa vaippaa (useamminkin kuin minä), leikittää ja syöttää vauvaa, käy pojan kanssa ulkona ja isovanhempien luona jne. Kylvetyskin on miehen hommia.
Yöheräilyt tosin jää meikäläiselle...
Itse olen monena viikonloppu-aamuna katsonut pojan kanssa kun isä nukkuu ja kääntää vähän kylkeä, kun kuuluu ääniä. Tänä aamuna sain tarpeeksi ja sanoin, että mene, minä nukun vielä. Ja niin mies (ihme kyllä, mukisematta) nousi pojan kanssa. Ja sillä välin kun minä nukuin ja poika oli isän kanssa, hän oppi ryömimän! :)
Itse ärsyynnyn ties kuinka montaa (päivässä) siitä, kun poika on äitin poika, kun olemme kaikki 3 kotona. Isän syli ei kelpaa, vain äiti. Yritä siinä itse saada jotain aikaiseksi. Tai omaa rauhaa. Hyvä miehellä on siinä pelailla pokeria tai maata ja katsoa telkkaria. Tai käydä suihkussa rauhassa. Ei se minulta onnistu. Annas olla kun ollaan pojan kanssa kaksin. Jo saa tämä äiti käydä rauhassa suihkussakin, kun poika leikkii leluillaan vessan avonaisen oven edessä. Kun miehet ovat kaksin, poika on kiltisti, eikä kitise isälle. Heti kun minut näkee/kuulee, niin vain äitin syliin voi rauhottua.
Ymmärrän ap:ta siinäkin, kun ei pääse lenkille. Itsekkin olen jo täysin kypsä tähän kotona kökkimiseen pojan kanssa. Pääsisi jonnekkin, jossa olisi muitakin... Seuraa. Wanted, new friends... Mies on päivät töissä, kaverit koulussa tai töissä tai asuvat toisessa kaupungissa. Äitiysloma loppuisi reilun kuukauden päästä, mutta eipä ole sitä työtä, jonne voisi " paeta" kotoa.
friidu80:
Joku kirjoitti lenkkeilystä koirien kanssa, niin meillä lähinnä koirat juoksee tuossa pihalla ihan vapaasti kun maalla asumme! Välillä käyn tuota yhtä ja samaa tietä rullaamassa edestakaisin, mikä on raivostuttavaa! Sekin minua juuri harmittaa kun lenkkeily on jäänyt niin vähälle maalle muuton vuoksi... kaupungissa tuli pari kertaa päivässä käytyä... sitä todella kaipaan! Täältä sitä ei tule lähettyä autolla ajamaan kaupungiin koirien kanssa lenkille... pitäisi kyllä varmaan ainakin 3 kertaa viikossa tekemään niin... siinä samalla pääsisi omat aivot tuulettumaan!
Tuota.. miksi maalla ei voi lenkkeillä? ..metsässä..pellolla.. missä vain.. Jos saat pääsi tuuletettua lenkkeilyllä kaupunkialueella niin ihan takuulla se tuulettuu maallaki kun vain olet ulkona ja itseksesi vaikka keskellä peltoa tai metsää ;)
Tässä vaiheessa ei varmasti yhtään lohduta mutta aivan takuulla elämä helpottuu näiltä yövalvomisilta hyvinkin pian..
Itse olen useamman lapsen äiti ja " valvonut 4 vuotta" ;) no ei sentäs mutta sillain tasaisesti lapset syntyneet että juur kun unihommat alkaneet tasoittua niin kas vauva on taas ollut talossa :)Miehet ei aina ymmärrä, eivät ihan oikeesti joten älä odota että miehesi lukee ajatuksesi tai muistaa sanomasi tai ymmärtäisi vihjeesi..ei, vaan sinun täytyy kunnolla pysäyttää häney keskustelemaan asiasta ja laittaa hänet valvomaan vkloppuna edes yhtenä yönä!
Minä yleensä olen sellainen, etten saa sanotuksi ja sitten tulee koko paketti kerralla... Näin siis piti meillä käydä, yksi aamu mies sanoi, että etkö saa sitä vielä tunniksi nukkumaan, anna vaikka tissiä tai joitain. Silloin mulla naksahti! Otin vauvan ja lähdin olohuoneeseen, itku tuli ja kun mies kuuli sen sanoi ettei nyt suuttua tarvitse. Sanoin etten ole suuttunut vaan suunnattoman loukkaantunut, että hän kuvittelee minun voivan vaientaa vauvan aina kun hän haluaa nukkua..... Taisi mennä viesti perille ja nyt ihan oma-aloitteisesti vapaapäivinään nousee vauvan kanssa ja tekee aamupuuhat ja tykkääkin siitä =)
Meillä syödään läpi yöt 3h välein ja välillä koitetaan herätä 4-5 aikaan. Nämä yöt rankimpia. Yksikin tunti aamulla lisää antaa kummasti voimia minulle ja voimia lisää se, että mies ymmärsi että tarvitsen apua =) Lisäksi jaksan arjet, kun tiedän että edessä on viikonloppu ja saan aamuisin hiukan vauvavapaata =)
Hei!
Meillä poika 8 kk, nukkuu perhepedissä, ja välillä vetäsee 10 tunnin yöunet, välillä herää sen 10 kertaa yössä. Silloin kyllä tietää olevansa väsynyt.
Mies on yleisesti ottaen ihana. Hellittelee ja rakastaa poikaansa, mutta totta on, että miehiltä uupuu sellainen luontainen " vaihdetaanpas vaippa" -meinikin. Vaihtaahan ne, kun ensin sanoo, että " vaihdapa pojallesi vaippa" .
Sama pätee sitten tässä äidin uupumis-asiassakin. Isä kyllä tietää, että lapsen hoitaminen käy työstä, mutta koska äidit kuolisi lastensa puolesta, eivät he tule ajatelleeksi, että vaimo/äiti haluaisi myös nukkua joskus.
Minä teen näin, JOS olen niin väsynyt, että päätä särkee jo valmiiksi kun silmänsä saa auki, ja tuntuu, että itku tulee silmään pelkästä väsymyksestä, että mieheni vapaapäivinä, tai kun hän menee vasta iltavuoroon, pojan heräillessä normaaliin klo 6.30-7 vedän ronskisti peiton korville ja käännän kylkeäni. Ja ihan vain kaikkien takia. Vain itse äitinä tietädän milloin raja on tullut vastaan.
Kun vauva sitten pöristelee ja juttelee omia juttujaan välissämme, availee miehenikin silmänsä ja huomaa, että ilmeisesti on hänen hommansa nyt nousta pojan kanssa. Sitten hän ottaa pojan kainaloon, vaihtaa vaipan ja hipsii olohuoneeseen. Syövät puuron ja tulevat sitten parin tunnin päästä kyselemään, joko se äitimamma jaksaa nousta, olisi kuulemma maitotilaus vetämässä. Sitten sitä jaksaakin jo hymyssä suin ottaa oman mukelonsa taas kainaloon ja tissille imuttelemaan ja pyöreillä silmillä tuijottamaan tyyliin: " me noustiinkin jo isin kanssa, että sinäkin äiti saat nukkua" .:) Sitten taas jaksaa nousta aamuhommiin ja aloittaa päivän pojan kanssa normaaleilla rutiineilla. Tehdä aamupesut pojalle jne, tai vaikkapa vaihtaa väärinpäin asennettu vaippa... (voi niitä miehiä...)
Tähän meillä meni pari kertaa niin, että mies vähän mielenosoituksella nousi puuskahtaen ja jupisi jotain siihen malliin että " kai se on jonkun pakko sitten nousta...kun ei saa edes vapaapäivänä nukkua..." Siihen kun nasevasti toteaa, että itsellä ei ole ns. vapaapäivää ollut edelliseen 8 kuukauteen, niin mieskin menee lopulta itseensä ja huomaa, että akut ladannut äiti on kaikkien kannalta mukavin äiti... :) Ja tietenkin sitten useimmiten isän vapaapäivinä otan pojan kainaloon ja supisen (kuitenkin sen verran kovaa, että mieskin kuulee), että noustaan ylös ja annetaan isin nukkua, kun on isin vapaapäivä.
Eli ihan selkeästi ja järkevästi ilman riidanhakua kerrot miehellesi, että alkaa mitta täyttyä ja tunnet oman vastuusi, että on ihan pakko saada nukuttua, muuten hajoaa pää. Varmaan miehelläsi on vapaapäiviä, jolloin hän voi muutaman tunnin aamulla olla lapsen kanssa, jotta saat vetästä vielä mojovat aamu-unet.
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!
Hei,
Ota pikku breikki ja jaksat paremmin!
Eli esim. kun mies tulee kotiin, sanot että lähdet käymään jossain (missä tahansa missä viihdyt: kaverilla, lenkillä, kaupoilla...). Mies osaa hoitaa tuon ikäistä ja puurotkin tulee annettua vaikka et ole kotona. Ja vaikkei ihan kellon tarkasti menisikään.
Pienikin tauko voi auttaa. Ja sitä kannattaa tehdä säännöllisesti!
Kannattaa pitää itse huoli omasta jaksamisestaan (eikä odottaa että toinen aina huomaa tehdä niin)! Ja viikonloppuna voi vaikka sopia, että molemmat saa nukkua toisena päivänä pitkään tms.
edellinen viesti karkasi. Oletko miettinyt unikoulua tassuttelemalla rahoittamaan yöt nukkumiselle? Tuon ikäinen ei tarvitse yöllä ruokaa, korkeintaan aikaisin aamulla. Unikoulun voisit pitää yhdessä miehesi kanssa, valvomalla vaikka vuoroöin. Meillä pidettiin unikoulu yhdessä isän kanssa 6kk iässä ja vaikka siihen viikko meni ja ekat yöt huudettiin ja rauhoiteltiin kymmeniä kertoja, niin nyt on jo 5kk:tta nukuttu putkeen lähes kaikki yöt (ja ne muutamat yhdellä herätyksellä). Toinen mitä itse pidän tärkeänä on oma aika ilman vauvaa, oli se sitten leffassa tai ostoksilla käyntiä tai vaikka lenkki ulkona. Ja kyllä äidilläkin on oikeus nukkua joku aamu pitkään, harvalla miehellä on sellainen työ, ettei pysty edes yhtä aamua viikossa äidille järjestämään. Kannattaa yrittää pitää huolta, että elämässä on muutakin kuin vauvan hoitaminen ja kotona oleminen ja isä viettää aikaa kaksin vauvan kanssa, vaikka se tarkoittaisikin enemmän huutoa. Kun isä hoitaa paljon vauvaa, on hänen helpompi ymmärtää, miksi äiti kaipaa sitä omaakin aikaa ja miksi neljän seinänä sisällä oleminen ahdistaa joskus.
Jos ukkosi ei meinaa tajuta, että tarttet unta niin sano suoraan että olet likimain sekoamispisteessä ja sun on pakko saada nukuttuakin. On ihan eri juttua vähän pitemmät yöunet kuin päikkärit, joitten aikaan ei edes aina saa unen päästä kiinni.
Pisti silmään nuo koirat (meilläkin on iso ja energinen koira) että niillä ei ole mitään aktiviteettia - eikö edes lenkkeilyn vertaa? Jos et käy koirien kanssa kunnon lenkillä päivän aikana niin siihen heti muutos, jos lapsi kitisee rattaissa niin anna kitistä eli ylös ulos ja lenkille, niin kroppakin saa virtaa siitä liikunnasta. Jos tuntuu että ei jaksa lähteä niin sitä suuremmalla syyllä pitää lähteä!
Itse olin äsken kuukauden ajan enemmän ja vähemmän kipeänä ja lopulta sain rintatulehduksen, oli ihan kamala olo kun ei pitkään aikaan kyennyt edes sinne lenkille, salille tms. Ja kyllä ilman sairasteluakin pää leviäisi jos vain sisällä istuisi. Nytkin on älyttömän energinen olo, kun miehellä on pääsiäinen vapaana, kerkeän hyvin kuntoilemaan ja lauantaina lähden oikein yöelämään tuulettumaan! ;D Ihan parasta on se, että typy 7kk on tämän viikon ajan sammunut yöunille klo 20-21 ja heräillyt vain pari kolme kertaa alkuyöstä.
Antaisin nyt melkein mitä tahansa terveestä vauvasta joka vaan heräilee öisin muutaman kerran.
Suurperheen äitinä, jonka 9kk kuopus on sairas tuntuu niin huvittavalta lukea näitä valituksia. Juuri äsken soitti lääkäri ja komensi meidät pääsiäiseksi osastolle.
Minä en ole nukkunut 13 vuoteen kuin muutaman katkeamattoman yön, joten kaikkeen tottuu. Olkaa ihmeessä onnellisia noista kullanmruistanne ja ajatelkaa, että se alkaa ajan kanssa helpottamaan. Vuoden päästä koko maailma näyttää erilaiselta, tämä on nyt tätä aikaa.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Varmaan aina löytyy joku, jolla menee huonommin. Teidänkin kohdallanne. Voi tuntua huvittavalta lukea näitä valituksia ja olen sen joskus täällä itsekin sanonut, kun lukee tilanteita jotka ovat sata kertaa helpompia kuin itsellä. Joskus se ärsyttää tosi paljon, kun joku valittaa ns. turhasta (miltä itsestään siis tuntuu) mutta onhan sekin totta että kuka sitä rajaa voi vetää, mistä kukakin on oikeutettu kokemaan huonoa oloa, väsymystä jne. Myönnän kyllä, että itselleni on joskus tullut ihan hirveä morkkis kun olen ollut tosi väsynyt ja hermoraunioisuuden partaalla, kun on alkanut miettiä miten onnekas sitä kuitenkin on kun lapsi on terve ja pääasiassa iloinen.. mutta sillä hetkellä kun väsyttää, ei tilanteita aina niin laajasti ehkä osaa ajatella tai vaikka osaisikin, niin ei se valitettavasti poista sitä jos meinaa vaikkapa nukahtaa pystyyn.
Silloin kun itse on aivan poikki niin se että tietää asioiden olevan kuitenkin hyvin kun on terve lapsi ja ongelmana vain esim. huonot yöunet, niin se ei sillä hetkellä itseä juurikaan auta kun meinaa suurin piirtein nukahtaa pystyyn vaikka ei ole mitään mahdollisuutta nukkua. Ja tosiaankin, aina löytyy joku jolla asiat on vielä huonommin.
Ymmärrän kyllä pointtisi 5xmamma, ikävää että teillä lapsi sairas ja kurja tilanne :( Hyvä, että kirjoituksessasi toit esille että tiedostat purkavasi nyt omaa väsymystäsi tähän ketjuun. Toivottavasti teillä tilanne helpottaa!
suosittelen, että ihan rohkeasti sanot miehellesi, että nyt olet uupunut ja olisi mukava, jos hän viettäisi aikaa vauvan kanssa, että saisit levättyä. Miehet harvoin huomaavat puolison väsymystä, jollei sitä itse ilmaise.
Kaikki väsyvät joskus. Olen huomannut joskus pyrkiväni täydellisyyteen, vaikkei sellaista kuin täydellinen äiti olekaan.
Jaksamista ja hyvää keväänjatkoa!
Shayen ja poika 8,5 kk
Mutta jos paha olo on niin eikös sitä ole hyvä saada puretuksi ja ajattelin tämän olevan hyvä paikka... täällä varmaan monta samassa tilanteessa olevaa äitiä!! Ystäville en jaksa/viitsi aina purkaa sydäntäni näissä asioissa, koska ystäväni ovat lapsettomia, eivät välttämättä ymmärrä turhautumistani!!
Varmaan löytyy monta perhettä, jossa asiat todellakin pahemmin... kaikkea jaksamista vaan niille, joiden lapsi/ lapset sairaita ym.
Joku kirjoitti lenkkeilystä koirien kanssa, niin meillä lähinnä koirat juoksee tuossa pihalla ihan vapaasti kun maalla asumme! Välillä käyn tuota yhtä ja samaa tietä rullaamassa edestakaisin, mikä on raivostuttavaa! Sekin minua juuri harmittaa kun lenkkeily on jäänyt niin vähälle maalle muuton vuoksi... kaupungissa tuli pari kertaa päivässä käytyä... sitä todella kaipaan! Täältä sitä ei tule lähettyä autolla ajamaan kaupungiin koirien kanssa lenkille... pitäisi kyllä varmaan ainakin 3 kertaa viikossa tekemään niin... siinä samalla pääsisi omat aivot tuulettumaan!
Soitinkin tuossa mummolle että ottaisiko tytön pariksi yöksi yökylään, jotta saisi ite levättyä ettei oikeesti pää räjähdä! Niin että huomenna koittaa vapaa päivä tytön hoidosta ja yönkin saa nukkua rauhassa... ihanaa!!!
Jaksamista muillekin uupuneille äideille ja rentouttavaa pääsiäistä!!
Siis itselläni on mielestäni hyvä mies, mutta hänen aivonsa on rakennettu miehen aivoiksi, jotka kuvittelevat, että nainen aina nauttii äitiydestä kaikessa raskaudessaankin. Meidän parisuhde on pelastettu sillä, että sanotaan suoraan mitä halutaan. Toisen ei tartte arvailla, eikä toisen tartte murjottaa, kun toinen ei tajua.
Kuulostaa niin tutulta toi sun kirjoitus. se on vaan totta että miehet on ihan eri planeetalta ku me....ja mä olen yrittänyt ymmärtää miestä. Hän on päivän duunissa, HÄN sen rahan tuon meille taloon, HÄN ostaa meille ruuat, vaatteet yms. joten mä en valita!!!!!!!!!!!1