Työpaikan vaihto burnoutin jälkeen

Millä alalla olet? Paljonko käytännön asioita pystyy muuttamaan työssäsi? Jos kaikki palaa samaan, sairastut uudestaan.

Onko pomo micromanageroiva? Onko muita jotka on saaneet burn outteja?

Ajat tuppaavat muuttumaan, eli vaikka työpaikalla nyt olisi erityisen raskasta, niin kaikki muuttuu pidemmällä aikavälillä. Eihän mikään pysy vuosikausia samana. Ihmisetkin vaihtuvat ennemmin tai myöhemmin. Eli voi siis olla, että sinun kohdalla asiat saattaisivat muuttua parempaan nykyisessä työpaikassasi jos jaksat sinnitellä vaikeamman kauden yli.

Mikään työpaikka ei ole täydellisen auvoinen. Sekin on hyvä muistaa. Tietyllä tapaa vaikeudet kuuluvat elämään. Ne ovat osa luonnollista elämää.

Loppuun palanut työntekijä on huonon johtamisen tulos.

Olen palanut niin pahasti loppuun että sairastuin vakavasti psyykkisesti. Sairaudesta ei voi parantua ja se on minulla elämäni loppuun asti. Irtisanoutuminen oli ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla olet? Paljonko käytännön asioita pystyy muuttamaan työssäsi? Jos kaikki palaa samaan, sairastut uudestaan.

Inssi. Osasyy oli muiden auttaminen, en sanonut kenellekään ei vaan etsin tiedot, jos en suoriltaan osannut. Tästä opettelen nyt kyllä pois, en edes ole vastuussa perehdyttämisestä! Halusin vain olla avuksi, koska tiesin kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä jotain. Yksi muuttumaton juttu on HR, he vaativat tiettyä rutiinia, mikä tulee kuormittamaan joka päivä. Yksi hassunhauska idea, jota en enempää lähde avaamaan, kyse on turvallisuudentunteen menettämisestä. Ja toinen muuttumaton asia taitaa olla lisätty työtehtävä, joka ei ole ydinalaani, vaan puhtaasti ylimääräinen lisätyö, mikä syö motivaatiota. Jos saisin keskittyä vain omaan tekemiseeni, voisin jatkaakin. Kaikki tuo ylimääräinen sälä vaivaa, ja niihin en voi vaikuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Onko pomo micromanageroiva? Onko muita jotka on saaneet burn outteja?

Johtajuus on hajautettu. Mun pitää työssäni "totella" pomoni lisäksi kahta pikkupomoa ja päälle vielä "ylempänä" olevaa kollegaa. Lopulta en tiedä, kenen sana on se viimeinen. Ja kyllä, oireilijoita on muitakin ja muissa organisaatioissa puhtaita burnouteja kyllä löytyy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajat tuppaavat muuttumaan, eli vaikka työpaikalla nyt olisi erityisen raskasta, niin kaikki muuttuu pidemmällä aikavälillä. Eihän mikään pysy vuosikausia samana. Ihmisetkin vaihtuvat ennemmin tai myöhemmin. Eli voi siis olla, että sinun kohdalla asiat saattaisivat muuttua parempaan nykyisessä työpaikassasi jos jaksat sinnitellä vaikeamman kauden yli.

Mikään työpaikka ei ole täydellisen auvoinen. Sekin on hyvä muistaa. Tietyllä tapaa vaikeudet kuuluvat elämään. Ne ovat osa luonnollista elämää.

Ihan totta! Työpaikallani on muuttunut paljon sinä aikana kun olen talossa ollut. Ja suurin osa kyllä huonompaan suuntaan. Konsultti kävi tekemässä muutoksia, jotka ovat hienoja paperilla, mutta käytännössä eivät toimi. Tästä alkoi alamäki, ja pelkään että hullumaksi menee, kun yrittävät nyt väkisin runtata asiaansa läpi. Pitää tulla isompi burnoutien aalto, ennenkuin tajuavat virheensä. Tästä on kyllä annettu palautetta, mutta eivät vaan usko. Varmasti joskus asiat muuttuu paremmaksi, mutta olenko siinä vaiheessa jo seinähullu... Ap

Ei tule muuttumaan, juokse

Vierailija kirjoitti:

Ja toinen muuttumaton asia taitaa olla lisätty työtehtävä, joka ei ole ydinalaani, vaan puhtaasti ylimääräinen lisätyö, mikä syö motivaatiota. Jos saisin keskittyä vain omaan tekemiseeni, voisin jatkaakin. Kaikki tuo ylimääräinen sälä vaivaa, ja niihin en voi vaikuttaa...

Sori, mutta kuulostat aika joustamattomalta, siis työminäsi ja olpimisesi suhteen. Ja nyt joku sieltä kiljuu, että juuri liiallisen joustamisen takia ihmiset sjautuvat burnoutiin mutta en tarkoita sitä, että joustetaan mihin tahansa kynnysmattona, vaan sitä, että minäkuva ja kuva omasta ammatillisesta identiteetistä pitöisi olla jnoustava ja kehityskykyinen, että voisi kehittyä alansa mukana, eikä putoaisi kyydistä. Toisin sanoen, jos sun työtehtäviin on tullut pysyvästi lisää jotain, se on nyt osa sun Ydintehtävää. Vastaavasti ole olemassa sellaista Ydintehtävää, joka pysyisi ikuisesti samana tai samanlaisena, vaan se muuttuu ja tulee sina muuttumaan sen mukaan, mitä työnantaja js ala ylipäänsä vaativat. Ei pidä jumittautua mihinkään, ton parempi pitää ammatti-identiteettinsä joustavana, jottei jumitu johonkin, mille ei ole käyttöä, eikä kysyntää työmarkkinoillakaan.

Eikö sairastumistasi ole käsitelty työpaikalla? Varhaisen tuen keskustelu pitäisi olla pitkän sairasloman jälkeen vai onko se käytössä vain julkisella puolella? Sitä kautta voisit myös tuoda epäkohtia esiin jos ei muuten onnistu ja työolojasi pitäisi pystyä mukauttamaan tilanteeseesi.

Jos työpaikalla on sellaisia asioita, jotka estävät toipumisesi, eikä niitä voida taklata, voi vaihto olla paras vaihtoehto. Huomioi kuitenkin että itse työpaikan vaihto ja uuden opettelu voi olla hyvin raskasta. Varsinkin jos vielä toivut. Sudenkuoppa on myös uudessa paikassa näyttämisenhalu, jolloin voit taas ajaa itsesi loppuun. Itsellä meinasi tapahtua näin ja meni vuosi työpaikan vaihdon jälkeen, että olin oikeasti päässyt uuteen hommaan ja organisaatioon kiinni (olin 38v). Omasta burnis-toipumisesta oli tällöin jo useampi vuosi ja ajattelin että aikanaan oli parempi parannella rauhassa vanhassa työpaikassa ja tehdä pesäeroa itseä rasittaviin tehtäviin.

Usein tutkimuksissa on havaittu, että juuri tunnolliset sairastuvat uupumukseen. Silloin itseltä vaaditaan koko ajan liikaa, vaikka kukaan ympärillä ei sitä tee. Jos kohdallasi tämä on se ydinongelma, ei se tule muuttumaan toisessakaan ympäristössä, ellet opi laskemaan kriteereitäsi.

Mutta joskus myös ympäristöllä on roolinsa. Jo mainittu huono johtaminen, kuten epäselvät tavoitteet, epäselvät vastuut ja olematon palaute ajavat myös muut kuin tunnolliset uupumukseen. Itse myös työskentelin alalla, jolle oli tyypillistä jatkuvat määräajat ja kiireessä säntäily, mikä johti reaktiiviseen työmoodiin ja hermoston ylikierroksiin. Voin vahvistaa, että kaikki ongelmat jäivät sille työpaikalle eivätkä ole toistuneet muissa työpaikoissa, joissa ei ole samanlaista määräaika-kulttuuria.

Ja henkilöihin.

Minä lähtisin. Meillä oli vastaavaa, mutta työnantaja ei puuttunut epäkohtiin, asia kuitattiin niin että nykyään työpaikan vaihtaminen on normaalia, että ei kukaan ole enää nykypäivänä samalla työnantajalla 40 vuotta. Eli nosta kytkintä tai mikään ei muutu. Mulla jo työpaikan lähestyminen sai lopulta aikaan stressireaktion ja ainoa ratkaisu oli aloittaa puhtaalta pöydältä. Nyt kohta vuosi täynnä uudessa työpaikassa, enkä ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toinen muuttumaton asia taitaa olla lisätty työtehtävä, joka ei ole ydinalaani, vaan puhtaasti ylimääräinen lisätyö, mikä syö motivaatiota. Jos saisin keskittyä vain omaan tekemiseeni, voisin jatkaakin. Kaikki tuo ylimääräinen sälä vaivaa, ja niihin en voi vaikuttaa...

Sori, mutta kuulostat aika joustamattomalta, siis työminäsi ja olpimisesi suhteen. Ja nyt joku sieltä kiljuu, että juuri liiallisen joustamisen takia ihmiset sjautuvat burnoutiin mutta en tarkoita sitä, että joustetaan mihin tahansa kynnysmattona, vaan sitä, että minäkuva ja kuva omasta ammatillisesta identiteetistä pitöisi olla jnoustava ja kehityskykyinen, että voisi kehittyä alansa mukana, eikä putoaisi kyydistä. Toisin sanoen, jos sun työtehtäviin on tullut pysyvästi lisää jotain, se on nyt osa sun Ydintehtävää.

Joo siis tajuan, mitä tarkoitat ja asenteesta tässä onkin kyse. Yleensä uran aikana edetään, eikä tulla alaspäin. Tuo lisähomma oli ennen sihteerihommia, mutta tuli meille asiantuntijoille lisätaakaksi. Se tuntuu ammattitaitomme vähättelyltä, ydintyömme on paljon haastavampaa ja käyttäisimme työaikamme mieluummin siihen, missä osaamisestamme on oikeasti hyötyä. Mutta ymmärsin pointtisi, ja allekirjoitan sen tosiaan siltä osin, että pitää kehittyä ja olla valmis uusiin haasteisiin. Tässä tapauksessa kävi vain juuri toisinpäin. Ap

Burnoutit ovat pelkkää tekovalhetta. Olkaa vaan tyytyväisiä työpaikastanne helpoissa toimisto töissänne. Luuserit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pomo micromanageroiva? Onko muita jotka on saaneet burn outteja?

Johtajuus on hajautettu. Mun pitää työssäni "totella" pomoni lisäksi kahta pikkupomoa ja päälle vielä "ylempänä" olevaa kollegaa. Lopulta en tiedä, kenen sana on se viimeinen. Ja kyllä, oireilijoita on muitakin ja muissa organisaatioissa puhtaita burnouteja kyllä löytyy. Ap

Eli kyseessä ammattitaidoton organisaation johto. Ei muuta kuin toimarille palautetta.

Asiaa ei ole työpaikalla käsitelty mitenkään. Pomo vastaili ilmoituksiini sairasloman jatkosta vain tyyliin ok ja toipumisia. Palattuani, ei mitään. Työterveyden kanssa homma on toiminut, he tsemppasivat, antoivat vinkkejä ja sain suositukset kelan terapiaan ja sinne olen menossa. En tiedä yhtään, miten asia hoidetaan työpaikalla. Kuuluuko mun pyytää keskustelua pomon kanssa? Hän tuntuu nyt etäiseltä, kun ei ole kysellyt mitään. Aiemmin soitti eräästä asiasta ihan kotiin asti, kun häntä jäi vaivaamaan eräs konflikti. Ihan kuin häntä ei kiinnostaisi ollenkaan, ei sellaiselle on vähän vaikea alkaa puhumaan asioista, jotka vaikuttavat niin syvästi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla olet? Paljonko käytännön asioita pystyy muuttamaan työssäsi? Jos kaikki palaa samaan, sairastut uudestaan.

Inssi. Osasyy oli muiden auttaminen, en sanonut kenellekään ei vaan etsin tiedot, jos en suoriltaan osannut. Tästä opettelen nyt kyllä pois, en edes ole vastuussa perehdyttämisestä! Halusin vain olla avuksi, koska tiesin kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä jotain. Yksi muuttumaton juttu on HR, he vaativat tiettyä rutiinia, mikä tulee kuormittamaan joka päivä. Yksi hassunhauska idea, jota en enempää lähde avaamaan, kyse on turvallisuudentunteen menettämisestä. Ja toinen muuttumaton asia taitaa olla lisätty työtehtävä, joka ei ole ydinalaani, vaan puhtaasti ylimääräinen lisätyö, mikä syö motivaatiota. Jos saisin keskittyä vain omaan tekemiseeni, voisin jatkaakin. Kaikki tuo ylimääräinen sälä vaivaa, ja niihin en voi vaikuttaa...

Minkä alan inssi? Tekninen alahan on erittäin laaja. Onnistuuko alallasi inssin työt suorittavammalla puolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla olet? Paljonko käytännön asioita pystyy muuttamaan työssäsi? Jos kaikki palaa samaan, sairastut uudestaan.

Inssi. Osasyy oli muiden auttaminen, en sanonut kenellekään ei vaan etsin tiedot, jos en suoriltaan osannut. Tästä opettelen nyt kyllä pois, en edes ole vastuussa perehdyttämisestä! Halusin vain olla avuksi, koska tiesin kuinka ärsyttävää on kun ei tiedä jotain. Yksi muuttumaton juttu on HR, he vaativat tiettyä rutiinia, mikä tulee kuormittamaan joka päivä. Yksi hassunhauska idea, jota en enempää lähde avaamaan, kyse on turvallisuudentunteen menettämisestä. Ja toinen muuttumaton asia taitaa olla lisätty työtehtävä, joka ei ole ydinalaani, vaan puhtaasti ylimääräinen lisätyö, mikä syö motivaatiota. Jos saisin keskittyä vain omaan tekemiseeni, voisin jatkaakin. Kaikki tuo ylimääräinen sälä vaivaa,

Minkä alan inssi? Tekninen alahan on erittäin laaja. Onnistuuko alallasi inssin työt suorittavammalla puolella?

Tää lainaaminen ei nyt oikein onnistu, vastaan nyt 19:sta. Alaa en kerro, ettei kohdistu, olen jo nyt kertonut paljon yksityiskohtia. Onnistuisi, ja suorittavampi puoli on kyllä aina kiinnostanut enemmän. Just mietin, että nykyinen työ oli vähän pakko ottaa, kun silloin oli alalla hiljaisempaa. Tiesin, että työ on aikalailla toistoa ja tylsää, silloin se sopi hyvin. Nyt kun tuli tämä uupuminen, havahduin että taidan olla vain liian kaukana itselle sopivista hommista. Eli ns. kentältä. Ehkä toimistossa kykkiminen tekee mökkihöperöksi ja omassa kuplassa olemista, jossa organisaation dynamiikka korostuu liikaa. Jos näkisi enemmän ihmisiä ja maailmaa, työpaikasta tulisi vain pääkallopaikka jossa piipahtaa kahvilla ja läppärillä pari tuntia päivässä.