Melkoinen tumpelo täytyy olla, että ampuu metsästyskaveriaan
Siinä ei ole kyllä katsottu yhtään mihin ampuu. Toivottavasti ei koske enää koskaan aseeseen.
Kommentit (23)
Hanski oli pyytänyt kaverinsa, Henkan, mukaan hirvi metsälle. Illalla oltiin sitten yhä, vastoin lähtiessä eläteltyjä toiveita, ilman hirven lihaa ja istuttiin laavulla nuotion ääressä lämmittelemässä, keittämässä pannukaffia ja oli siinä joku eväskin lämpiämässä folioissaan. Hanskia siinä vähän kismitti viimeisin hutilaukaus, varsinkin kun panoksetkin olivat käymässä jo vähiin. Henkka ilmoitti menevänsä laavun taakse kuselle. Hetkeä myöhemmin Hanski havahtui takaapäin kuuluviin ääniin, joten salamana ylös, kivääri kouraan ja tähtäys äänen suuntaan. Nyt sitä hirvenlihaa saatana. Kuului hätääntynyt ääni: - Älä nyt helvetissä ammu! Minä, Henkka, se tässä, morjens.
- Mutta ammuitte silti? sanoi syyttäjä oikeudessa. - No joo... Mutta kun se Henkka oli eläessään niin perkeleen kova valehtelemaan, että enhän minä voinut uskoa häntä silläkään kertaa, vastasi Hanski.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys." XD
Näin on, Helismaa nauraa sieltä pilvenreunalta näille rehujenmusuttajille.
Ja tämä tyyppi kehtaa vielä selittää, että luuli setänsä olevan hänen takanaan. Entä jos olisikin ollut? Tämä idiootti ei pysty käsittämään, että metsässä saattaa ylipäätään liikkua muitakin ihmisiä/eläimiä kuin hän ja setänsä. Tapaturma juu, hah!