Masentunut puoliso, mitä tehdä?

Olen kuullut tilanteista kun toinen ottaa eron puolison masennuksen takia. Nyt alan ymmärtää miksi.

Itselläni on elämänhalua, joka ilmenee haluna tehdä erilaisia asioita harrastaa ja pitää itsestäni huolta. Puoliso taas ei halua mitään, olla vaan. Minusta tuo vaikuttaa paljon masennukselta. Osittain hän myöntääkin sen.

Olen jo paljon oppinutkin tekemään, harrastamaan ja pitämään huolta itsestäni yksin. Mutta jotain asioita, esim.lomailla ja remontoida yhteistä taloa olisi mukava tehdä yhdessä. Näissä asioissa hänen tilansa korostuu, minusta tuntuu että vedän häntä perässäni mukanani kuin tahdotonta möykkyä, joudun valitsemaan kaiken, ja saan kuulla jos valitsen väärin, mutta mitään omaa halua ei silti ennakkoon ole.

Mitään ei voi myöskään suunnitella etukäteen, se on mahdotonta ihmisen kanssa joka ei halua mitään. Ymmärrän hetkessä elämisen, mutta itse nautin esim.loman suunnittelusta, se on samalla haaveilua, unelmointia joka antaa voimaa arkeen. Hetkessä voi elää, mutta eikö sitten viimeistään lomalla pitäisi olla joku halu sen suhteen mitä tehdään? Tai ei se muuten ole elämistä, olemista vaan.

Raskasta on myös itse yrittää pitää itsestään huolta, kun kokoajan kaappiin ilmestyy puolison toimesta herkkuja. Asiasta on tullut minulle tärkeä, onnistuneen elämäntapa muutoksen myötä, mutta en jaksa vuosia tahdonvoimalla vastustaa jatkuvasti saatavilla olevaa roskaruokaa. Tuntuu että hän vähän myös nauttii siitä kun saa tuoda sitä nenäni eteen ja yrittää musertaa onnistumiseni.

Olen välttänyt sanomasta, että hoitoon tai tulee ero, mutta onko se ainoa vaihtoehto? Kuulostaako tilanne kenellekään tutulta, ja miten olette selvinneet?