Käytin väärää sanaa kaverin vauvasta

Vierailija kirjoitti:

SE= eläimestä

Hän =ihmisestä.

         Haistakoon (tuo kommentoija) HÄN ison pas...

Puhekielessä aikuisista ihmisistä käytetään se, mutta vauvoista ja ainakin pienistä lapsista hän. Myös muissa erityisen sensitiivisissä tilanteissa myös aikuisesta ihmisestä käytetään myös puhekielessä hän

Mua välistä ottaa vuokranantajana korvaan, kun asukasehdokkaat käyttävät asunnostani sanaa kämppä.

Minusta se on vähän halventava ilmaisu. Asuntoni eivät ole mitään huonokuntoisia halvemman luokan takapajukon loukkoja, vaan hyvillä paikoilla olevia siistejä asuntoja.

Sama kuin menisin jonkun omistusasuntoon ja puhuisin että vai tällanen kämppä teillä. 

Samoin välistä ottaa korvaan, kun useampi äitikaverini, jolla on omat lapset (oli niitä sitten 1 tai 3) kaikki tyttöjä, sanoo minulle, kolmen pojan äidille, että toivoin aina tyttöä, ooon tosi tyytyväinen, että mun lapset on kaikki tyttöjä.

Vähän sama kuin mä sanoisin tämmöiselle tyttöjen äidille, että mä en ainakaan ois tyttöjä halunnu, onneks mulla on kaikki poikia. 

Ihmiset ei todellakaan aina mieti mitä sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi kuulostaa mulkulta totta puhuen. Itsekin joskus käytän mieluummin sanaa "hän" kuin "se", mutta fakta on, että jälkimmäinen on ihan tavallista puhekieltä ilman sen kummempaa arvottavaa latausta. Teennäistä tehdä iso numero asiasta. 

Ihan kiinnostuksesta :) missä yhteydessä käytät sanaa "hän" arjen puhekielessä? Onko sinulla antaa esimerkki lausetta ja kontekstia?

 

Minä käytän paitsi töissä, myös arjessa. Arjessa en koko ajan, mutta ihan suunnilleen yhtä paljon hän ja se. 

Käytät pronominia "hän" arjessa? Oikeasti? Oletko kunnossa :) Mistä päin olet?

Vierailija kirjoitti:

SE= eläimestä

Hän =ihmisestä.

Mitä helv? Oletko turkulainen? Siellä on näitä omituisia sääntöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua välistä ottaa vuokranantajana korvaan, kun asukasehdokkaat käyttävät asunnostani sanaa kämppä.

Minusta se on vähän halventava ilmaisu. Asuntoni eivät ole mitään huonokuntoisia halvemman luokan takapajukon loukkoja, vaan hyvillä paikoilla olevia siistejä asuntoja.

Sama kuin menisin jonkun omistusasuntoon ja puhuisin että vai tällanen kämppä teillä. 

Samoin välistä ottaa korvaan, kun useampi äitikaverini, jolla on omat lapset (oli niitä sitten 1 tai 3) kaikki tyttöjä, sanoo minulle, kolmen pojan äidille, että toivoin aina tyttöä, ooon tosi tyytyväinen, että mun lapset on kaikki tyttöjä.

Vähän sama kuin mä sanoisin tämmöiselle tyttöjen äidille, että mä en ainakaan ois tyttöjä halunnu, onneks mulla on kaikki poikia. 

Ihmiset ei todellakaan aina mieti mitä sanoo. 

Enpä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään pitävän sanaa "kämppä" negatiivisena. Ihan tavallista tuttavallista puhekieltä kaikille tuntemilleni. Mielenkiintoista. En tiedä mistä päin olet kotoisin, mutta pidätkö esimerkiksi slangisanaa "hima" kodille myös jotenkin halventavana? Siinä on sama kaiku kuin sanalla "kämppä", eli tuttavallinen ilmaisu kodille. Ehkä sinua häiritsee, että vuokralainen kutsuu omistamaasi asuntoa liian tuttavallisesti kodikseen? Kyse peräti mustasukkaisuudesta ja omistushaluisuudesta? :D

Vierailija kirjoitti:

Puhekielessä aikuisista ihmisistä käytetään se, mutta vauvoista ja ainakin pienistä lapsista hän. Myös muissa erityisen sensitiivisissä tilanteissa myös aikuisesta ihmisestä käytetään myös puhekielessä hän

Taas näitä, jotka keksivät ihan omat sääntönsä ja sitten vaativat muita tottelemaan, huoh. Se -sanalla ei ole mitään negatiivista latausta, piste. Se on ihan käypä termi vauvasta vaariin. Kaikki puhuu niin (paitsi turkulaiset ja ääliö-koiranomistajat)

LOL. Puhekielessä kolmannesta persoonasta käytetään se-sanaa. Hän kuuluu kirjoitettuun kieleen. Puhekielessä hänen käyttö viittaa yleensä johonkin kylmään ja etäiseen hahmoon. Aika lailla pienen vauvan vastakohtaan. Kaverisi on tärkeilevä pelle, joka yllättäen ei sitten hallitsekaan juuri sitä asiaa, missä tärkeilee. 

Enpä saa viestiä lähtemään, kun siinä oli kielletty sana (pokolainen/tarvapaikanhukija)

Yritin selittää vaan semmoista, että muinaisissa pressanvaaleissa oli ehdokkaan er koo peen E. B.

Ja telkkarissa joku lapsi haastatteli häntä. Lapsi kysyi kielletyistä ihmisistä, että mitä "niille" pitäisi E.B:n mielestä oikein tehdä. Niin E.B. nolasi ja läksytti lapsen siinä kaikkien silmien edessä.

Minusta tuntui pahalta lapsen puolesta ja ihan turhalta epäempaattiselta vallan käytöltä, epäreilulta ja kohtuuttomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan aiemmin kuullut kenenkään pitävän sanaa "kämppä" negatiivisena. Ihan tavallista tuttavallista puhekieltä kaikille tuntemilleni. Mielenkiintoista. En tiedä mistä päin olet kotoisin, mutta pidätkö esimerkiksi slangisanaa "hima" kodille myös jotenkin halventavana? Siinä on sama kaiku kuin sanalla "kämppä", eli tuttavallinen ilmaisu kodille. Ehkä sinua häiritsee, että vuokralainen kutsuu omistamaasi asuntoa liian tuttavallisesti kodikseen? Kyse peräti mustasukkaisuudesta ja omistushaluisuudesta? :D

Kyllä se minusta on negatiiviseltä kuulostava ilmaisu, niin kuin muija naisesta tai punkka sängystä. Äitini ei yhtään tykännyt kun isäni sanoi menevänsä punkkaan eli menevänsä nukkumaan. Hima kuulostaa minusta lähinnä eteläsuomalaiselta ilmaisulta, ei ole minusta halventava. Isääni opastin tässä yksi päivä, kun puhui kassatyöskenlijästä, että tämä "neitokainen" ei nyt osannut häntä kunnolla palvella. Se on myös hieman halventava ilmaisu.  Nen-päätehän tulee alun perin Saksasta, jossa jos joku on pientä, käytetään lopussa -chen päätettä.  Esim pieni parta on Bärtchen. Parta on Bart. Tästä esimerkkinä on myös tyttönen, eli pienempi tyttö.

Hyvin harvoin ihmiset puhuvat omista asunnoistaan kämppinä. Eikä tämä ole omistushaluisuutta, sillä nämä kämpittelijät puhut asunnosta kämppänä siinä vaiheessa kun tulevat katsomaan asuntoa. Toisaalta kyllä näissä mun asunnoissa on omistussuhde erittäin selvä, ainakin mulle.