Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhoja lapsia vaaditte pyytämään anteeksi?
04.04.2007 |
Meillä tyttö 1 v 8 kk ja olen ajatellut, että tätäkin taitoa olisi hyvä opetella. No pari kertaa on pikkuasioista pyytänytkin anteeksi. Illalla sitten puri minua ja sanoin, että oli tuhmasti tehty, pitää pyytää anteeksi kun äidille tuli paha mieli. Sanoin vielä, että sitten halataan kun on pyydetty anteeksi. Käänteli ja väänteli ja ei halunnut katsoa minua päinkään. Sitten rupesi tivaamaan että halataan. Pysyin tiukkana ja sanoin, että ensin pitää pyytää anteeksi. Lopulta sitten pyysi anteeksi (noin 2 min. päästä) ja kun halattiin, tuli iso itku (siis sellainen kiukkuitku, ei oikeasti surullinen itku) ja tästä ei meinannut tulla loppua millään. Mietinkin, että toiminko väärin? Onko liikaa vaatia noin pieneltä jo anteeksipyyntöä? Selkeästi kyllä tietää milloin on tehnyt pahojaan mutta voiko ymmärtää vielä anteeksi-sanan merkitystä? Verbaalisesti kyllä onnistuu, puhuu normaalisti kolmen-neljän sanan lauseita.
Kommentit (14)
Meillä pojat pian 2- ja 3- vuotiaita ja minusta paras tässä iässä on vielä halata. Ei ymmärrä vielä anteeksi sanaa mutta ymmärtää että halaus tuntuu hyvältä ja jos teloo toista niin halaus tuntuu silloin hyvältä.
Minusta on outoa katsella jos aikuinen tivaa lasta pyytämään ANTEEKSI kun tämä on vielä ihan pieni (kaatuu vielä vaikka maton kulmaan).
Meillä jos koiraan osuu lelu niin lapsi menee silittämään tai halaamaan. Siitä tykkää koirakin.
Me pidetään tätä halaamista yksinkertasena ja selkeänä. Muutenkin jos sattuu vaikka kaatumaan vahingossa ja tekee kipeetä niin otetaan syliin halattavaksi.
Väsyneenä jos tiuskin niin kerron lapsille että äiti on vihanen kun väsyttää ja pyydän anteeksi, halaan.
Anteeksi pyytämiset sitten vähän isommilta lapsilta, mutta halien kera ensin pikkuhiljaa opetellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti muutenkin lapsi saattaa hakea tuhmilla jutuilla vaan huomioo. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään miksi lapsi näprää tietokonetta. Parempi keksiä yhteistä puuhaa kuin kovasti karjua ja pitää mekkalaa. Lapsi saattaa kaivata syliä ja vanhemman huomioo..
Oliko niin kova paikka kun joutui antamaan periksi, että purkautui sitten kiukkuitkuna, vai mikähän oli? Normaalisti lapsi ei noin rupea itkemään. Siitä vaan tuli mieleen, että ymmärsikö asiaa kun siitä selkeästi tuli hänelle paha mieli, vai mikä mahtoi olla.
Meillä 2,5v lapsi ja jutellaan aina riitatilanteista jälkikäteen ja mietitään mikä voisi auttaa ja mitä voisi seuraavalla kerralla tehdä. Olen rohkaissut pyytämään anteeksi, mutta en ole vaatinut.
Minusta se tarkoittaa olen pahoillani, että tein sinua kohtaan väärin ja pahoitin mielesi, en tee samoin uudestaan.
Miehen mielestä se tarkoittaa voi paska jäin kiinni, mutta naidaan nyt kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on myös samanlaiset ajatukset, pakottaa ei saisi. Oma äitini aina yritti pakottaa ja en koskaan suostunut pyytämään anteeksi. Enkä pyydä vieläkään. Ja minusta se olisi tärkeä taito. Näköjään nyt kuitenkin siirrän vain huonoa mallia lapseeni. Voitko vielä 5 kertoa, miten keskustelunne lapsen kanssa suunnilleen menevät? Lapsesi on toki vähän vanhempi mutta mielellään kuulisin.
Ap
(niin ja 4 oli myös ap)
Oma käytöksesi on parasta esimerkkiä!!!!!!!
t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa sitten itseäänkin nolottaa ja hävettää kun tietää, ettei niin saa tehdä..? SItten tulee kyllä nätisti paijaamaan sitä kohtaa, mitä raapaisi.
Kun nämä harjoitukset keksin aloittaa, olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että itse pyydän anteeksi. Itsellä lapsen kanssa hermot kestävät hyvin eli anteeksipyydettävää ei juuri ole ollut. Kerran tosin tiuskaisin lapselle kun näpelöi tietokonetta vaikka monta kertaa olin kieltänyt (aika herkkä tyttö) ja kun näin surkean ilmeen, pyysin heti anteeksi. Siitä muuten seurasi aivan lohduton itku eli tavallaan huomasi tilanteen, että äiti olikin nyt tuhma ja nyt saa luvalla loukkaantua:) Toisaalta en tiedä, olisiko tuolloin minut pitänyt pyytää anteeksi, kun kuitenkin ihan aiheesta komensin.
Hmm. On tämä vaikeata, ensin olin pikkuvauvan äiti, jonka tärkein ominaisuus oli vaan olla lämmin ja lähellä ja nyt pitäisikin sitten ryhtyä toisinaan kovaksi kasvattajaksi. Tuntuu yllättävän vaikealta, varsinkin kun tyttö on, kuten sanottu, tosi herkkä. Kokeilee silti rajojaan ihan tietoisesti ja tuntuu, ettei komentaminen tehoa useimmiten yhtään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ennenkuin kukaan ehtii kommentoida, että tottakai kasvattaminen on aloitettu jo pikkuhiljaa eikä vasta nyt, mutta jotenkin juuri tänään heräsin tähän tilanteeseen:) Ja tämä anteeksipyyntö on nyt ollut kuvioissa vasta pari vk.
Ap
Vierailija:
Oma käytöksesi on parasta esimerkkiä!!!!!!!t. 3
Näin juuri! Jos et anna lapselle esimerkkiä ei tiedä kuinka toimia!
Pelkästään vaatia et voi jos et koskaan itse pyydä anteeksi!
Hyvä Sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten vieläkään osaa pyytää anteeksi, niin se pätee siis omiin aikuissuhteisiini, jotenkin se on lapsen kanssa eri. Onhan lapselle myöskin paljon helpompi kertoa, että rakastaa hurjasti (ainakin mielestäni), niin kaipa sama pätee anteeksipyyntöihin.
Ap
1,5-vuotiaana osasi jo nätisti pyytää anteeksi halaten. Aika pienenä lapset oppivat noita juttuja, jos vanhemmat ja muut läheiset ihmiset luontevasti pyytävät anteeksi, sanovat ole hyä ja kiitos jne.
Poika kohta 2-vuotias ja lähes aina sanoo oikeissa paikoissa, ole hyvä ja kiitos. Ja myös tuo anteeksipyytäminen on tuttua :)
on kielellinen viive, koska ei osaa pyytää anteeksi. ei taida sitä edes ymmärtää. ollaan kyllä harjoiteltu anteeksi pyytämistä.
lapsi täytti juuri 3v. ja on poika.