Miten teillä on totetutettu vanhuksen omat rahat, kun edunvalvontavaltuutus on haettu voimaan?

Muutenkin on ihan normaalia, että edunvalvoja antaa valvottavalle käyttörahaa jos henkilö pystyy rahaa käyttämään. Ei edunvalvonta tarkoita sitä, että joka senttiä vahditaan. 

Vanhus voi kuitenkin olla jo kykenemätön tekemäön suuria taloudellisia päätöksiä tai täyttämään veroilmoituksen, mutta hän voi kuitenkin olla kykenevä käymään kaupassa, ravintolassa syömässä tai kulkemaan taksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan DVV:n ohje on se, että päätiliin (tili, jonne tulee eläke ym. ja jolta laskut maksetaan) on oikeus vain edunvalvontavaltuutetulla / edunvalvojalla, ja päämiehellä (= äitisi) itsellään on omassa käytössään oleva tili käyttövaroja varten. Avaa äidillesi tämä omaan käyttöön tuleva tili ja sille debit-kortti. Sitten siirrät päätililtä aina sopivan summan rahaa omassa käytössä olevalle tilille. Niin kauan kuin äitisi pystyy käyttämään korttia, on paljon kätevämpää, että hän käyttää tätä korttia eikä käteistä rahaa.

T. Edunvalvoja

Jaa, että jos on tähän asti aina kaupassa maksanut käteisellä, niin nyt alkaisikin maksaa kortilla? Ei ala.

Lähimaksu on kyllä normaalisti paljon helpompaa kuin käteisen käyttö. Kun vielä saisi PINien kyselyt kokonaan pois muuten kuin Goo

Valitettavsti minkään, edes älyttömän helpon, uuden maksutavan opettelu ei enää onnistu

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on yleisessä edunvalvonnassa, niin sun rahankäyttöoikeudet on loppu. Jos olet itse edunvälvoja, niin olet vastuussa kaikesta ja joudut tekemään tilityksen, joka ainoasta vessapaperita (vaikka).

....

Äiti kait jollain tasolla tiennyt sairastuneensa muistisairauteen, antanut mulle tilinkäyttöoikeuden ja pankkikortin tunnusluvun. Siinä omalla allekirjoituksella maksoin hänen laskujaan, hänen tililtään. Suurin osa laskuista oli suoramaksuja eikä ongelmia juurikaan.

 

Eikös pankkikortin tunnusluku ole sellainen, että sitä tunnusta ei saa antaa toiselle, pankki voi perua ja ottaa kortin pois kokonaan, jos sääntöä eri noudata. Vaan tilin käyttöoikeus pitää olla liitetty omaan pankkikorttin, eli käytät äitisi tiliä omalla pankkikortilla.

Joo. Jos tilinomistaja ei pysty itse käyttämään pankkikorttia, voi tiliin (hänen luvallaan) hankkia oman pankkikortin toiselle henkilölle. Olennainen ero tunnusluvun antamiseen on siinä, että järjestelmään jää selvä jälki siitä, että nostot/maksut on tehnyt toinen henkilö. Sen vuoksi toisen kortin hankkiminen on ok, kun taas oman kortin tunnusluvun antaminen toiselle on pankin käyttöehtojen vastaista.

Vierailija kirjoitti:

"Äitini käyttää vain käteistä."

 

Siinähän sä vastasit itsellesi.

ap tarkoitta kait- etä äiti joo käyttää käteistä jonka Nostaa ihte luukusta. Mutta kun kortissa on myös lähimaksuominaisuus  niin jos joutuu joron teille, niin joku muukin voi käyttää.

Toinen vaihtoehto mitä aappi tarkoittaa, että hää nostais vanhukselle valmiiksi käteistä jolloin vanhus ei olisi tekemisissä sen kortin kanssa minkään vertaan. Joko nää tajusit, et... no voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Nostat käteissumman valmiiksi vaikka viikkotasolla ja annat hänelle käytettäväksi. 

Tämä on hyvä jos vain mahdollinen, eli asutte lähellä. Toki lähimaksulinen kortti ok, jos käyttötillä ei pidetä sitten paljon rahaa. Ja jos käytti muutenkin käteistä niin opettelu kortin käyttöön voi olla hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulkekaa se lähimaksuominaisuus, ja nostoraja johonkin 50€/vrk. Niin jos kortti katoaa jää tappio pieneksi. Mutta hyvä olisi mummon liikkua ja käyttää aivojaan tuollaiseen, jos kaikki tekeminen loppuu, se pää hajoaa lopullisesti todella nopeasti, muusta kropasta puhumattakaan.

Ainakaan Nordean korteista lähimaksua ei saa poistettua käytöstä

Nimenomaan saa, ja tämän tiedän kokemuksesta. Itselläni ei Nordean pankki- luottokorttiyhdistelmäkortissa ole lähimaksua ollenkaan. Ihan tietoisesti. Sit normikäytössä on ihan vaan pankkikortti, jossa lähimaksu on rajattu 50€ summaan. Tämäkin tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulkekaa se lähimaksuominaisuus, ja nostoraja johonkin 50€/vrk. Niin jos kortti katoaa jää tappio pieneksi. Mutta hyvä olisi mummon liikkua ja käyttää aivojaan tuollaiseen, jos kaikki tekeminen loppuu, se pää hajoaa lopullisesti todella nopeasti, muusta kropasta puhumattakaan.

Ainakaan Nordean korteista lähimaksua ei saa poistettua käytöstä

Nimenomaan saa, ja tämän tiedän kokemuksesta. Itselläni ei Nordean pankki- luottokorttiyhdistelmäkortissa ole lähimaksua ollenkaan. Ihan tietoisesti. Sit normikäytössä on ihan vaan pankkikortti, jossa lähimaksu on rajattu 50€ summaan. Tämäkin tietoisesti.

No se luottokortin hukkaaminen onkin sitten pahempi juttu kuin lähimaksu. Eli ei luottokorttia vanhuksen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulkekaa se lähimaksuominaisuus, ja nostoraja johonkin 50€/vrk. Niin jos kortti katoaa jää tappio pieneksi. Mutta hyvä olisi mummon liikkua ja käyttää aivojaan tuollaiseen, jos kaikki tekeminen loppuu, se pää hajoaa lopullisesti todella nopeasti, muusta kropasta puhumattakaan.

Ainakaan Nordean korteista lähimaksua ei saa poistettua käytöstä

Nimenomaan saa, ja tämän tiedän kokemuksesta. Itselläni ei Nordean pankki- luottokorttiyhdistelmäkortissa ole lähimaksua ollenkaan. Ihan tietoisesti. Sit normikäytössä on ihan vaan pankkikortti, jossa lähimaksu on rajattu 50€ summaan. Tämäkin tietoisesti.

Eikö lähimaksu ole aina max 50e, josta isommasta kysytään pin-koodi. Ja ihan ilman että tietoisesti tämmöinen raja valittu itse. Ja varkaat tasan tietävät tämänkin.

Käteinen on varmaan helpoin ja varmin tapa, jos pääset hakemaan sitä tarpeeksi usein. Lisäksi on hyvä varmuuden vuoksi pitää ainakin 1-2 viikon summan suuruinen hätävara hänen kotona.

Jos käteisen sijaan pystyy ja haluaa käyttää itse debit-korttia, niin se on käteistä helpompi. Silloin kannattaa olla siihen käyttöön oma tili, jossa ei ole kerrallaan liian suuria summia.

Vaikea keksiä muita järkeviä vaihtoehtoja.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan DVV:n ohje on se, että päätiliin (tili, jonne tulee eläke ym. ja jolta laskut maksetaan) on oikeus vain edunvalvontavaltuutetulla / edunvalvojalla, ja päämiehellä (= äitisi) itsellään on omassa käytössään oleva tili käyttövaroja varten. Avaa äidillesi tämä omaan käyttöön tuleva tili ja sille debit-kortti. Sitten siirrät päätililtä aina sopivan summan rahaa omassa käytössä olevalle tilille. Niin kauan kuin äitisi pystyy käyttämään korttia, on paljon kätevämpää, että hän käyttää tätä korttia eikä käteistä rahaa.

T. Edunvalvoja

Jaa, että jos on tähän asti aina kaupassa maksanut käteisellä, niin nyt alkaisikin maksaa kortilla? Ei ala.

Olennaista on se, miten äiti on tähän asti käteistä rahaa saanut. Jos on ottanut automaatista, niin osannee jatkaa samalla tavalla? Jos hakenut pankista kerralla 2000 e, niin ongelma on hankalammin hoidettavissa.

Jännä juttu kun kysytään 'miten teillä', niin vastataan ohjeita ap:n tilanteeseen. Miksei vastata siihen mitä kysytään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulkekaa se lähimaksuominaisuus, ja nostoraja johonkin 50€/vrk. Niin jos kortti katoaa jää tappio pieneksi. Mutta hyvä olisi mummon liikkua ja käyttää aivojaan tuollaiseen, jos kaikki tekeminen loppuu, se pää hajoaa lopullisesti todella nopeasti, muusta kropasta puhumattakaan.

Ainakaan Nordean korteista lähimaksua ei saa poistettua käytöstä

Nimenomaan saa, ja tämän tiedän kokemuksesta. Itselläni ei Nordean pankki- luottokorttiyhdistelmäkortissa ole lähimaksua ollenkaan. Ihan tietoisesti. Sit normikäytössä on ihan vaan pankkikortti, jossa lähimaksu on rajattu 50€ summaan. Tämäkin tietoisesti.

Eikö lähimaksu ole aina max 50e, josta isommasta kysytään pin-koodi. Ja ihan ilman että tietoisesti tämmöinen raja valittu itse. Ja

Sen lähimaksun saa myös suuremmaksi valittua jos haluaa. En ole vaan halunnut. 

Pitää muistaa, miten suuri ero on virallisella edunvalvontapäätöksellä ja sillä, että suku sopii, kuka hoitaa vanhuksen asioita. Käytännössähän lähes kaikkien vanhusten perhe "joutuu" käyttämään vanhuksen pankkikorttia esim. käteisen rahan nostoon, koska hän ei enää itse kykene siihen  yksin.

Jos vanhus haetaan viralliseen edunvalvontaan, niin se on aika raskas prosessi, ja silloin jokainen sentti ja  vaikka alusvaateiden ostosta vanhukselle pitää kerätä kuitit, ja ne lähetetään kuukausittaisiin tarkistettavaksi.

Vien käteistä n kerran kuukaudessa pienostoja varten. Ruokatarvikkeet kotiintoimituksena laskulla.  Korttia hän käyttää lähimaksuissa, esim. kotiin tulevista palveluista, mm jalkahoito, hiustenleikkaus. .Pahasti liikuntaesteinen, kädet eivät kunnolla toimi. Siksi koodien näpyttely mahdotonta.  Järki kyllä pelaa.

Äidillä oli käytössään pieni summa käteistä. Se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä hänen ns seurakaveri (ostettu palvelu) tykkäsi hassata rahat äidin kanssa kahviloihin ja pulliin. Joo, ihan kiva idea käydä niissä yhdessä, mutta kaapissa homehtuivat sitten äidin tilaamat muut herkut. 

Kauppalista laadittiin äidin kanssa yhdessä ja tilasin ne äidin suosikkikaupan verkkosivuilta. Seurakaveri haki ruuat noutopisteestä. Minä maksoin tilauksen ja äitini edunvalvoja maksoi ne kuittia vastaan pian tililleni. Homma toimi. Kauppias oli yhteistyöhaluinen. Ainoa haaste olivat myyjät, jotka noutotilausta antaessaan saattoivat hakea äidin seurakaverin pyynnöstä vielä lisää tilaukseen. Järkytyin, miten nimissäni tehty tilaus olikin summaltaan korkeampi. Sen jälkeen tilauksissani oli aina viesti, ettei tilaukseen saa lisätä noutajan toimesta enää uusia ostoksia. Se piti.

Vaatteet ja sen sellaisten hankinta onnistui, koska käytin aika pientä putiikkia ja siellä ymmärrettiin myös että vaate saatetaan palauttaa. Jos äiti jaksoi joku meistä lapsista tai lasten puolisoista kuskasi hänet ostoksille niin kuin uudet verhot tmv. Saattaja maksoi ja edunvalvoja korvasi kuittia vastaan heti maksajan tilille. 

Edunvalvojalle riitti kuva kuitista kirjanpitoa varten, joten maksuliikenne oli niin hallittu.

HUomasin, että mitä vieraammat olivat äidin kanssa tekemisissä sen enemmän he yrittivät hyötyä äidistäni. Hän on tosi antelias ja kohtelias ollut aina, mutta mitä epävarmempi vanhus on sen enemmän vieraatkin päättävät hänen puolestaan. Sanovat sitä vanhuksen auttamiseksi, vaikka minun mielestäni raja on aika hämärä mikä kuuluisi enää vieraan päättää.

Tärkeintä on, että omaa vanhempaa suojellaan tuntuipa rajat kuinka kurjilta tahansa häntä kohtaan. Tunteilla ei voi, jos on pienikin riski joko hyvää tarkoittavista vanhuksen apukavereista tai naapureista. 

Lisäksi suosittelen keräämään arvokorut talteen, piiloon, ja mahdollisesti viemään ne omaan kotiin säilöön. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa, miten suuri ero on virallisella edunvalvontapäätöksellä ja sillä, että suku sopii, kuka hoitaa vanhuksen asioita. Käytännössähän lähes kaikkien vanhusten perhe "joutuu" käyttämään vanhuksen pankkikorttia esim. käteisen rahan nostoon, koska hän ei enää itse kykene siihen  yksin.

Jos vanhus haetaan viralliseen edunvalvontaan, niin se on aika raskas prosessi, ja silloin jokainen sentti ja  vaikka alusvaateiden ostosta vanhukselle pitää kerätä kuitit, ja ne lähetetään kuukausittaisiin tarkistettavaksi.

Höpö löpöä nyt taas. Edunvalvontavaltuutuksessa kirjataan, toimitetaanko dvv:lle vuositili vai ei. Jos valtuuttaja ei ole tätä vaatinut, niin ei tarvi toimittaa mitään kuitteja mihinkään. Ja jos on vaatinut, niin tehdään vuositili kerran vuodessa johon kirjataan tulot ja menot ja kuitit säilytetään itsellä ja toimitetaan vain jos niitä erikseen pyydetään. Ja kun toisen rahoja käsitellään, TIETENKIN on kuitit ja rahat täsmää sentilleen.

Käytännössä kukaan ei joudu eikä edes saa käyttää toisen korttia!!

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli käytössään pieni summa käteistä. Se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä hänen ns seurakaveri (ostettu palvelu) tykkäsi hassata rahat äidin kanssa kahviloihin ja pulliin. Joo, ihan kiva idea käydä niissä yhdessä, mutta kaapissa homehtuivat sitten äidin tilaamat muut herkut. 

Kauppalista laadittiin äidin kanssa yhdessä ja tilasin ne äidin suosikkikaupan verkkosivuilta. Seurakaveri haki ruuat noutopisteestä. Minä maksoin tilauksen ja äitini edunvalvoja maksoi ne kuittia vastaan pian tililleni. Homma toimi. Kauppias oli yhteistyöhaluinen. Ainoa haaste olivat myyjät, jotka noutotilausta antaessaan saattoivat hakea äidin seurakaverin pyynnöstä vielä lisää tilaukseen. Järkytyin, miten nimissäni tehty tilaus olikin summaltaan korkeampi. Sen jälkeen tilauksissani oli aina viesti, ettei tilaukseen saa lisätä noutajan toimesta enää uusia ostoksia. Se piti.

Vaatteet ja sen sellaisten hankinta onnistui, koska käytin aika pient

Ostettu seuravakaveri toimi noin?? Hän sai palkan ja vielä päälle yritti maksattaa herkkuja itselleen. Oliko firman kautta vai itse palkattu henkilökohtainen avustaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä oli käytössään pieni summa käteistä. Se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä hänen ns seurakaveri (ostettu palvelu) tykkäsi hassata rahat äidin kanssa kahviloihin ja pulliin. Joo, ihan kiva idea käydä niissä yhdessä, mutta kaapissa homehtuivat sitten äidin tilaamat muut herkut. 

Kauppalista laadittiin äidin kanssa yhdessä ja tilasin ne äidin suosikkikaupan verkkosivuilta. Seurakaveri haki ruuat noutopisteestä. Minä maksoin tilauksen ja äitini edunvalvoja maksoi ne kuittia vastaan pian tililleni. Homma toimi. Kauppias oli yhteistyöhaluinen. Ainoa haaste olivat myyjät, jotka noutotilausta antaessaan saattoivat hakea äidin seurakaverin pyynnöstä vielä lisää tilaukseen. Järkytyin, miten nimissäni tehty tilaus olikin summaltaan korkeampi. Sen jälkeen tilauksissani oli aina viesti, ettei tilaukseen saa lisätä noutajan toimesta enää uusia ostoksia. Se piti.

Vaatteet ja sen se

Eiköhän pointtina ollut, että mummo pääsee edes vähän ulkoilemaan ja liikkumaan ja jos kahvila on se paikka, mihin mummo halusi mennä, niin mitä ihmeen nokan koputtamista sinulla on asiaan. Ei varmaan tarvitse olla ihan niin perinnön perässä, että on katkera, jos äitisi tarjoaa joskus korvapuustin jollekin. Tarjoaisi varmaan sinullekin, jos olisit joskus kiinnostunut kahvittelemaan äitisi kanssa- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostat käteissumman valmiiksi vaikka viikkotasolla ja annat hänelle käytettäväksi. 

Laita se viikon annoksiin kirjekuoriin. Viikon numero päälle ja teksti, että rahat voi ottaa käyttöön maanantaina.

Ei onnistu muistisairaalla, kun ei muista usein, mikä päivä on menossa tai onko edes päivä🤔