Onko etävanhemmalla oikeus pomppia lapsen elämään milloin haluaa ja sitten kadota?

Voithan selittää lapselle, että etävanhempi ei aina pysty/voi pitää lupauksiaan. Jos kiellät tapaamiset kokonaan kaivat omaa kuoppaasi. Täysin vastuutonta käytöstähän tuollainen tietysti on, mutta jonkun täytyy lapselle olla turvallinen aikuinen.

Tiedättekö miten lapsi lannistaa isän hylätessä? Miten saan aina nähdä hirveästi vaivaa saadakseni sen pienen sydämen kursittua kasaan ja sitten taas se ryökäle tulee ja hajottaa.



Lapselleni en ole isästä paljoakaan puhunut, enkä varsinkaan mitään negatiivista. Se on järkyttävää, että isä saattaa minulle soittaa ja kertoa kuinka hän ei edes tarvitse tätä lasta, lapsi on yhdentekevä, koska normaali mies voi hankkia monta monta monta lasta. Ja sitten sen kusipään luokse pitäisi lapsi väkisin laittaa?



Lapsi ehtii vieraantua isästä, sitten ehtii taas tutustua ja alkaa odottaa tapaamisia ja sitten, isä katoaa kuin maan alle ja mitään tapaamisia ei enää tapahdukaan.



ap

Minulla oli samanlainen lapsuus, eikä äiti koskaan yrittänyt estää tapaamisia, mutta toisaalta ei koskaan kaunistellut isän toimintaa. Vanhempani erosivat kun olin 9 ja viimeisen kerran tapasin isäni ollessani 17. Tämän viimeisen tapaamisen jätin kaksi kertaa vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa ja hän taisi ymmärtää yskän. Nyt emme ole olleet missään yhteyksissä viiteentoista vuoteen.



Jos lapsesi on jo vähänkin vanhempi (kouluikäinen) hän kyllä varsin nopeasti ymmärtää mistä on kyse ja oppii, että isään ei voi luottaa. Se satuttaa, mutta voit vain auttaa lasta kestämään tilanteen. Sinun on vain äitinä oltava se tukipilari ja ehdottoman luotettava aikuinen.

Isältä ainakin ja mahdollisesti lapseltakin.

ap