Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia ihmisten kanssa jotka toivovat sinun pienentävän itseäsi jatkuvasti?
11.08.2025 |
Olen jo todella vähän tekemisissä mutta sitten kun sattumalta nähdään, ei mulla saisi olla edes mitään kivoja vaatteita, ei mitään kivoja kuulumisia tms. Päivitellään kuinka nyt on milloin mitäkin edistystä tapahtunut omassa elämässäni ja kuitenkin vähätellään jos kerron jotain kuulumista kuten normaaleissa ihmissuhteissa, jopa vaihdetaan kiireen vilkkaa puheenaihetta vaikken päässyt kertomaan oikeastaan yhtään mitään. Mutta se pieni avauskin oli jo liikaa.
Sitten kun katselen ihmisiä tuolla toreilla ja kylillä vaikka kivoissa vaatteissa, tulee mieleen että eipä niiden elämässä taida olla ketään tuomitsemassa ja lyttäämässä maan rakoon, miksi minä löydän aina sellaisia?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä on mielenkiintoinen ilmiö, en vain ole osannut antaa tälle pienentämiselle tai lyttäämiselle nimeä.
Ja mun pointti ei ole, miten näitä vältellään tai miten vastataan. Olen kyllä oppinut ja uskon, että ap:kin osaa. Mutta ilmiö on mielenkiintoinen.
Opiskelin lähihoitajasta sairaanhoitajaksi niin tuli kahdelta ihmiseltä kommenttia, ettei kannata, kun on enemmän vastuuta, muttei juuri palkka nouse, pikemminkin häviää kun opiskeluun menee aikaa jonka voisi olla töissä. Näiden ihmisten kanssa en ole tekemisissä, mutta jos olisi pakko olla niin pitäisin vain heitä yksinkertaisina, en ottanut itseeni koska pidän työstäni sairaanhoitajana.
Vaatteisiin liittyvät kommentit yleensä lähinnä huvittavat, ilmeisesti itsellään ei ole mielikuvitusta pukeutua kivasti. Joskus joku on kysynyt miten mulla on rahaa johonkin niin olen kyllä vähän hölmistynyt, että a
Joo, kyllä mä mielestäni tajusin! Ja tuo on musta vähän epäoleellista että mitä sanoo takaisin, koska sosiaalisissa tilanteissa ei oikein voi reagoida liian voimakkaastikaan. Se tekee siitä reagoijasta yliherkän oloisen. Parempi ettei sano oikein mitään ja on kuin ei tajuaisikaan. Se ei ole alistumista vaan "valitse taistelusi" -asenne. Voi myös lyödä leikiksi, että "eihän tämä mitään, näkisit mitä mulla on kotona".
Toki, jos joku on suoraan hyökkäävä, saa olla hyökkäävä takaisin. Jos joku ihmettelee miten mulla on komea mies ja mutisee siitä jotain niin voi sanoa suoraan että "jaa, eikö mulla voi olla komea mies". Mutta yleensä nämä lyttäämiset tulevat myös niin yllättäen etteivät nämä tämän palstan neuvojatkaan ehtisi niihin reagoida.
Ja kyllä, tuntuu joskus että minut on laitettu johonkin "lokeroon" eikä siitä saa tulla ulos. Mutta nämä ihmiset eivät sitten tule ikinä olemaan mun lähipiiriä oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on suvussa 3 naista jotka tykkäävät/tykkäsivät pitää minua vähättelylokerossa. Tajusin lopulta, että projisoivat omia kipukohtiaan minuun. Sain mollaamisen vähenemään pikku hiljaa vuosien kuluessa suosimalla heitä kiinnostavia puheenaiheita ja kehumalla heidän vahvuuksiaan ja saavutuksiaan. Piikittelyihin en reagoi tai sitten totean jotain nasevan neutraalia.
Yksi tosin otti uuden tökerön piikittelykeinon kun lihoin toisessa raskaudessa (liikkumiseni oli tosi hankalaa enkä saanut nukuttuakaan moneen kuukauteen) - hän alkoi laittamaan minulle yksityisviestein somessa jumppavideoita, tyyliin näin jumppaat selkäläskit pois tai näin jumppaat lapsesi kanssa. Oma lapsensa (samaa ikäluokkaa kanssani) on lapseton ja minua paljon ylipainoisempi... En tosin tiedä tajuaako hän olevansa aika törkeä vai luuleeko tosissaan olevansa kovinkin avulias
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän ap tuon ilmiön, mistä kerrot. Olen joskus kokenut samaa. Lokeroon joutuminen tuntuu ikävältä. En kuitenkaan tiedä, miten tulisi toimia. Itse olen vain vältellyt niitä ihmisiä, joiden seura tuntuu epämukavalta.
Joku ehdottelee katkaisemaan välit kokonaan, vaikka onkin sukua, mutta en ole niin radikaaleihin liikkeisiin lähtenyt. Pystyn kyllä kestämään heitä pieninä annoksina. Olen myös jättänyt omaan arvoonsa heidän tölväilynsä, enkä ole niitä pohtinut sen enempää, lähinnä naureskellut että voi, voi, taas. Eihän nuo tietoisesti ilkeitä ole, vaan ovat vain sen omaksumansa roolin vankeja. Toisaalta noita pahimpia tölväilijöitä ei ole usein kuin yksi tai kaksi, ja useimmissa ihmisissä on yleensä myös hyviäkin puolia, ja joitakin heidän juttuja voi olla välillä jopa mukavakin kuulla. Ei maailma ole niin mustavalkoista.