mun mies on vankilassa, vielä 3 vuotta, muita? kohtalokavereita?
Kommentit (10)
Entä sinun perheesi? Ovatko he hyväksyneet tilanteen vai painostaneet esim eroamaan?
aluksi oli kova paikka itselle, lähimmäisille, kaikille, mutta nyt sen on käynyt itselle läpi ja asiat ja tuska hellittänyt.
En tiennyt mieheni kuvioista mitään (ei itse käyttänyt, sotkeentui jupakkaan vähän omaa tyhmyyttään). Olin aivan järkyttynyt kun asia tuli ilmi ja olin ihan hajalla. Vähän aikaa kävin miestä katsomassa vankilassa, mutta sitten en vain enää jaksanut, otin eron. Häpesin ja koin että kaikki epäilivät minunkin sekaantuneen juttuun, vaikka minulla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Olin vihainen ja katkera, enkä kyllä enää ikinä luota kehenkään.
Miehelläsi on todella pitkä tuomio, ilmeisesti tappanut jonkun? Miten sinä koet suhteesi mieheesi ja siihen mitä hän on tehnyt?
Itse olen aina vihannut huumeita ja sitä kuinka ne tuhoavat ihmisten elämän, en vain voinut kestää ajatusta että mieheni oli sekaantunut sellaiseen...
Lähtiessään istumaan minä odotin esikoistamme..no,vaikeuksilta ei vältytty..tein lapsen rauhassa yksinäni enkä ollut tekemisissä mieheen vähään aikaan, mutta jotenkin sitten palattiin uudelleen yhteen ja nyt on kivasti mennyt:)
Onko työllistyminen vaikeaa, jos on ollut vankilassa, tarkistetaanko nämä tiedot?
käypä myös osastolla " Muut kriisit ja suru" ; siellä sellileskille oma ketju. Ketjussa myös ohjeet, jos haluat liittyä vertaistukiyhteisöön. Paljon voimia ja jaksamista toivotan :)
Tuittu, sellileski 01-07
itse olen ollut kaksi vuotta kiven sisällä ja sen jälkeen kun pääsin pois ainut vaihtoehto työllistymisen kannalta oli henkilöstö vuokraus tai suhteilla jos niitä on!! Melkein joka paikassa tutkitan rikos-historia perin pohjin joka vaikeuttaa sopeutumista melkoisesti! T:RIKSU-06-
tänä aikana kun mies on istunut tuomiotaan.
lapset 4v ja 1,5v ja kyllä oli erittäin suuri koetus suhteelle, mut rakkaus lopulta kriisien kautta vei voiton...
hyvin olen jaksellut, kotona olen tyttöjen kanssa.