Miehen mielestä puhelukeskustelu on sama kuin tapaaminen

Mitä tehdä? Töissä on vaikea tilanne ollut koko viikon. Silti eilenkin vastailin miehen useisiin viesteihin, koska hän ahdistuu jos ei saa pian vastausta. Tämä uusi tapailumies (anteeksi!) tykkää viesteillä aamusta iltaan sanoo, että voi mielellään keskustella kanssani ja lohduttaa. Mies asuu alle kilometrin päässä, joten ajattelin että ehkä voimme nähdä pikaiseen. Mutta mies sanookin, että haluaa viettää illan kotona yksin elokuvia katsoen, koska on niin väsynyt, mutta voisin soittaa hänelle, jos ahdistaa liikaa. Sanon, että näkisin mielummin, puhelu tuntuu oudolta kun asumme niin lähekkäin. Mies sanoo, että tarvitsee omaa rauhaa ja siksi puhelu sopii paremmin. Samalla mies haluaa kuitenkin koko ajan viesteillä jotakin arkisia muita juttuja. Ei kai tällaista nyt voi olla, että ollaan koko ajan yhteydessä muttei voida nähdä?

Olenko ainoa jonka mielestä tapaaminen on tapaaminen, puhelinkeskustelu ihan eri asia, ja jos haluaa omaa rauhaa, ei silloin viesteile toiselle koko ajan? Eihän siinä ehdi tulla edes ikävä. Viikon sisään ollaan miehen aloitteesta nähty jo kaksi kertaa, kerran minun aloitteestani. Nyt kun todella haluaisin tavata ja kaipaisin läsnäoloa, mies ehdottaa puhelua alle kilometrin päästä, koska on liian väsynyt tavatakseen. 

Enkö mä vain ymmärrä tätä nykyistä koko ajan online-elämää?