Mielen katiska - mun matka mielenterveyteen ja tasapainoon (filosofia, sis osuuden seksuaalisuudesta)

eiks mitään tuu kelleen mieleen? ottaa yhenki osuuden tästä haltuu, nii lähtee elämä paranemee ;)

laitetaas tähän suomalainen viissaus 'järki päässä hölmöillessäkin' kuinkahan monta henkeä tämäkin on jo pelastanut

Hyvä,että olet valaistunut sentään vanhempana. Itse olen elänyt noin koko ikäni alusta lähtien. Ehkä sain äidiltäni eväät kun sain kasvaa vapaasti itseäni toteuttaen. Tai sitten olen jo pienestä ymmärtänyt mistä elämässä on kysymys ja siksikin kulkenut koko ikäniä omia polkujani sieluni ja tunteeni johdattamana. Toki se ei ole mitenkään poistanut sitä ettenkö olisi ollut laskelmoiva ja loogistesti ajatteleva. Päätösten tekeminen ollut aina helppoa ja nopeaa koska olen aina tiennyt mitä halunnut. Ollut silti aina jalat maassa ja realisti. Elämä on tuonut ja elämä on traagisesti vienyt, mutta ne kuuluvat elämään, ja elämä on jatkanut radallaan.. Mammona ja ura ole koskaan olleet minulle tärkeitä, vaan elämä omilla ehdoilla. Ollut vaikea tapaus työnantajille, koska ei ole voinut eikä kannattanut pakottaa mihinkään. En ole mahtunut koskaan mihinkään muottiin. Pariuduin 20v ikäisenä kun löysin oman sielunkumppanin joka ihme kyllä lukee minua vielä paremmin kuin minä itse. En ole koskaan esittänyt ketään muuta kuin itseäni, ei ole tarvinnut. Olen ollut 100% avoin ja omana itsenäni aina, myös seksissä. Meidän seksikin ollut enemmän henkista sinfoniaa ja sielujen yhtymistä kuin fyysistä. Siitäkin huolimatta, että sitä on ollut aina paljon ja on lähinnä meille elämäntapa. Olemme olleet aina henkisesti yhtä alusta lähtien ja ollaan yhä.  Siten minun ei ole tarvinnut elämässäni koskaan kipuilla tai etsiä tarkoitusta. Olen aina kulkenut siten kuin halunnut ja elänyt täydessä sielunrauhassa. 

Vaimon lisäksi elämääni on johdattaneet elämätapaharrastukset. Niissäkin kulkenut omia polkujani, luonnut omat juttuni, jotka poikenneet aina valtavirrasta hyvinkin paljon, jos ei täysin. Sinäkin tunnet minut harrastustesi kautta. Tsemppia JL jos olet löytänyt sielullesi rauhan.

Mahtava kuulla ettei mun matka ole se välttämätön oletus, ehkä se on ollut jopa tarpeettoma. en nyt sano vaikea, mutta rajattu. pystyinkö sanoittamaan oivalluksiasi matkasi varrelta tai oletko pohtinut sitä sen enempää?

ts. oliko kirjoituksessa mitään kontakti pintaa sun kokemukseen?

ja kiitos vastauksestasi

Käyttäjä18884 kirjoitti:

Mahtava kuulla ettei mun matka ole se välttämätön oletus, ehkä se on ollut jopa tarpeettoma. en nyt sano vaikea, mutta rajattu. pystyinkö sanoittamaan oivalluksiasi matkasi varrelta tai oletko pohtinut sitä sen enempää?

ts. oliko kirjoituksessa mitään kontakti pintaa sun kokemukseen?

ja kiitos vastauksestasi

Pystyitpä hyvinkin. En ole lukenut mitään fifosofioita, enkä ajattelijoiden teoksia, saati mitään teorioita. Enkä pohtinut tai  sanoittanut elämääni tai elämänfilosofiaani. Mutta noihan se oikea elämä menee tai pitäisi mennä  KUN ollaan sinut itsensä ja ympäristön kanssa.  Kun uskaltaa olla oma itsensä ja seistä omien sanojen ja tekemisten takana. Samaisesta asiasta joutut sitten haukutuksi milloin narsistiksi tai ylpeilijäksi, miten milloinkin, syystä että mielipiteet olleet omiani enkä ole kuvia kumartanut, saati taipumut "yleisen mielipiteen" muottiin. Vastaavasti olen tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa, joilla itsellä hyvä itsetunto ja jotka ottaneet neuvoistani vaarin. Varsinkin naiset viihtyneet kanssani koska arvostanut heitä aina ihmisinä osaamisen ja käyttäytymisen mukaan, olematta heille koskaan mikään uhka. Toiminut työelämässä monien mentorina, syystä, että jakanut oppimiani tietoja mielelläni ja ollut hyvä kuuntelija. Varsinkin naiset arvostaneet, kun voineen purkaa mieltään. Mutta sitä se on, kun on jalat tukevasti maassa, rehellisesti oma itsensä, eikä yritä mitään muuta, eikä sorra ketään eikä ole pyrkyri jne... Ehkä se on sitä isoa egoa ja itseluottamusta, joka huokuu ja jonka kaikki kanssani olleet naiset ovat aina huomanneeet ja monesti huomattaneet.  Ego tai aura täyttää huoneen. Omasta mielestä se on täydellinen sielunrauha ja luottamus omaan olemiseen ja tekemiseen, joka heijastuu ympäristöön. Kaikkia niitä hyviä neuvoja ja elämänohjeista joita ansioituneesti perkasit ja toit esille kirjoituksessasi. Nuorena tuli luettua kaikenmaailman vanhempaa kirjallisuutta ja voi olla,että sieltä tarttui jotain elämänohjeita, tai sitten ne on vaan syntyneet luonnostaan. Erityisherkkä kun taidan olla minäkin, samoin vaimoni. Hyvä vaisto ymmärtää ja aistia sanatonta viestintää  ja muutenkin varmaan näen elämän  4D:nä. ;)) Uskonnolla ei ole omassa elämässä mitään tekemistä, muuta kuin teiniaikainen hairahtus, mutta ehkä siitäkin tarttui elämänfilosofiaa mukaan. Minulla oli erinomaisen hyvä ja huoleton lapsuus ja siitä varmaan tarttui, että luonnonlapsen tavoin elänyt siten vanhuuteen asti. 

Joku viisas sanonut, että kaiken itseluottamuksen takana on elämää jakava sielunkumppani. Voi hyvin olla, että minusta tuli kokonainen vaimoni tavattua. Ainakin saavutin täydellisen sielunrauhan siitä lähtien. Parisuhde ollut sellainen peruskallio, ettei sitä ole mitään murheet tai tragediat horjuttaneet. Kaikki muu  ollut toissiaista ja vaihdettavissa. 

Jälleen kiitos vastauksesta, nyt osui kuvaus jo minunkin kokemukseen tosi monesta kohdasta eletystä elämästä yhteen, ja tuo 'minusta tuli kokonainen puolison ansiosta' tosin monessa tapauksessa itsellä arvelesin kokemusten lukumäärän olevan suppeampi, mutta saman suuntainen. 

mahtavaa huomata kuitenkin, että samantyyppiset oireet edes joskus tuotataa samaistuttavan kokemuksen ;)

muutkin vain lukemaan katiska, se kannattaa kyllä! (kuin vaatehuoneen simo laulamassa kotiteollisuutta)

Minula ollut vain yksi puoliso, sielunkumppanini. Samalainen kuin minäkin, ei voi pakottaa eikä komentaa. Jos jotain haluaa niiin täytyy saada toinen haluamaan omasta tahdostaan ja vaikuttaa siten toisen mieleen ja mielialaan. Meillä ei ollut tavatessa mitään yhteistä, ei sosiaalista taustaa, koulutusta, kavereita tai harrastuksia. Mutta silti meillä oli kaikki ajatukset samoja ja kaikki yhteistä. Hänessä oli ja on ollut kaikki mitä minusta on puuttunut. Siten 1+1 on ollut enemmän kuin osiensa summa. Ollut ainoa ihminen maailmassa joka kanssa en ole voinut väitellä tai kinata. Ei mitään hyötyä kun tuntee minua paremmin kuin minä itse. Elämän ihmeitä, jota vaikea käsittää. Onneksi oltu liki kaikessa aina samaa mieltä. Siitä lähtien kun tavattiin meillä on ollut kaikki aina yhteistä, paitsi mun harrastukset ja niihin liittyvät tavarat.

Elämän tarkoitusta en ole eikä ole koskaan tarvinnut miettiä. Suojellut leijonauroksen tavoin vaimoa ja perhettä, kun sellainen tuli vaimon halusta hankittua. Omalle rakkaalleni tarjonnut parasta mitä pystynyt eli oman itseni,, sieluni, läheisyyden ja loputtoman rakkauden. Sen verran vanhoillinen,että minusta miehen pitää pystyä ja pitää tyydyttää vaimonsa kaikki tarpeet henkiset ja fyysiset,, itseään  unohtamatta. Onneksi vaimo on vastannut minun tarpeistani, paremmin kuin olisi itse pystynyt tai edes ymmärtänyt mitä vailla olen. Hänkiin on aina täyttänyt kaikki henkiset ja fyysiset tarpeeni, joten muilla naisille ei ole jäänyt kuin murusia ja heidän lirkutukset menneen puluille. 

Jos ei vielä selvinnyt, niin eleltty ja oltu kuten olet ajatellut tai kirjoittanut jonkun filosofin ajatelleen miten pitäisi elää ja kohdella muilta ihmisiä ja varsinkin ympärillään olevia. Toki itsenäisena omantienkukijana joutunut mielipiteineen vähän kovettamaan itseään yleisen  mielipiteen yrittäessä muokata ja tasapäistää. Mutta oma polkuni ollut suoravaiinainen ja selkeä, egoni niin iso, ettei olet tarvinnut sivuille vilkuilla. Toki ympäristöä loputtomasti havainnoiden ja sieltä oman mielipiteen rakentaminen ja vahvistaminen. Omien kiinnostuksen kohteisiin olen aina pureutunut ytimiä myöten perusteisiin asti ja luonut omat mielipiteet ja teesit, mitä käytännössä testannut ja kokeillut. Osannut hahmottaa, aistia, huomioda ja yhdistää asiota mitä muut ei ja se aiheittanut aina kitkaa kaikkialla. Mutta kaikilla meillä omat tarinamme, joten se siitä. 

no jopas, toi on melkein kun itse olisin kirjoittanut. ehkei ihan noin yksimielisiä olla, mutta keskeiset arvot ja tavotteet on nyt hiotunut yhteiseksi, muuten ollaan monessa kuin yö ja päivä, siten että se kattaa laajemman kokonaisuuden kun yksilöllä olisi mitään mahdollisuutta.

itse olen koittanut luopua niin egosta kuin ylpeydestä, ne estävät puhtaan filosofian toteuttamista, ja lähinnä ärsyttää kun muut käyttää niitä kilpinä älylliselle laiskuudelle.

iso kiitos käsi sydämmellä kirjoituksellesi, sillä on arvoa, paljon

Käyttäjä18884 kirjoitti:

no jopas, toi on melkein kun itse olisin kirjoittanut. ehkei ihan noin yksimielisiä olla, mutta keskeiset arvot ja tavotteet on nyt hiotunut yhteiseksi, muuten ollaan monessa kuin yö ja päivä, siten että se kattaa laajemman kokonaisuuden kun yksilöllä olisi mitään mahdollisuutta.

itse olen koittanut luopua niin egosta kuin ylpeydestä, ne estävät puhtaan filosofian toteuttamista, ja lähinnä ärsyttää kun muut käyttää niitä kilpinä älylliselle laiskuudelle.

iso kiitos käsi sydämmellä kirjoituksellesi, sillä on arvoa, paljon

Kiitos palautteesta. 



Isosta egosta olen toista mieltä. Sitä joko on tai ei ole. Se on karisma tai aura tai johtaja-ainesta kuten intissä merkitään.   Omasta mielestäni minulla ei ole isoa egoa enkä sitä käytä tietoisesti misään, mutta kaikkien naisten mielestä se täyttää koko huoneen. Minä en sille muuta selitystä keksi, kuin sen, että kun  itseluottamukseni  ja elämäni on niin zen,  se huokuu ympäristöön. Ja varsinkin naiset aistii sen herkästi. Vahva luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen luo iitsevarmuuden ja kun muutenkin on sovussa itsensä kanssa, niin pysymällllä omissa sanomisissa, väitteissään ja omien mielipiteidensa takana aiheuttaa syytteen isosta egosta tai narsistista. Ihmiset ovat kateellisia sellaiselle joka on sinut itsensä kanssa ja omaa hyvän itsetunnon. Mutta naisia egoni suuruus ei näytä haittaavan yhtään jos naisten oma itseluottamus on kunnossa, muuten kyllä jos tietotaitoni on esim suurempi työasioissa.

luulen että meillä on vähän eri määritelmä egosta, mutta ymmärrän tasan mitä tarkoitat, ja olen sen kokenut. ei sun tarvitse olla kun järkähtämätön ja looginen, niin rupeaa työ maailmassa olemaan uhka niille, ketkä eivät sua ymmärrä. huvittavaa, kun ite tietää ettei kiinnosta paskaakaan sellaset.

hyvää itsereflektiota kuitenkin, sitä todella arvostan ja haluan maailmassa nähdä lisää. jos ei edes itseään meinaa oivaltaa, miten voi ketään muutakaan.. 

Käyttäjä18884 kirjoitti:

 

hyvää itsereflektiota kuitenkin, sitä todella arvostan ja haluan maailmassa nähdä lisää. jos ei edes itseään meinaa oivaltaa, miten voi ketään muutakaan.. 

Heh, viimeistään vaimo palauttaa maanpinnalle jos jää itsestä vielä jotain  ylimääräistä kehua ylle. En pysty häneltä peittämään yhtään mitään kun näkee lävitseni. Siitä on ollut toki hyötyäkin kun tiennyt ennen minua, että mua on panettanut. Mä en tiennyt ja mulle selvisi vasta nyt eläkeikäisenä, että olen ollut aina erityisherkkä. Vaimo ja tytär on tienneet sen aina, kun ovat itsekin  ja varmaan mun mutsikin. Luin jostan pitkän määritelmän seikoista ja ne osu kaikki. Siitä selvisi monta asiaa. 

joo, naiset tietää kaikenlaista, tai kai se tulee hyvän parisuhteen mukana, just toi toinen toisen täydentävyys on se juttu, mikä ainaki itelle kolisee, ku tietää miten sitkee maaiman haasteisiin vastaaja siitä seuraa ku on kaks..

ja se, et jos mun mieli lepattaa kaukana avaruudessa, nii toinen kutsuu kattomaan vierellee telkusta jotain perus, juurruttaen taas tänne ja läsnä...

kiitos ajatuksista ja avoimuudesta ;)

Käyttäjä18884 kirjoitti:

joo, naiset tietää kaikenlaista, tai kai se tulee hyvän parisuhteen mukana, just toi toinen toisen täydentävyys on se juttu, mikä ainaki itelle kolisee, ku tietää miten sitkee maaiman haasteisiin vastaaja siitä seuraa ku on kaks..

ja se, et jos mun mieli lepattaa kaukana avaruudessa, nii toinen kutsuu kattomaan vierellee telkusta jotain perus, juurruttaen taas tänne ja läsnä...

kiitos ajatuksista ja avoimuudesta ;)

Komppaan tuota. On tuttua.. Kiitos itsellesi. 

onko sunnuntaina uteliaita liikenteessä..?

jos joskus palloilet kahden valinan väliä, heitä kolikkoa

ei siksi, että sinua kiinnostaa mitä kolikko näyttää, vaan siksi, että kolikon

ollessa ilmassa sydämesi kertoo valintasi.. nappaa kolikko ilmassa ja tiedät mitä valita

jos sydämmesi ei kerro mitään, hyvä, valinta on silloin kannaltasi merkityksetön

valitse mitä kolikko näyttää, ja jatka matkaasi

erilaiset, samanarvoiset.. herättääkö mitään? 

itelle aika syvä ja montulkitainen sana pari... voi vaikka verrata tissi paria keskenään, tai pari suhteen osapuolia..

Siis tässä on jokin epämääräinen linkki eikä edes selityksiä mistä on kyse, ihan varmaan avaan! 

hyvä pointteri. keskustelu sen alla antaa hyvää kuvaa millaisesta tekstissä on kyse, ja tarkoitus vilpittömästi herättää uteliaisuutta ja keskustelua hieman syvemmin aiheista kun osa keskusteiluista on täällä.

se, että sanot tuon viittaa edes jonkin sortin kiinnostukseen aiheisiin mitä otsikossa tai viesteissä on, voiko joku likin avanneista kuka ties kommentoida sen turvallissuutta?

Käyttäjä18884 kirjoitti:

hyvä pointteri. keskustelu sen alla antaa hyvää kuvaa millaisesta tekstissä on kyse, ja tarkoitus vilpittömästi herättää uteliaisuutta ja keskustelua hieman syvemmin aiheista kun osa keskusteiluista on täällä.

se, että sanot tuon viittaa edes jonkin sortin kiinnostukseen aiheisiin mitä otsikossa tai viesteissä on, voiko joku likin avanneista kuka ties kommentoida sen turvallissuutta?

Juu en sinänsä epäile että juuri tässä failissa olisi mitään epäilyttävää. Yleisesti ottaen vain linkkeihin palsoilla pitää suhtautua aika vainoharhaisesti. 

Seksuaalisuuden filosofointi ja ihmisten syvemmät kokemukset siitä kyllä kiinnostavat. 

Käyttäjä18884 kirjoitti:

erilaiset, samanarvoiset.. herättääkö mitään? 

 

itelle aika syvä ja montulkitainen sana pari... voi vaikka verrata tissi paria keskenään, tai pari suhteen osapuolia..

Ei sinänsä herätä mitään. Mutta olenkin aina pitänyt kaikkia lähtökohdiltaan tasa-arvoisina sukupuolesta, seksuaalisesta suuntauksesta,  iästä tai ihon väristä riippumatta. Kun äitini oli viisas, niin tottunut siihenkin, että monet naiset ovat viisaampia ja osaavampia kuin monet miehet. Samaisesta syystä tullut aina hyvin toimeen naisten kanssa, koska he ovat arvostaneet sitä, että kohdellut heitäkin vertaisinani sellaisenaan kuin ovat olleet. Enkä ole arvostanut edes titteleiden tai koulutuksen perusteella koska vain heidän oma olemus, käyttäytyminen, puheet ja teot ovat vaikuttaneet miten olen heitä arvottanut tai arvostanut tai jättänyt arvostamasta tai antanut palautetta. Olen itse ollut aika ehdoton monessa asiassa, joten sitä vikaa ja siitä saanut kuulla palautetta antaessani.  Erilaisuus on rikkaus, eikä kukaan ole täydellinen. Lahjakkuus jossain on yleensä  pois jostain muusta ominaisuudesta. 

Oon sen verran lukenu self helpejä, että ei tuossa äkkiseltään selaten oikein minulle ollu mitään uutta. 

Nykymaailmassa jossa kaikki on niin nopeeta ja varsinkaan netissä ei edes yritetä kohdata ihmistä, on vaan hyvin vaikee päästä henkisessä läheisyydessä oikein millekään tasolle. Mutta ainakin tiiän mitä haen, jos mulla joskus on parisuhde.