Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan vaihto burnoutin jälkeen
15.08.2025 |
Tässä vähän punnitsen, onko parempi vaihtaa vai jäädä. Sain burnoutin töissä, nyt sairasloman jälkeen olen pari viikkoa ollut töissä. Olo on erilainen, osaan himmata ja lukea paremmin jaksamistani. Rankkaa on silti ollut ja tuntuu että työviikon jälkeen on kuitti. Työstämistä on edelleen tehtävänä, että löydän oikean tavan olla. Jotkut asiat työpaikalla eivät kuitenkaan tule muuttumaan, ja mun pitäisi niihin sopeutua jotta voisin jatkaa. Samoja ongelmia ei välttämättä muualla olisi, mutta jos nyt vaihdan, jääkö paranemisprosessi jotenkin kesken? Toisaalta ne painavat jutut eivät välttämättä olisi läsnä muualla ja pääsisin tietyllä tavalla helpommalla. Mutta tilalle voi tulla uusia ongelmia, joita en välttämättä heti tunnista ja ajan itseni taas uupumukseen huomaamattani. Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (26)
20: Kuulostaa lähes samanlaiselta kuin siipan työ edellisen laman aikaan eräässä suunnittelutoimistossa. Onneksi työttömyysputki tuli ennen kuin meni burnikseen asti. Sittemmin joidenkin pätkätöiden jälkeen hän sai lisäkoulutusta suorittavalle alalle ja on ollut tyytyväinen töissään. Ei kuulemma enää suunnittelutoimistoon ikinä, jos vaan voi itse yhtään vaikuttaa asiaan. Vaimona olen samaa mieltä, aivan hirvittävää oli katsoa, mikä aika työhön voikaan mennä eikä se laman takia juuri edes lompakossa näkynyt. Yritä ihmeessä selvittää, millä spekseillä pääsisit suorittavalle puolelle, lisäkoulutukset jne. Tsemppiä joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä lähdin burnoutin jälkeen. Itse asiassa olin jo sopinut uudesta työstä ennen sairaslomalle joutumista. Tilanne vaan paheni kun kerroin, että lähden. Irtisanomisaikani oli kuukausia, ja esimies menetti kaiken kiinnostuksen hyvinvointiini. Pusersi varmaan kostoksi viimeiset mehut irti, vaikka kerroin jo pitkään, että nykymenolla joudun saikulle.
Eräänä aamuna, noin 2 kk ennen viimeistä työpäivää, itku ei vaan loppunut. Soitin työterveyshoitajalle, joka hänkin hätääntyi tilastani. Samalle päivälle järjestyi hoitajan, lääkärin ja psykologin aika. Saikullehan jouduin tai pääsin. Olisivat kirjoittaneet sitä työsuhteen loppuun asti, mutta palasin jo 5 viikon kuluttua. 3 vikaa viikkoa sinnittelin. Eivät edes lomia antaneet käyttää - torstaina vielä vanhassa työssä ja perjantaina jo uudessa.
Useampi kuukausi uudessa takana, eikä ongelmaa jaksaa työssä. Ei tämäkään työpaikka täydellinen ole, mutta ei sentään yhtä sairas kuin entinen. Vasta nyt tajuan kuinka surkea esimies minulla oli.
Vierailija kirjoitti:
20: Kuulostaa lähes samanlaiselta kuin siipan työ edellisen laman aikaan eräässä suunnittelutoimistossa. Onneksi työttömyysputki tuli ennen kuin meni burnikseen asti. Sittemmin joidenkin pätkätöiden jälkeen hän sai lisäkoulutusta suorittavalle alalle ja on ollut tyytyväinen töissään. Ei kuulemma enää suunnittelutoimistoon ikinä, jos vaan voi itse yhtään vaikuttaa asiaan. Vaimona olen samaa mieltä, aivan hirvittävää oli katsoa, mikä aika työhön voikaan mennä eikä se laman takia juuri edes lompakossa näkynyt. Yritä ihmeessä selvittää, millä spekseillä pääsisit suorittavalle puolelle, lisäkoulutukset jne. Tsemppiä joka tapauksessa.
Hyvä näkökulma! Jos oma siippani olisi sijassani, sanoisin ihan samaa! Jotenkin vaikea sitä on vaan itselleen myöntää. Muille on niin paljon lempeämpi ja ymmärtäväisempi! Käytännön koulutus alalle mulla jo on, vain luvat puuttuisi. Haalarihommat jäi aikanaan juuri niiden haalareiden takia, naiselle turhan raskasta vaihtelevissa olosuhteissa. En koe pystyväni tekemään sitä esim raskaana tai vaihdevuosina, vaikka joku muu pystyisikin. Mutta idea napattu, kiitos tuesta ja näkökulmasta. Työterveydessäkin käskivät kohdella ja puhua itselleen kuin ystävälle. Muistutit siitä juuri, kiitos! Ap
Vierailija kirjoitti:
No mä lähdin burnoutin jälkeen. Itse asiassa olin jo sopinut uudesta työstä ennen sairaslomalle joutumista. Tilanne vaan paheni kun kerroin, että lähden. Irtisanomisaikani oli kuukausia, ja esimies menetti kaiken kiinnostuksen hyvinvointiini. Pusersi varmaan kostoksi viimeiset mehut irti, vaikka kerroin jo pitkään, että nykymenolla joudun saikulle.
Eräänä aamuna, noin 2 kk ennen viimeistä työpäivää, itku ei vaan loppunut. Soitin työterveyshoitajalle, joka hänkin hätääntyi tilastani. Samalle päivälle järjestyi hoitajan, lääkärin ja psykologin aika. Saikullehan jouduin tai pääsin. Olisivat kirjoittaneet sitä työsuhteen loppuun asti, mutta palasin jo 5 viikon kuluttua. 3 vikaa viikkoa sinnittelin. Eivät edes lomia antaneet käyttää - torstaina vielä vanhassa työssä ja perjantaina jo uudessa.
Useampi kuukausi uudessa takana, eikä ongelmaa jaksaa työssä. Ei tämäkään työpaikka täydellinen ole, mutta ei sentään yht
Voi jestas, aivan järkyttävää! Mutta hyvä kuulla että tuollaisen jälkeen pystyi suoraan aloittamaan muualla ja että heti helpotti. Siis se akuutein hätätila, varmasti työstämistä on vielä pitkälle jälkeenpäinkin, mutta pahin oli ohi! Ja vähän on kutina, että omatkin silmät aukenee sitten jälkikäteen. Tiedän, miten erilaisia työpaikkoja voi olla ja tämä nykyinen ei kyllä koskaan ole parhaimmalta tuntunut. Kiitos kun jaoit, tästä sai sisua! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä lähdin burnoutin jälkeen. Itse asiassa olin jo sopinut uudesta työstä ennen sairaslomalle joutumista. Tilanne vaan paheni kun kerroin, että lähden. Irtisanomisaikani oli kuukausia, ja esimies menetti kaiken kiinnostuksen hyvinvointiini. Pusersi varmaan kostoksi viimeiset mehut irti, vaikka kerroin jo pitkään, että nykymenolla joudun saikulle.
Eräänä aamuna, noin 2 kk ennen viimeistä työpäivää, itku ei vaan loppunut. Soitin työterveyshoitajalle, joka hänkin hätääntyi tilastani. Samalle päivälle järjestyi hoitajan, lääkärin ja psykologin aika. Saikullehan jouduin tai pääsin. Olisivat kirjoittaneet sitä työsuhteen loppuun asti, mutta palasin jo 5 viikon kuluttua. 3 vikaa viikkoa sinnittelin. Eivät edes lomia antaneet käyttää - torstaina vielä vanhassa työssä ja perjantaina jo uudessa.
Useampi kuukausi uudessa takana, eikä ongelmaa jaksaa työssä. Ei tämäkäänKyllä se Ap siitä! Kyllä minuakin saikulla pelotti, että miten toivun, kun en viikkoihin jaksanut kuin nukkua ja itkeä. Mikään ei piristänyt. Uudessa työssä auttaa jaksamaan esihenkilö, joka on normaaleilla sosiaalisilla ja johtamistaidoilla varustettu. Työpäivät eivät enää ole 12-16 h. Jo se auttaa jaksamaan..
15: Jokunen kuukausi sitten Suomen Kuvalehdessä oli juttu kadonneista sihteereistä, erittäin hyvä artikkeli. Moni asiantuntija manasi lisääntyneistä töistä, jotka ennen tekivät sihteerit. Ne työt vievät kumminkin monelta turhan paljon aikaa ydintehtäviltä, eli kiireitä ja ylitöitähän tuo tekee ja virheiden riski kasvaa koko ajan.