Miten voi SALATA MASENNUKSENSA perheeltään ? M-L Kirvesniemi tilittää

masennuksen oireet voivat ilmetä vaikkapa ahdistuksena, ja kyllä sitä voi toiselta salata. Kaikki masentuneet eivät väsy.

Sillähän on jo isommat lapset ja mies asui toisella paikkakunnalla. Riittää kun raahautuu joten kuten rutiineista läpi, ei siinä muut mitään huomaa.

Olen itse pahasti masentunut mutta masennun yksinäni päiväsaikaan ja kun lapsi on illalla kotona, meillä on tavallista illanviettoa yms. ihan mukavissa merkeissä. Seuraavana päivänä vien lapsen tarhaan ja kamppailen taas koko päivän, että jaksan hänet sieltä hakea ja olla reippaana koko illan. Kamala tilanne sinänsä... :(

Mulla diagnosoitiin keskivaikea depressio, ja aivan takuulla ei perhekään tajunnut, mistä on kyse. Päivät haahuilin kotona yksin yöpaidassa ja nukuin (mies töissä, lapset koulussa). Kauppareissulla en varmaan olisi käynyt ollenkaan, ellei kauppa ois ollut samassa talossa -tuntui semmoiselta ponnistukselta kaupassa käyntikin. Laitoin ruokaa joka päivä, ja kun lapset tulivat koulusta, yritin aina jaksaa olla pirteä ja tukea lapsia läksyissä. Mies epäili jotain " mätää" , kun olin tunne-elämältäni niin turta, mutta eipä hänkään sitä masennukseksi olisi uskonut. Kyllä muistan selvästi, että jaksoin muiden läsnäollessa pinnistää, jotta vaikuttaisin omalta itseltäni. Ja yksin jäätyäni en taas saanut syötyä enkä siivottua, nukuin vain.



Ja tuota vaihetta kesti ehkä 1,5 vuotta ennen kuin hakeuduin hoitoon (univaikeuksien vuoksi). En tuolloin itsekään tajunnut, että olen masentunut, mutta huoletti kun yht' äkkiä unta ei enää tullut laisinkaan ja jos tuli, se oli tosi pinnallista eikä vienyt väsymystä.

eikä lapset varmaan osaa sellaista katsoakaan.

Täällä yöpaidassa haahuilen ja yritän pinnistellä lähteäkseni kauppaan ennen kuin lapset tulevat koulusta.



Laskuista en avaaa kuin sähkö ja puheli, että elämä jotenkin pyörii. RAhat ei riitä muiden maksuun kun asunnon ja ruoan ja em.



Köyhyys tämän on saanut aikaan ja siihen on johtanut pitkäaikainen työttömyys.



Ulospäin näyttelen että kaikki ok.

Itsekin salasin oman masennukseni, tosin asuin yksin, mutta eivät vanhempani ja sisarukseni huomanneet mitään, vaikka olimmekin paljon tekemisissä. Lopulta kerroin.