Avioliitto ja huomioiminen?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen mutta yritän johdonmukaisesti kertoa. Olen toimelias, kekseliäs, tykkään puuhailla, myös parisuhteessa on kiva huomioida ja yllättää pienillä(kin) asioilla miestä.
Mitä vanhemmaksi mies tulee sen vähemmän huomaa minut (ellei itse tarvitse jotain). Kuin peruskäytöstavat katoaisi? En ole saanut hääpäivä tai synttärilahjoja enää vuosiin. Eikä ole kyse kalliista lahjoista vaan toisen ilahduttamisesta ja pienestä vaivannäöstä (=olet minulle tärkeä ja HALUAN saada sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi minulle)!
Vastapainona mies ei juurikaan huomioi. Huomiointi keskittyy lähinnä hetkeen ennen s xxx. Sen jälkeen palaa vanhoihin uomiin eli olen ilmaa. Mikä auttaisi? Keskustelu ei.
Katselin australian maajussille morsian ohjelmaa ja hävettää myöntää, mutta olisipa ihana kokea itse tuollaiset treffit!
Kommentit (14)
Meillä kun tuollaisesta yrittää puhua niin mies kääntää kysymyksen minua kohti tyyliin "mitäs sinä teet suhteen eteen, onpa iso juttu, paljonpa menetän...." Aivan kamalaa. Ei kykene puhumaan ilman syyttelyä tai ivaa :(
Haluaa tuottaa sinulle pahaa mieltä ja se on ihan tarkoituksellista.
Läheisriippuvainen tai pers.häiriö todennäköisesti epävaraa persoonallisuus. Toi tulee menemään vuosien kuluessa yhä pahemmaksi. Lue kirja "Tule lähelle, mene pois."
Älä vaan tee lapsia tuollaiseen suhteeseen, tai olet 18 vuotta tuollaisen ihmisen kiusattavana.
Mies haluaa kostaa jollekin, tod näk äidilleen, jolle ei oikeassa elämässä uskalla kostaa. Ja kostaa sitten sinulle. Järkevää eikös?
Jos mies ei suostu menemään hoitoon ja yritä muuttaa käytöstään, suhteeseen ei kannata jäädä. Se menee koko ajan ahdistavammaksi, kun huono käytös lisääntyy. Samoin hänestä eroon pääseminen vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Tuollaiset jää usein vainoamaan entistä puolisoaan.
Parasta lähteä ja pian.
Mulla oli tuollainen kade, katkera ja pahansuopa exä. Aina sai hävetä sen käytöstä. Jos ei pilkannut minua ( huumorin varjolla), niin käyttäytyi sitten muuten niin, että muut ihmiset ihmettelivät.
Flirttaili ihan jokaisen naisen kanssa minua loukatakseen. Ja ihmiset katselivat minua säälien, kun olin valinnut noin huonon miehen. Ystäväni huomauttelivat hänelle hänen huonosta käytöksestä ja se vaan yllytti häntä.
Syntymäpäivät muisti pari ekaa vuotta ja sen jälkeen niistä tuli hänelle keino loukata minua. Äitienpäiväksi osti kerran kukan. Parvekekukan! Joululahjoja ei ostanut edes lapsille. Silti lapsen lailla iloitsi lahjoistaan, syntymäpäiväjuhlistaan jne
Todella sairas ja rikkinäinen ihminen, joka ei halunnut/ kyennyt muuttamaan toksista käytöstään. Eron jälkeen tunnelma muuttui leppoisaksi ja iloiseksi koko perheessä. Yksi ihminen myrkytti koko tunnelman omilla ongelmillaan.
Lähde kun vielä voit.
Vierailija kirjoitti:
Lihominen syynä.
Ai miehen? Elää kyllä epäterveellisesti, että voi olla?
ap
Vierailija kirjoitti:
Haluaa tuottaa sinulle pahaa mieltä ja se on ihan tarkoituksellista.
Läheisriippuvainen tai pers.häiriö todennäköisesti epävaraa persoonallisuus. Toi tulee menemään vuosien kuluessa yhä pahemmaksi. Lue kirja "Tule lähelle, mene pois."
Älä vaan tee lapsia tuollaiseen suhteeseen, tai olet 18 vuotta tuollaisen ihmisen kiusattavana.
Mies haluaa kostaa jollekin, tod näk äidilleen, jolle ei oikeassa elämässä uskalla kostaa. Ja kostaa sitten sinulle. Järkevää eikös?
Jos mies ei suostu menemään hoitoon ja yritä muuttaa käytöstään, suhteeseen ei kannata jäädä. Se menee koko ajan ahdistavammaksi, kun huono käytös lisääntyy. Samoin hänestä eroon pääseminen vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Tuollaiset jää usein vainoamaan entistä puolisoaan.
Meillä samaa! Ja todellakin äitinsä kanssa erittäin huonot välit vaikka muuta esittääkin! Miten ja kuinka tuo "kosto" puolisolle (vaikka oikeasti haluaisi kostaa äidilleen!) ns.toimii siis hänen kannaltaan? Ajatteleeko hän että nyt toimin väärin vai mitä siinä ajattelee kun kiusaa puolisoaan? En vaan ymmärrä! Eikö mies itse tajua että kohde on väärä?
Äärimmäisen ristiriitaista. Miten yhdessä ihmisessä voi olla kaksi niin erilaista puolta (empatiakyvytön / tavallinen) kumpiko on oikea, kumpiko on esitetty rooli?
Kuin sammakko kiehuvassa vedessä tämä suhde.
Jos et valita asiasta niin mies luulee että kaikki on hyvin ja vaimo tyytyväinen. Jos valitat niin olet kauhea nalkuttaja ja hän uhri. En siis suosittele avioliittoa miehen kanssa kenellekään. Inceleiksi kaikki vaan. Jätä se sika
Meillä vaimo ei anna mitään itsestään. Vastaus on että on oltu jo 22v yhdessä, että ei se kellään muullakaan ole mitään ihmeellistä. En kaipaa mitään ihmeellistä. Oma-alotteisesti joku kiva viesti sillon tällön, valitsee illalla joskus kainalon kännykän sijaan, ehdottaa joskus läheisyyttä tai kiinnostuu jos ehdotan vaikka kahdenkeskistä matkaa jonnekkin. Ei, kaveri jos ehdottaa niin heti ollaan innoissaan. Pelkkää olemista. Kaiken kukkuraksi olen komea, urheilullinen ja kohtelen häntä todella kauniisti ja hoidan kotityöt yms. Huomioin, laitan viestiä ja ilahdutan jne. mutta ei mitään vastakaikua. Vastaus, en jaksa sitä että kukaan vaatii minulta mitään. Tai, älä syytä. Kaikki toiveet on syyttelyä hänen mielestään. Että semmosta.
Aika isolta osalta tuo on luonnekysymys. Tietenkin kasvatuksella ja ympäristöllä on vaikutuksensa.
Mutta osa miehistä nyt vain on sellaisia että heille toisen huomioiminen ja ilahduttaminen ei tule luonnostaan vaan se pitää ihan erikseen tehdä. He jaksavat yleensä tehdä tätä suhteen alussa ja silloin kun haluavat jotain (yleensä seksiä).
Sitten on niitä jotka tykkäävät ilahduttaa sitä kumppaniaan koska saavat siitä itsekin antamisen iloa. Onneksi oma mieheni on sellainen ja vielä 30 yhteisen vuoden jälkeen muistaa aina välillä ilahduttaa spontaanisti minua. Merkkipäivien, hääpäivän, joulun yms. muistaminen on sitten tietenkin ihan selviö.
2 vaihtoehtoa:
- suuntaa itsekin huomiosi muualle ja ala kohdella ukkoa pelkkänä "kodinkoneena" tai välineenä. Älä näe häntä ihmisenä vaan yksinkertaisena koneena, joka tuottaa sinulle tietynlaisia asioita. Älä projisoi häneen toiveita tai haluja, mihin hän ei pysty vastaamaan. Vaihtaako hän lampun? Hyvä, hän on talkkarisi. Tuottaako hän sinulle seksuaalista nautintoa? Voi voi, sitten ei enää sekstata
- eroa. Mies kierrätyskeskukseen, niinkuin muutkin sinulle tarpeettomat ja hyödyttömät asiat. Toisen roska on toisen aarre...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa tuottaa sinulle pahaa mieltä ja se on ihan tarkoituksellista.
Läheisriippuvainen tai pers.häiriö todennäköisesti epävaraa persoonallisuus. Toi tulee menemään vuosien kuluessa yhä pahemmaksi. Lue kirja "Tule lähelle, mene pois."
Älä vaan tee lapsia tuollaiseen suhteeseen, tai olet 18 vuotta tuollaisen ihmisen kiusattavana.
Mies haluaa kostaa jollekin, tod näk äidilleen, jolle ei oikeassa elämässä uskalla kostaa. Ja kostaa sitten sinulle. Järkevää eikös?
Jos mies ei suostu menemään hoitoon ja yritä muuttaa käytöstään, suhteeseen ei kannata jäädä. Se menee koko ajan ahdistavammaksi, kun huono käytös lisääntyy. Samoin hänestä eroon pääseminen vaatii koko ajan enemmän ja enemmän. Tuollaiset jää usein vainoamaan entistä puolisoaan.
Meillä samaa! Ja todellakin äitinsä kanssa erittäin huonot välit vaikka muu
No nyt on kyllä niin savolaiset tulkinnat että oksat pois.
Mies ja nainen ovat erilaiset organismit.
Koiras haluaa siittää ja katsoo toteutuvansa biologisena olentona kun saa siittää. Naaras on biologialtaan hoivaaja, yhteyden hakija, empatisoija, ym. Ja naisella tämä vaisto toteutuu: suhteessa poikaseen, suhteessa lauman muihin naaraisiin.
Sanomattakin selvää, että näillä kahdella on hyvi rajallinen "yhteinen maaperä". Jos naisella ei ole poikasta tai muita naaraita keneen bondata, tämä saattaa kohdistaa odotuksiaan siittävään koiraaseen. Toisaalta siittävä koiras saattaa taantua naaraan seurassa väliaikaisesti poikaseksi, tai sitten alkaa toteuttamaan siittämistä addiktionomaisesti.
Pitäkää oikeasti vaan reilu etäisyys toisiinne ja hyväksykää se, että mies ja nainen ovat fundamentaalisesti, rakenteellisesti, biologisesti, hormonaalisesti ERI LAJIA eri tarpeilla, eikä heidän ole tarkoituskaan täyttää toistensa tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo ei anna mitään itsestään. Vastaus on että on oltu jo 22v yhdessä, että ei se kellään muullakaan ole mitään ihmeellistä. En kaipaa mitään ihmeellistä. Oma-alotteisesti joku kiva viesti sillon tällön, valitsee illalla joskus kainalon kännykän sijaan, ehdottaa joskus läheisyyttä tai kiinnostuu jos ehdotan vaikka kahdenkeskistä matkaa jonnekkin. Ei, kaveri jos ehdottaa niin heti ollaan innoissaan. Pelkkää olemista. Kaiken kukkuraksi olen komea, urheilullinen ja kohtelen häntä todella kauniisti ja hoidan kotityöt yms. Huomioin, laitan viestiä ja ilahdutan jne. mutta ei mitään vastakaikua. Vastaus, en jaksa sitä että kukaan vaatii minulta mitään. Tai, älä syytä. Kaikki toiveet on syyttelyä hänen mielestään. Että semmosta.
Minulla tällainen mies. En edes roiku käsipuolessa koko ajan tai mitään. Keksin hyvin tekemistä itsekseni ja viihdynkin yksin. Mutta kaipasin jonkinlaista yhteyttä, tietenkin. Olin niin surullinen ja yksinäinen aina, vaikka minulla on aina ollut ystäviä, opiskeluja ja harrastuksia. Nyt en enää yritä sitä yhteyttä saada. Yritän olla pyytämättä enää mitään. Olen pettynyt itseeni, että tuhlasin niin monta vuotta ihmiseen, joka ei osaa rakastaa. Mutta toisaalta tunnen itseni myös vapaaksi jollain kummallisella tavalla. Tajusin, ettei minussa mitään vikaa olekaan, vaikka kaikki nämä vuodet luulin niin. Jotenkin jopa mielenkiintoista nähdä, miten tässä käy. Tunnen, että jotain naksahti (hyvällä tavalla :) aivoissa.
Anoppini jätti äskettäin miehensä 54-vuotiaana, appi oli 62. Heillä oli juuri tuollaista. Varsinkin heidän lapsensa, ja lapsista varsinkin minun mieheni, on ottanut asian raskaasti, ilman mitään ymmärrystä. Eivät ole mitään uskovaisia tai vanhanaikaisia - yleensä - mutta tässä asiassa täysin puusta pudonneita, koska heidän mielestään anopilla oli ,,kaikki hyvin,,.