Aika jännä kirja tuo Elias Lönrotin kirja "Suomalaisen talonpojan kotilääkäri", joka ilmestyi ensimmäisen kerran joskus 1830-luvulla.

Siinä muistutetaan esim. että pahasti ja älyttömästi on lapselle heti syntymän jälkeen antaa velliä, lehmänmaitoa varsinkaan sellaisenaan tai muita sellaisia vahvempia ruokia. Vasta lapsen saatua hampaita sille voi antaa muutakin ruokaa kuin rintamaitoa. Ensimmäisten hampaiden tullessa vauvalle ruvetaan antamaan velliä, joka tehdään yhdestä osasta vehnäjauhoja tai ohrajauhoja ja kahdesta osasta ruisjauhoja, joista leivotaan kuivataan ja sitten hienonnetaan jauhoiksi, joista sitten sekoitetaan veteen puuroksi, joka säilyy kylmässä paikassa hyvänä muutaman päivän. Siitä sitten otetaan sopivaksi katsottu osa, joka sekoitetaan maitoon kokkareista vapaaksi velliksi. Vähän sokeriakin voi sekoitetaan velliin ja sitten velliä lapselle. Jauhoista täytyy ensin leipoa leipää, joka sitten jauhetaan jauhoiksi, koska leipomaton ja nousematon vilja lapselle Eliaksen mukaan vatsanväänteitä, sampaita, matoja, riisitaudin, näivetystaudin ja muita pahoja vaivoja.

Kirjassa muistutetaan myös, että vihaisena, suuttuneena tai muuten vahvojen mielenliikutusten vaivaamana nainen ei saa imettää lasta, koska maito silloin muuttuu lapselle myrkyksi. Myöskään heti syönnin jälkeen nainen ei saa imettää vauvaa, vaan vasta 2-3 tuntia sen jälkeen. Alkoholijuomia, kahvia ja muita sellaisia lapsille ei saa antaa. Eikä mitään vaikeasti sulavia tai "ryyninsekaisia" ruokia. Eikä oikein hedelmiäkään suositeltu ainakaan heikoille lapsille, paras ja ravitsevin ruoka lapselle koko lapsuuden ajan oli leipä ja maito

Kirjassa oli kerrottu erilaisista lastentaudeista. Esim. riisitaudin syyksi kerrottiin kyllä sopimaton ravinto, mutta myös kehno ja huono "ruumiin korjuu".